Multi Super Specialty Hospital

Tämä Edelweiss home stay on kyllä mitä mainion paikka. Halpa hinta, oma vaatimaton huone wc:llä, netti käytössä ja muita samanhenkisiä matkaajia naapurissa. Sellainen, jossa ehkä itseni kuvittelin ennen reissuun lähtöä ja johon olisi helppo jämähtää pidemmäksikin aikaa.

Pitää kyllä kiittää riksakuskiamme joka toi meidät tänne; tyypin kärkkyessä meiltä fixausta (eli komissioita majapaikan pitäjiltä: Hän tuo turisteja paikalle ja saa palkkion) kerroimme tahallamme etsivämme n. 500rup majoitusta, kun varmasti olisimme olleet ihan tyytyväisiä tuplasti kalliimpaankin. Kaveri vei meidät ensin guesthouselle joka maksoi tosiaan 500rup, mutta koska siellä ei ollut ketään paikalla ajoi meidät tänne heitellen matkalla tarkkoja hintoja eri guesthouseista. Meiltä hän ei pyytänyt mitään rahaa, mutta saanee sitten jonkun pienen osuuden huoneestamme.

Laittaa ajattelemaan, että onko sitten kuitenkaan syytä vihata näitä fixereitä ja komissiomiehiä niin paljon kuin alan kirjallisuudessa, foorumeilla ja siinä meille kaikille tutussa Madventuresissa aina varoitellaan. Emme esimerkiksi olisi ikinä löytäneet tätä paikkaa ominpäin, ja vaikka olisimmekin niin emme olisi osanneet hinnoitella sitä alkuunkaan. Koska vaihdamme paikkaa nopeassa tahdissa, muuttuvat hinnat myös alueen ja tarjonnan mukaan. Jos paikan pitäjä olisi pyytänyt meiltä 1000rup, olisimme todennäköisesti maksaneet sen, tai saaneet muutaman satasen tingattua. On tietysti ei asia asua viikkoja samassa paikassa, jolloin voi ottaa kunnolla itse selvää, mutta onko sekään välttämättä sen arvoista että käyttää yhden päivän majoituksia vertaillen.

Meidän kokemustemme perusteella siis pieni ylistys näille onnenonkijoille. Suotakoon halukkaille halvan majoituksen etsimisen riemu, mutta kyllä minä mielelläni maksan muutaman euron paikallistuntemuksesta jos se säästää tunteja aikaa ja välillä vähän rahaakin. Vai luuleeko joku oikeasti, että Riku ja Tunna aina kulkivat omia polkujaan, silloinkin kun edessä oli uusi kaupunki keskellä yötä ja rinkkojen lisäksi kamerakalusto kannossa...

Olo heikkeni taas iltapäivän myötä, ja otin reilunlaisesti buranaa pitääkseni kuumeen loitolla. Käytiin tutkimassa vähän Fort Kochi:n nähtävyyksiä iltapäivällä, mutta vaikka paikka on varsin mukava ilmapiiriltään niin minulla meni osa nähtävästä ohi ihan vaan huonon olon vuoksi. Ruokakaan ei maistunut, mutta onneksi sentään herkullinen hedelmäsalaatti:

Fruitsalad with Icecream

En ole mikään kulinaristi, mutta olen kyllä ajatellut jakaa jossain välissä vähän ruokatietoakin. Ollaan vaan huomattu tässä, ettei minusta saa mitään ruokabloggaajaa kun yleensä annos on syöty siinä vaiheessa kun muistaa että siitä olisi ollut hyvä ottaa valokuva. Noh...elätkö syödäksesi vai syötkö elääksesi?

Fort Cochin maamerkkejä, rantaviivaa täplittävät Chinese Fishing net:it

Palasin aikaisin huoneellemme ja makoilin koko illan netissä surffaillen. Elmo kävi sillä aikaa tilaamassa silmälaseja keskustasta. Täältä saa laadukkaat silmälasit puolet halvemmalla kuin Suomessa. Intia koittaa myös profiloitua "lääketurismin" ihmemaana. Suomalaisille terveysturismi on tuttu käsite, sillä jokainen varmaan tietää jonkun joka on käynyt Virossa silmäleikkauksessa tai hakemassa silikonit. Täältä moiset palvelut saa kuitenkin vielä paljon halvemmalla, tulevaisuudessa yhä useampi länsimaalainen varmasti lentää Intiaan plastikkakirurgin veitsen perässä, tai ihan johonkin oikeaan leikkaukseen.

