82KM, sen verran on matkaa linnuntietä Thirunellystä Kozikodeen. Täällä se tarkoittaa 5 tuntia pölyisiä pikkuteitä paikallisbusseissa.
Tähän astisten kokemusten mukaan Intiassa joukkoliikenne pelaa äärimmäisen hyvin, bussit ovat ajallaan ja homma toimii mutennkin erittäin hyvin. Bussit ovat kaikki samaa valtiollista yritystä ja henkilökunnalta kyselemällä ollaan aina löydetty oikea bussi. Välillä meille on jopa suunniteltu jo jatkoyhteyksiä,
eli tyypit ovat neuvoneet missä jäädä pois ja viittoneet taas seuraavaan bussiin.
Valitettavasti samoja kehuja ei voi antaa Intian autoteille. Tiet ovat kapeita, huonokuntoisia ja todella mutkaisia. Kun soppaan heitetään vielä sopiva määrä hitaasti matelevia rekkoja, niin lyhytkin ajomatka voi ottaa erittäin pitkään. Tultiin eilen n. 250km matka ja siihen upposi 10 tuntia + vaihdot. Rupeaa kyllä tämä bussimatkustaminen riittämään! Seuraavaksi aiotaankin kokeilla junalla liikkumista.
Bussimatkat sinäänsä kyllä ovat olleet ihan antoisia. Jengiä tulee ja menee, ja bussit kiertävät pikkukylien läpi. Busseissa ei ole ikkunoita, joten bussin madellessa pikkukylien sivukatuja tulevat Intian arkipäivän näyt, hajut ja äänet hyvinkin lähelle matkaajaa. Intialaiset ovat myös kovia tekemään tuttavuutta, vaikka yhteistä kieltä harvemmin löytyy. Ollaan otettu tavaksi puhua tyypeille takaisin Suomea, koska sanallisella viestinnällä ei kuitenkaan ole mitään väliä, jos kumpikaan ei ymmärrä mitään toisen puheesta. Valokuvien näyttäminen Suomen lumisesta maisemasta tai kartan osoittelu kännykästä toimii kuitenkin yleensä ihan hyvänä kommunikaationa. Inkkarit tuntuvat olevan varsin tyytyväisiä kun heille rupattelee takaisin Suomeksi, kovasti höpöttelevät takaisin Hindiksi. Eräskin mies hyppäsi bussin kyytiin,
tunki Elmon viereen ja höpötti tälle kovasti yhden pysäkinvälin kuin vanha tuttu ikään. Sain hyvät naurut kun äijä halusi pitää Elmoa kädestä. Sedän hypätessä seuraavalla pysäkillä pois meitä iloisesti morjenstaen Elmo totesi kyseessä oleen hänen elämänsä lyhin ystävyyssuhde.
 |
| Maisemat olivat välillä huimat. n. 1000m laskeutuminen rotkon reunaa kyllä kuumotti. |
 |
| Varsinkin kun ohittelu jatkui ihan samanlaisena kuin muuallakin. 2 bensarekan välissä kärkkymässä ohituspaikkaa. |
Eillinen meni siis puhtaasti matkatessa, joten en kirjoita siitä sen enempää. Viimeinen 5h etappi oli suoraansanottuna yhtä helvettiä, koska minulle nousi yllättäen kova kuume. Bussi oli täyteen ahdettu ja välillä oli niin kylmä että olin makuupussini alla, välilllä niin kuuma että paita oli läpimärkä. Mittasin 38,7 lämpöä matkan puolessa välissä ja päätinkin ottaa sen verran buranaa että sain kuumeen laskemaan edes vähän. Ah! Matkailu on ihanaa! ;)
Päästiin kuitenkin lopulta tänne Kochiniin ja otettiin vain ensimmäinen hotelli että päästiin nukkumaan. En saanut juuri mitään syödyksi illan aikana, mutta onneksi sentään juoduksi. Kuume iski uudelleen yöllä
ja hikoilin sängyn märäksi...onneksi olo oli kuitenkin paljon parempi jo nyt aamulla. Toivotaan että kyse ei ole ainakaan Malariasta, ei olla edes oltu riskivyöhykkeellä...mutta voi tietysti olla käynyt todella huono tuuri. Malaria tulee pitkällä n. 10 päivää itämisajalla ja sen jälkeen oireilee kovana kuumeena, päänsärkynä ja huonovointisuutena aina uudelleen toistuvissa sykleissä. No, kyse voi olla tuhannesta muustakin syystä, mutta täytyy nyt kyllä tarkkailla omaa tilaa sitäkin tarkemmin.
En kirjoittele tämän enempää tällä kertaa. Saatiin varsin kohtuuhintainen guesthouse (n. 10e/yö) täältä Kochin Fortista ja meillä on myös wifi käytössä, eli jos olo paranee niin kirjoittelen taas vähän enemmän.
Eilen oli muuten ensimmäinen päivä kun ei nähty yhtään muita länkkäreitä. Pienemmillä bussiasemilla taidettiin jopa olla jonkunmoinen nähtävyys, sillä kovin monet turistit ei matkusta noilla valtion busseilla. 10h matkat muuten kustansivat n. 240 rupiaa, eli suunnilleen 4 euroa! Ei paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti