tiistai 12. maaliskuuta 2013

Mysore - Loukatun suostumuksella huijattu

Embrace yourself, too long blog post is coming! En jaksa juuri nyt tehdä muuta kuin kirjoittaa blogia, ja nyt tämän kirjotettuani totesin sen olevan liian pitkä, joten pahensin asiaa juuri kirjoittamalla tämän alustuksen tähän.

Tunnin odottelun jälkeen asemalle todellakin ilmestyi Mysoren bussi, johon ystävällinen Station master tuli meidät vielä erikseen opastamaan. Bussi ei ihan vastannut odotuksiamme, sillä se oli aika lailla tavallista Suomalaista pitkänmatkan bussia vastaava kapistus (tosin ilman wc:tä). Oltiin ainoat länkkärit kyydissä ja ilm. myös yhdet harvoista jotka olivat menossa Mysoreen asti.  14h bussimatka kustansi 525rupiaa, eli n. 7,5e.

Ensimmäiset pari tuntia meni rattoisasti Bollywood elokuvia katsellessa. Oikeasti ihan viihdyttäviä kaikessa "huonoudessaan". Näissä roistot on vielä roistoja ja sankari voittaa nyrkkitappelussa pahiksen, joka ymmärtää lopussa virheensä ja tulee vielä sankarin ja prinsessan häihinkin parannuksen tehneenä. 10min taistelukohtaukset ovat parasta Matrix efektiä yhditettynä komeisiin viiksiin ja kunnon Chackie Chan meininkiin (kohtauksessa roistoa ehdittiin lyödä mm. ämpärillä, luudalla, pöydällä sekä yhdellä autolla.) Välissä tietysti aina railakasta laulua ja joukkotanssikohtauksia! Katselin tosin leffoja earplugit korvissa, ja siitäkin huolimatta meteli alkoi rasittaa toisen leffan puolivälissä. Onneksi riemukas ilotulitus jäi vain kahteen elokuvaan.

Selvisin reissusta paljon edellistä paremmin, vaikka bussi oli huonompi ja ajauduimme istumaan bussin takaosaan, missä kaikki töyssyt (joita muuten oli tuhansia) pudottivat nukkujan aina uudestaan penkiltä. Syö, juo ja käy aina kun on mahdollista vessassa! Siinäpä ne siedettävän overland matkanteon avaimet.

Keskiyöllä olleen pidemmän tauon aikana tuli edessämme istuva intialainen kyselemään ne peruskysymykset jotka menevät aina tähän tyyliin (ja suunnilleen tässä järjestyksessä)

-Mistä maasta tulet?
-Mikä on nimesi? *käsipäivää esittely*
-Mitä teet ammatiksesi
-Paljonko rahaa tienaat
-Onko sinulla perhettä
-Onko sinulla vaimoa

Ei ehkä niitä kysymyksiä joita Suomessa kysyttäisiin tuntemattomalta. Tosin tällä kertaa Lokesh:iksi esittäytynyt mies sai minut hieman hämilleen kysymällä heti alkuun "Miten vietät vapaa-aikasi", kieltämättä aika syväluotaavaa smalltalkkia.

Lokesh kuitenkin paljastui perin mukavaksi ja hyvää englantia puhuvaksi insinööriksi, joka on töissä saksalaisella Wurth Electronics:illa ja haaveilee muutosta Eurooppaan (niinkuin varmaan puolet intialaisista). Hän oli myös selkeästi tuoreempaa Intialaista sukupolvea, koska kertoi valinneen itse vaimonsa ja vieläpä asuvan erillään hänestä, mikä ilmeisesti on melko poikkeuksellista yhä edelleen. Lokesh antoi hyvät vinkit Mysoreen, ja menihän siinä taas pari tuntia bussimatkaa jutustellessa.

Bussi tuli puoli tuntia etuajassa perille ja herättiin siihen kun kaikki intialaiset olivat jo viilettämässä ulos. Jengi vain nappasi kamansa ja oli pihalla kun me vasta karistelimme unihiekkoja silmistä ja aloimme  raapia tavaroitamme kasaan. Sen verran kiire tuli, että pitkähihainen paitani ilm. jäi bussiin...no, ehkä tämä on merkki korkeammalta taholta että on aika ruveta vaihtamaan Puman paitoja paikallisiin asusteisiin!

