keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Thirunelly Dumbos


Ei enää onneksi törmätty Aliin illan aikana, lieneekö hän tajunnut antaaneensa meille väärää infoa ja siksi ei enää odotellut meitä saapuviksi. Maharajan palatsi ei nimittäin enää ollutkaan auki illall, kuten meille oli kerrottu. Ilmeisesti juhlapyhä ei ollut riittävän merkittävä että se olisi pidetty auki illallakin.

Päätettiin keksiä vaihtoehtoista tekemistä, ja kun kohdalle sattui hieno elokuvateatteri niin valinta ei ollut vaikea! Satuttiin sisään juuri oikeaan aikaan, koska uusin näytös oli juuri alkamassa. Täällä elokuvateatterissa pyörii nonstoppina yksi ja sama leffa ja porukka vaihtuu lennossa (ja ilm. osa katsoo vain osan pätkästä, tai tulee leffan keskeltä katsomaan mitä jäi viime kerralla näkemättä). Mentiin kyllä jo heti alussa sekaisin, eikä jälkikäteenkään tiedetä missä vaiheessa leffa loppui ja mistä se alkoi. Ilm. kuitenkin ehdittiin nähdä loppuratkaisu alussa, mutta toisaalta se saattoi olla kyllä joku flashbackikin.

En ylistä Bollywood elokuvia enempää, kun kerkesin jo tekemään sen edellisessä postissa, mutta hauskaa oli vaikka ei ymmärretty sanaakaan 3h elokuvasta. Kourallinen katsojia mylvi ja vihelsi mukana, ja ilm. useimmat olivat nähneet leffan ennenkin, koska vislaus alkoi hyvissä ajoin ennen itse actionia. Tässä vähän makua trailerin muodossa:

Kyseisen elokuvan traileri Youtubessa

Herättiin aikaisin ehtiäksemme 9:15 lähtevään Nagarholen bussiin. Meinasin tosin itse myöhästyä lähdettyäni vaihtamaan rahaa ja Elmon jäätyä asemalle vahtimaan rinkkoja. Menin läheiseen matkavälitystoimistoon (kurssi oli suht. huono, mutta silti parempi kuin Suomessa), jossa minulle luvattiin toistuvasti että rahat tulevat paikalle 10min päästä. Kun kerroin että bussini lähtee ihan kohta ja joudun siksi perumaan homman niin virkailija aneli minua lähtemästä ja juoksi hakemaan moottoripyörän avaimet. Tiesin että olisi varmaan fiksumpaa olla suostumatta mihinkään kyydityksiin, mutta eipä tänne olla tultu tylsää arkea viettämään. Niinpä kiidettiin kaksipäänä läpi Mysoren keskustan kuriiria vastaan, reilun kilometrin päässä tavattiin tyyppi chai kaupan edessä ja rahat vaihtoivat omistajia. Epäilin tietysti kokoajan jonkunmoista huijausta, mutta sain käteeni juuri sovitun määrän siistejä ja aitoja intian rupioita. Olihan se vähän outoa vaihtaa rahat siinä kadulla, mutta ainakin palvelu pelaa! Virkailija kuljetti minut vielä prätkällä takaisin bussiasemalle, joten loppujen lopuksi homma meni juurikin loistavasti, vaikkakin intialaisittain tietysti hieman arvaamattomasti.

(*Intiassa saa pimeässä vaihdossa hyvän vaihtokurssin, minne lie mafiosojen salkkuihin päätyvät)

Reissattiin viisi tuntia kohti etelää kolmella eri bussilla, yhteensä hintaa 113 rupiaa, eli vajaa kaksi euroa. Niin se vaan julkinen toimii täällä, aina vaan paikan nimeä kyselemällä meidät ohjattiin seuraavaan bussiin ja lopulta keskellä metsää pienen chai kuppilan terassilla aikamme odotettua pysähtyi viereen
viimeinen paikallisbussi joka toi meidät tänne Thirunelliin. Länkkärit katosi kyllä katukuvasta heti kun tuli vähän sivummalle. Vaikka täällä varmasti käy vuoden aikana paljon turisteja niin kyllä länkkäreitä tuijotellaan.

Viimeinen tunti meni ajaessa luonnonpuiston sisällä tai sen reunoilla, joten matkalla ehdittiin nähdä jo kaksi villinorsua! Lisäksi tien reunoilta hyppi karkuun kymmenittäin kauriita ja muutama vähän näyttävämpi lintu. Nauratti kyllä lukea kaikkialla olevia "Do not make any noise" kylttejä kun kaasuttelimme läpi puiston pahinta mahdollista räminää ja pauketta pitävällä bussilla. Norsut eivät tosin näyttäneet bussia pelkäävän, lienevätkö niitä vähemmän villejä yksilöitä. Ikävä kyllä ei dumboista kerennyt ottaa kuvaa bussin jo kiitäessä eteenpäin.

Majapaikkamme on kyllä keskellä ei mitään. Ikkunasta avautuu vuoristoista luonnonpuistoa ja olemme ainoat asiakkaat tässä pienessä resortissa, jossa huoneita on kuitenkin toistakymmentä. Olo on kuin siirtomaaherralla; keittiö avataan vain meitä varten ja sinne katetaan yhteen pöytään tyynyliinat jne. Asiakkaiden puutteen vuoksi työntekijät viettävät kaikki aikaansa aulan pienen television ääressä ja aina kun sinne kävelee niin kaikki hyppäävät ylös penkeistä kuin tupatarkastuksessa konsanaan. Vähän kiusallista kun aikuiset äijät hyppii ylös meidän vuoksemme, tämä on kuitenkin ihan low range hotelli eikä mitään Hyatt. Hyvää palvelua silti!

Keskellä ei mitään, vuoristotien päässä. Googlemaps Thirunelli

Thirunelly temple
Illalla käytiin katsomassa taas yksi temppeli, joka kai on syy miksi Thiunelly on täällä keskellä metsää. Valitettavasti meillä vääräuskoisilla ei ollut pääsyä itse temppeliin, joten jouduttiin vain kiertelemään ulkoalueita.


Kuva auringonlaskusta, taasko?! No, onhan siinä vuoriakin!

Valitettavasti kuultiin juuri että luonnonpuistot ovat jo sulkeneet ovensa safareilta näin offseasonin alussa. Lähdetään siis varmaan jo heti huomenna uusiin seikkailuihin. Harmi sinäänsä koska tänne seikkailun jälkeen olisi ollut mukava viettää hetki keskellä ei mitään, vanhojen siitomaaplantaasien katveessa. No, eiköhän tässä vielä ehditä sitä tiikeriäkin metsästää!

PS: olen mobiilinetin varassa täällä metsässä, joten ei enempää kuvia tällä kertaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti