perjantai 8. maaliskuuta 2013

Farewell Agonda

Meillä oli alun perin varaus 10 yöksi täältä Agondasta, mutta onneksi saatiin sopimus poikki niin ollaan nyt vapaita menemään mielemme mukaan. Jos lähtee tämän kaltaiselle reissulle niin kannattaa ehdottomasti aina ottaa varaus vain ensimmäiseksi yöksi: paikan päältä löytyy lähes poikkeuksetta halvempaa (ja parempaa?) majoitusta.

Agonda on ollut positiivinen yllätys. Ei olla oikeastaan kohdattu mitään vastoinkäymisiä tai mitään muutakaan negatiivista. Turistipaikoissa tietysti koijjataan apinaa hintojen suhteen, mutta mitään huijaus yrityksiä ei ole tullut vastaan. Ainut (myös blogin pitämistä vaikeuttanut) ärsyttävä asia on sähkökatkot, joita kai on kaikkialla Intiassa. Wifit menevät jatkuvasti mataliksi ja silloin ei blogiinkaan pääse käsiksi. Toki ihan hyvää opettelua siihen ettei nettiä jatkossa tule olemaan saatavilla. Jos jollain on mielessä parin viikon etelänloma, niin pitäkää vaihtoehtona ehdottomasti myös Goa ja Agonda. Tänne voi hyvin tulla vaikka lasten kanssa.

Todettiin kuitenkin että rakastavaisten katselu saa toistaiseksi riittää ja lähdetään huomenna jatkamaan kohti Palolemia. Tarkoituksena olisi viettää viikonloppu tällä vähän nuorekkaammalla ja menevämmällä rannalla.

Päätettiin tänään lopettaa makoilu ja vuokrattiin heti aamusta skootterit. Voin kyllä myöntää että tuonne Intian liikenteen sekaan lähteminen jännitti melkolailla, sillä omat mopokokemukseni rajoittuvat kymmenen vuoden taakse muutamaan parkkipaikka kokeiluun. Vasemmanpuoleinen liikenne toi vielä seikkailuun oman mausteensa, mutta kuten saattaa arvata niin hengissä ollaan yhä! Koitan välttää kaikenlaista omin päin liikkumista liikenteessä, mutta olin jo etukäteen päättänyt opetella ajamaan skootterilla, sillä se on täällä aasiassa ehdottomasti yleisin, halvin ja kätevin kulkupeli pienten matkojen kulkemiseen.

So, I heard chicks like motorbikes? Lehmä photobombaa.

Skootterin vuokra päivässä on 250rupiaa (vähän vajaa 4e), mutta bensa on täällä yllättävän kallista, melkein euron litralta.  Kypärien perään oli tietysti turha kysellä ja näistä mopoista irtoaa helposti se reilu 60km/h, joten jos haluaa pitää hengestään kiinni niin on parempi ottaa rauhassa.

 Bensamittarit näyttivät vuokrattaessa tyhjää, joten ne meille vuokrannut kioskin pensselisetä tyhjensi molempiin litran muovipullon petroolia ja tietysti laskutti myös siitä. Suunnattiinkin heti alkuun alueen ainoalle bensa-asemalle, jonne oli ajoa n. 20min. Kyllähän se skoballa ajo alkoi siinä luonnistua, kun ei tarvi painaa muuta kuin kaasua ja jarrua.Tosin täällä tiet eivät ole mitään tasaista asfalttia ja ohi tullaan mistä päästään. Muutaman kerran sai kyllä vetää syvään henkeä kun vastaan tulee bussia ja taksia rinnakkain, puhumattakaan lehmistä jotka tuntuvat viettävän suurimman osan päivästä seisoskellen keskellä liikennettä. Ei tarvitse käydä pujottelemassa radalla kun koittaa päästä muun liikenteen mukana läpi lehmälaumasta. Goa on kristillistä aluetta, mutta ilm. täälläkään ei ole tapana häätää noita otuksia sieltä minne ne päättävät parkkeerata.


Löydettiin asema kyselemällä, mutta koska kummallakaan ei ollut hajuakaan paljonko skootteri kuluttaa, saatika paljonko sen tankkiin mahtuu, niin tultiin ostaneeksi vahingossa tankit täyteen bensaa, vaikka tajuttiin heti ettei saada sitä kulumaan päivän aikana. Päräytettiin auringon paahteessa Mallikarjun (kyllä, luitte oikein, minulle omistettu!) temppelille. Paikka on edelleen osittain kesken, joten sitä ei löydy turistioppaiden sivuilta. Oltiinkin ainoat länkkärit paikalla ja kun missään ei ainakaan näkynyt mitään kieltokylttejä niin käytiin itse temppelissäkin, missä oli ilm. juuri menossa joku paikallisten rukouspiiri. Käytiin lopuksi limsalla läheisessä ruokapaikassa, missä hämyisässä takahuoneessa istui pitkä liuta vanhoja ukkoja tuijottamassa meitä. Siellä ne ukot varmaan istuvat päivät pitkät. Vaikka ei ostettu kuin pari limua ja muutama pullo vettä (hinta n. puolet rantakohteiden hinnoita.) niin paikan kauppias huuteli vielä pihallekkin "You come tommorrow again? Next day ok!". Jäi vähän hämäräksi miksi kukaan turisti haluaisi vierailla uudestaan samassa paikassa, mutta niin taisi ukoillekki jäädä hämäräksi miksi me siellä edes vierailimme...