Lähdettiin vaeltamaan pitkin heräilevän kaupungin katuja ja torjuttiin ensimmäiset huslaus yritykset tehokkaasti, mutta hetken päästä peräämme tarttui punapaitainen intialainen, joka ei oikeastaan tarjonnut mitään, mutta jutteli kokoajan mukavia ja kertoi paikoista ympärillämme. Olimme aluksi varsin kylmiä tyyppiä kohtaan, koska arvasimme hänet "commission"-huslaajaksi, joka siis vie(seuraa) turisteja joka paikkaan ja kerää kauppiaalta osingot ylihinnoitelluista ostoista.

Kaveri käytti vielä perinteisen tempun kun kerroimme menevämme itse suoraan turisti-infoon ja kertoi, että "info on siirretty muualle, voin näyttää minne". Maailman vanhin kikka saattaa turistit ties minkä enonsedänveljen korukauppaan. Tyyppi jäi kuitenkin seuraamaan meitä ja kertoi auliisti ympäröivistä rakennuksista jne. 10 min kävelyn jälkeen pääsimme turisti-infolle ja kaverin ilme oli voitonriemuinen kun info tosiaankin oli siiretty pois uuden pankin alta.

Totesimme että ainakin häslääjä on ollut rehellinen, eikä yrittänyt myydä meille mitään, joten annoimme hänen johdattaa meidät läheiselle bazaarille. Mies esittäytyi Aliksi ja ylempänä olevan kaltaisen kysymyssarjan jälkeen kertoi auttavansa meitä Karman, ei missään nimessä rahan takia! (OHHOH, SATTUIPA SOPIVASTI!) Tajusimme tietysti, että jopa hartaimman hindun on tienattava leipänsä, mutta otimme miehen silti oppaaksemme sillä ajatuksella ettemme lupaa tälle mitään palkkioita.

Kaveri vei meidät erittäin hyvään chai-paikkaan (intialainen maitotee) ja 27 rup hinta oli varmaankin alempi kuin olisimme saaneet ilman saattajaa, joten jatkoimme häslääjämme opastamana syvemmälle. Pieniä pahoja aavistuksia tietysti kävi mielessä Alin viedessä meitä yhä syvemmälle sivukaduille. Paikat olivat kuitenkin kiehtovia ja sellaisia mihin emme itse olisi ikinä päätyneet, joten annoimme Alille varovaisen luottamuksemme.

Alin kanssa chailla


Kävimme paikallisessa tupakkatehtaassa, missä 10 äijää kääri ja pakkasi käsin savukkeita hirveällä tahdilla. Pakkohan siinä oli yksi paikallinen tupanki poskisauhutella, sillä eipä varmaan tule kovin usein mahdollisuutta nähdä oman tupakan muuttuvan lehdestä savukkeeksi. Ali oli tietysti hieman pettynyt kun emme kumpikaan polta, mutta ostin silti yhden tupakkapaketin ihan kohteliaisuudesta. 25 röökin nippu kustansi 20rup eli 28 senttiä. Tosin näitä filtterittömiä hirvityksiä lienee paha edes tarjota kenellekkään josta vähääkään välittää.

Äijät istuu ringissä ja vääntää 2000-3000 röökiä päivässä
Tupakkatehtaan jälkeen käytiin vielä tutkimassa puuseppien työskentelyä ja haistelemassa paikallisia öljyjä. Ali oli kevyesti pettynyt siihen ettemme ostaneet tuotteita, mutta ei kuitenkaan yrittänyt tuputtaa mitään.

Puusepät työssään, yhden esineen valmistamisessa voi mennä 6kk
Kyllästyessämme katujen vaelteluun hän kertoi läheisellä temppelikukkulalla juhlittavan Maha Shivaratri festivaalia ja halusi järjestää meille kyydin sinne. Tarkastimme netistä että moinen festivaali on olemassa ja sitä on juhlittu edellisenä sunnuntaina 10.3., mutta Ali väitti kivenkovaan että se on monipäiväinen juhla. Saimme kuitenkin sovittua kohtuullisen hinnan kyyteihin ja halusimme muutenkin käydä tuolla temppelillä, joten annoimme Alin jatkaa hiljaista hyödynkeräämistään. Matkalla Alin "kaverin" riksalle, ilmeni että Ali lähtee itse ajamaan meidät temppelille "kaverin" ajoneuvolla. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää että kyseessä oli vain yksi monista riksakuskeista jotka haluavat turistin lompakolle, mutta kaverilla juttu kulki ja hinnatkin olivat kohtuulliset, joten annoimme miehen jatkaa tarinaansa.


