Day 34 - Stuck at Agra

Nyt täytyy oikein onnitella itseään harvinaisen huonosta suorituksesta.

Istuin koko illan rinkka vieressäni päivitellen junan waitlistiä siinä toivossa että yöjunaan kohti Varanasia aukeaisi paikka. Junan lähtöajan lähestyessä rupesin ihmettelemään kun asiaan ei tule varmistusta kumpaankaan suuntaan. Hetken päätä rapsuteltuani tajusin varanneeni lipun vasta 30.4., eli kuukauden päähän! Hienosti pelattu Matias!

Varasuunnitelmani Lucknown yöbussistakin meni nurin, sillä se oli myyty loppuun minun päivitellessä ensi kuun junamatkaani. Ihmeellistä kyllä että suosituimmat junat on siis myyty täällä täyteen yli kuukauden päähän. Vaikea on Intiassa liikkua maateitse!

Lähdin viellä matkatoimistoon kyselemään olisiko mitään viimehetken (kallista) ratkaisua, mutta paras mitä siellä pystyttiin tekemään oli varata seuraavalle yölle juna Allahabadiin ja jatkoyhteys Varanasiin. Maksoin muutaman sadan rupian komissiot, vaikka olisin periaatteessa pystynyt hoitamaan asian itse. En kuitenkaan enää jaksanut yhtään ainutta varausjärjestelmää säädettyäni niiden kanssa koko päivän.

Nyt on siis junaliput täältä Varanasiin. Ovat alempien luokkien AC3 ja Sleeper (ja tulivat silti maksamaan saman verran kuin AC2), mutta pitää ottaa seikkailuna eri junaluokkien testaaminen nyt kun täällä viellä ollaan! Joudun todennäköisesti viellä perumaan jatkoyhteyteni Varanasista, sillä haluan olla sielläkin ainakin päivän tai pari. Nepali siis lykkääntyy ja pitää keksiä millä pääsen sinne, mutta ei mahda mitään! Toisaalta taas pitää todeta että minnekkäs tässä on kiire.

Rankaisin itseäni etsimällä mahdollisimman halvan murjun yöksi. 

Huone irtosi 300 rupialla, eli reilulla neljällä eurolla. Olin oikeastaan huoneeseen ihan tyytyväinen ja istuskelin sängyllä katsomassa leffaa läppäriltä, kunnes huomasin ylimääräistä elämää sängylläni. Lähempi tutkimus taskulampun valossa osoitti öttiäisten olevan vanhoja tuttujani, bed bugeja eli lutikoita. Ei muuta kuin kamat kasaan ja tiskille valittamaan asiasta. Respan setä oli luonnollisesti vähän häpeissään asiasta ja vannoi tämän olevan ensimmäinen kerta kun kukaan valittaa asiasta. Luulenpa että lutikat kuuluvat tuolla kalustukseen, mutta sain silti rahani takaisin ja minut ohjattiin läheiseen hotelliin, mistä sain vähän paremman huoneen samaan hintaan.

Ehkä katossa majaansa pitänyt Keijo Gekko oli pistänyt lutikatkin poskeensa.

Edellisenä yönä huoneeseen päässeet moskiitot olivat syöneet minua antaumuksella, joten tällä kertaa päätin peittää ilmastointihormin.

Masa fixaa, jesari on kaveri!

Tänään päivä menikin lähinnä katuja kierrellen ja ravintoloiden katolla aurinkoa ottaen. Maksoin 200 rupiaa (vajaa 3 euroa) pienestä huoneesta hotellissani ja säilytin siellä kamojani päivän, sekä makoilin sängyllä läppäriä rämpläten. Illalla soittelin vielä kotiin Skypellä ja vaikka kuva ja äänenlaatu eivät olletkaan kovin kummoiset niin hauska oli silti vaihtaa vähän pääsiäiskuulumisia perheen kanssa.

Olen käynyt parina päivänä syömässä läheisessä ravintolassa, jossa käytetään härskisti lapsityövoimaa. En ole nähnyt sisällä vielä yhtään aikuista. Kokkina toimii n. 13-15v poika ja tarjoilijana tätä muutaman vuoden nuorempi pikkuveli. Hauskoja tyyppejä, vaikka siellä oli lopuksi vähän kiusallista käydä annettuani turhan isot tipit ensimmäisillä kerroilla. Lapsekkaaseen tyyliin pojat alkoivat antaa hirveää ylipalvelua ja olivat silti silminnähden pettyneitä vaikka jätin Intian mittapuulla hurjat tipit. Ehkä pojilla kävi jo mielessä ajatus tuoreen länkkärin kustantamista uusista krikettimailoista.

Katselin myös läpi kaikki ottamani videot (jotka toiv. saan pian .avi muotoon ja youtubeen), pitää kyllä ruveta ottamaan enemmän videoita. Kameran HD-kuva on tosi hyvä ja videoista jotenkin välittyy meininki paremmin kuin kuvista! Otankin projektikseni nyt jaksaa kuvata vähän pidempiä videopätkiä vähän vakaamalla kädellä, niistä jäisi kyllä hyviä muistoja!