Mallikarjun kameralla otettu kuva temppelistä.
Käytiin temppelin jälkeen katsomassa Palolem beachia ja varattiin sieltä majoitusta seuraavaksi päiväksi. Mikko kyseli millaisia nämä bunglowit täällä ovat. Rahalla tietysti saa, mutta kyllä nämä meidän midrange/lowrange asumukset on aika karuja. Toisaalta eipä me niissä paljon muuta tehdä kuin käydä nukkumassa. Seinät, sänky ja muutama huonekalu. Tärkemmät ovat tietysti hyttysverkko ja tuuletin. Vältetään kaikkia ilmastoituja huoneita, koska niistä tosiaan saa helposti flunssan ja jos vuorottelee AC:n ja non-AC:n välillä on vaikea tottua kumpaakaan.


Wc:issä ei yleensä ole kattoa. 
Toistaiseksi kaikki WC:t on varusteltu suihkulla ja "länsimaisella" wc-istuimella. Mutta kun painutaan syvemmälle Intiaan niin vastaan alkaa varmasti tulla myös "lavuaari ja reikä" tyylisiä ratkaisuja.

Mulkkuja
Toistaiseki öttiäiset eivät ole häirinneet suuremmin. Moskiittoja on iltaisin joka paikassa, mutta niiltäkin ollaan opittu hiljalleen suojautumaan. Muurahaiset kulkevat polkujaan aina mistä tahtovat, jos polku kulkee sängyn läpi niin helpointa on yleensä siirtää sänky, ei muurahaisia. Kuten kuvasta näkyy niin elintarvikkeita ei huoneisiin kannata jättää. Kun huonetta valitsee niin kannattaa lähinnä kiinnittää huomiota sänkyyn (ja sen siisteyteen), hyttysverkkoon ja tuulettimeen. Toki kämpän lukitus ja vessan yleiskuntokin kannattaa tsekata. Ensimmäinen kämppämme maksoi 2000/rup yö, nykyinen 1300 ja palolemilta löydettiin jo 800rup. Eli etsiminen paikanpäältä kyllä tuottaa tulosta!

Illalla lähdettiin vielä kertaalleen uhmaamaan Intian teitä skootterien selässä. Rautaiset ratsumme kuljettivat meidät Gabo de rama:n vanhalle vankilalinnakkeelle, missä jäimme odottamaan auringonlaskua. Paikalle saapui myös ruotsalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia illan hämärtyessä. He olivat myös olleet koko päivän skoottereiden selässä ja kertoivat joutuneensa poliisin kiristämiksi. Kuulemma pohjoisempana poliisit olivat pysäyttäneet kaikki ulkomaalaiset ja ottaneet ajokortit pois. Esim. ruotsalaisilla oli kansainväliset ajokortit, mutta tällä ei ollut merkitystä. Turisteja oli uhattu isolla sakolla ja oikeuskäsittelyllä, eikä näille ollut palautettu ajokorttia ennenkuin suostuivat maksamaan 2000rup "sakon". Siitä ei luonnollisestikkaan saanut kuittia tai mitään muutkaan kuin omat paperinsa takaisin. Valitettavasti myös Intiassa virkavallan korruptio on arkipäivää. Ruotsalaiset tiesivät kertoa että poliisin virkaan pääseminen maksaa täällä huomattavan paljon, joten monet maksavat velkaansa epärehellisin keinoin. Että älkääpä valittako niistä ylinopeussakoista siellä Suomessa, ne on sentään perustellusti kirjoitettu.


Just another sunset
Yöllinen paluumatka skootterin selässä riitti minulle adrenalinerushiksi joksikin aikaa! Elmo on ajanut vuosikaudet prätkällä, joten hän johti matkaa läpi pimeyden kohti Agondaa, mutta vastaantulijoiden ja erityisesti lehmien väistely piti kyllä minut penkin reunalla! Todettakoon vain että ehkä olisi parempiakin tapoja hioa ajotaitojaan kuin pimeillä Intian syrjäteillä. No, kai siitäkin on jotain apua että asian tiedostaa. Päästiin kuitenkin vaikeuksetta perille, ja kyllähän tuossa skootterilla ajelussa etelän lämmössä on tiettyä kiehtovaa vapautta. Vuokraajakin hyvitti meille takaisin osan ylimääräisen bensan hinnasta sitä pyydettyämme, joten pieni voitto sekin!

Hyvästi Agonda, huomenna Palolem! Katsotaan löydetäänkö sieltä riehakkaampaa menoa!


2 kommenttia:

  1. "Säästä savee" sanoo pappa tässä vieressä....

    VastaaPoista
  2. Pitääpä ruveta säästämään! :)

    VastaaPoista