Alin autokoulu

Plan B on vihdoin löytynyt. Riksakuskiksi Intiaan!

Temppeli oli reilun 1000m korkeudessa ja vaikka kyseessä ei ollut mikään maailman suurin tai hienoin rakennus oli se selvästi vierailijoille tärkeä paikka. Alin lupailemaa valtavaa festivaali ei ollut käynnissä, mutta kyllä sisälle johti tasainen väentungos karman kohotusta hakemaan.


Chamundi Hill, Karanataka

Kuljettiin massan mukana ja ovella meillekkin työnnettiin käsiin "uhrikukkaset" porttivahtien toimesta. Väki kulki pienen temppelin läpi sisäpihan ympäri (temppelin sisällä ei saanut kuvata, joten ei lähdetty pakolla tunkemaan paikkaan, jonne monet olivat selvästi tulleet kaukaa uskoaan toteuttamaan) rakennelmia kiertäen ja otsalla seiniä ja portaita kosketellen. Seurattiin rituaaleja hetki sivusta, mutta poistuttiin sitten väkijoukon tieltä pihalle töllistelemään. Heti ulos päästyämme tuli yksi porttivahdeista vaatimaan meiltä rahaa 100rup/naama sisäänpääsystä ja uhrikukista. Haistoin kusetusta, joten löin pensselisedälle 10rup kouraan ja koitin jatkaa matkaani. Tyyppi kuitenkin jatkoi vänkäämistään ja pian paikalle tuli myös muita henkilökuntaan kuuluvia. Lopulta suostuin antamaan tyypille 100rup, vaikka edelleen jäi sellainen olo että kyse oli vain länkkärien rahastamisesta. Toisaalta täällä on monessa paikassa 10x pääsymaksu ulkomaalaisilta. Eipä tuo euro mieheen budjettia kaatanut, mutta ehkä olisin mielummin antanut sen vaikka jollekkin munkeista temppelin sisällä.


Uravaihtoehto C, kookospähkinänsärkijä. Tooga ehdotonta plussaa!


Ali odotteli meitä heti ulkona ja kiidätti meidät pyynnöstämme seuraavaksi hieman alempana olevalle Nandi-jumalan patsaalle.

Tuhoaja Shivan Nandi härkä, kaiverrettu yhdestä massiivisesta kivestä 1659

Seuraavaksi kierroksella olisi ollut edessä jotain isoja kauppahalleja ja illalla Maharajan palatsi, mutta ruvettiin olemaan todella väsyneitä bussimatkasta ja kyllästymään Alin jatkuvaan säätämiseen, joten pyysimme tätä viemään meidät hyvälle hotellille. Sanottiin erikseen että maksamme hänelle pienen palkkion siitä että etsii meille kunnon paikan eikä mitään siskonsaveljentädin luukkua. Ali toikin meidät ihan hyvälle hotellille (1000rup/huone), josta otimme huoneen yöksi ja jonka sängyssä lojuen kirjoitan tätä juuri nyt.

Lähdetään vielä illalla tutkimaan tuo Maharajan palatsi, mutta ihan ominpäin. Toivottavasti innokas apumiehemme ei kyttää meitä hotellin ulkopuolella nyt vauhtiin päästyään....

2 kommenttia:

  1. Hehe, joo, ihmetyttää kyllä mistä nää tyypit ottaa elantonsa niinä kaikkina muina päivinä vuodesta kun ei satu kahta länkkäriä rahastettavaksi.

    Ei onneksi ollut vaanimassa meitä enää illalla ja huomenna paetaan heti aamusta kohti Keralan viidakoita! :P

    VastaaPoista
  2. Ei ollu liian pitkä tarina. Täällä pakkasen, lumipyryn ja arjen keskellä oikein odotan, että pääsen sun juttuja lukemaan!

    VastaaPoista