Yöllä kuume lähti taas nopeaan nousuun ja ajattelin kärsiväni sen nyt pois, mutta kuumemittarin näyttäessä 40.2c totesin että kohta voi oikeasti käydä huonosti ja otin taas reilusti buranaa. Kun kuume laski takaisin siedettäviin lukemiin niin soitin skypellä vakuutusyhtiön palvelunumeroon ja kerroin hakeutuvani lääkärille seuraavana päivänä. Palvelu pelasi mainosti ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä mihin sairaalaan menen. Hikoiltuani sängyn pariin kertaan märäksi heräsin aamulla onneksi paljon paremmissa voimissa. Totesin silti että paras käydä lääkärillä, mikäli tämä jatkuu ja otin riksan suoraan Lakeshore hospitaliin.

Vielä fiksereistä; näissä turistimestoissa ärsyttää suunnattomasti taksien/riksojen kartellit. Hinnat on sovittu etukäteen ja kaikki pitävät niistä kiinni. Kadunvarret on täynnä tyhjiä riksoja, mutta kukaan ei suostu kuljettamaan länkkäriä lähellekkään samaan hintaan kuin paikallista. Vaadin kolmelta eri riksa-asemalta että joku lähtee ajamaan taksamittarin mukaan, mutta vastaus oli aina sama: voidaan mennä mittarilla, mutta lopuksi pitää maksaa 2x mittarilukema, koska "sieltä ei saa kyytiä takaisin, vaan pitää ajaa edestakaisin" . Toisaalta, eipä se kartellihintakaan ollut tältä 30min ajelulta kuin reilu 3e, että ehkä tämän tuskan kestää.

En ole ikinä ennen käynyt ulkomaisessa sairaalassa (mutta saatan kyllä tällä reissulla tulla käymään vielä useasti), joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Sairaala kuitenkin vaikutti hyvinkin modernilta paikalta, joten kävelin vain passi kourassa tiskille. Vakuutusneuvoja oli kertonut laittavansa sähköpostia sairaalaan, mutta koska täällä ei yleensä paljon sähköpostilla asioida, en olettanut kenenkään odottavan minua. Minut kuitenkin ohjattiin heti sivuovesta sisään, missä vastaan tuli joku toimiston herra vakuutusyhtiön paperit kourassa. Hän pyysi minua vielä täyttämään yhden kaavakkeen ja sen palautettuani sain seurakseni terveydenhoitaja(?) Jamesin, joka kulki mukanani koko sairaalavisiitin ajan. James kuljetti minut lääkärille, joka ei tuntunut olevan yhtään huolissaan olotilastani. Koitin kysellä malariasta, mutta ilm. lääkäri ei nähnyt minussa mitään merkkejä siitä, joten sain vain pitkän liudan lääkereseptejä ja käskyn olla uudelleen yhteydessä jos olo ei helpota viidessä päivässä. James kuljetti minut vielä apteekille, mistä hän haki kaikki lääkkeeni ja kirjoitti niihin vielä tunnollisesti ohjeet annostelusta. Apteekin puolella oltiin kovin pahoillaan kun jouduin maksamaan 2e (140rup) lääkkeistä, sillä vakuutuspapereihin oli merkitty maksutavaksi "credit" (lasku menee suoraan vakuutusyhtiölle) ja alle 500rup ostoksia ei voinut laskuttaa kortilta.  Koko sairaalakäynti kesti ehkä 40min ja olin vähän puulla päähän lyöty seisoessani taas sairaalan ulkopuolella. Olin nimittäin odottanut juttuun menevän koko päivän. James vielä kätteli minut pihalla ja vilkutti iloisesti perään.

Respa

KIITOS SIIS VAKUUTUSYHTIÖ FENNIALLE (tämä oli mainos, kiitos loistavan palvelun) ja tietysti lakeshore hospitalille, jonka seinässä ei selvästikkään turhaan lukenut Multi Super Specialty Corporate Hospital.  

Sain oikein potilaskortin ja -kansionkin!

Tuli tietysti vähän tyhmä olo kun sain tämmöisen huippupalvelun vaikka olo oli aamulla ihan hyvä ja odotustilassa istui selvästi minua paljon sairaampiakin ihmisiä odottamassa. Veikkaan että vakuutusyhtiöitä kuitenkin laskutetaan aika kovalla kädellä, joten kaikki kaltaiseni seikkailijat ovat hyvin tervetulleita asiakkaita. 

Saa nähdä helpottaako olo nyt näillä paikallisilla dopeilla. Tämä päivä menee ainakin vielä makoillessa ja ihmetellessä. Jos olo on hyvä yön yli niin lähdetään huomenna tekemään visiitti Aleppoon, josta pitäisi päästä jokiristeilylle.