No remorse in Paradise

Kaikki tietysti odottavat suuria seikkailuja edellisen kirjoituksen jälkeen, joten joudun heti alkuun paljastamaan ihanan totuuden; ei tehty edelleenkään mitään, ollaanhan sentään Goalla! Käsittämätöntä miten nopeasti päivät menevät löhöillessä, tulee ihan mieleen peruskoulun kesälomat, kun ei ihan oikeasti tarvinnut tehdä mitään. Eikä edes tarvi tuntea pahaa mieltä aikaansaamattomuudesta!

Täällä aurinko menee mailleen jo ennen kuutta illalla ja keskipäivän tunnit ovat aivan liian kuumia mihinkään aktiviteettiin. Olenkin viimepäivät herännyt jo aamu kuudelta lenkkeilemään ja uimaan ennen kuin auringon paiste on polttavan kuuma. Tänään heräsin jo ennen auringon nousua ottamaan muutaman kuvan ennen aamulenkkiä. Hiekalla juokseminen on muuten älyttömän rankkaa hommaa; 40 min lenkin jälkeen on ihan poikki, vaikka kilometrejä ei ole voinut tulla hirveän montaa.

Huonovointisuus on siirtynyt minusta Elmoon, joten päätin antaa vähän tasoitusta ja hankin itselleni blogin kirjoittajan unelmavamman : peukalo ja keskisormi teipattuina. Onneksi on vielä etusormet käytössä ja tehokas kaksisormijärjestelmä hallussa.

Lähdin perinteisellä iltauinnilla valtaamaan rannan kaukaisimman kiven. Täällä ei kukaan ui juuri ollenkaan vaan kaikki vain kahlailevat edestakaisin. Kivelle ei ole matkaa kuin ehkä 50m ja pari päivää aaltoja mittailleena tiesin ettei matka uimisen puolesta tuota vaikeuksia. Matka kivelle ei ollutkaan kuin pari kauhaisua, mutta sen pinta oli täynnä erinäistä merikasvustoa joka osoittautui erittäin teräväksi. Olisihan tuo pitänyt arvata, mutta tulipa nyt opittua kantapään kautta. Onneksi vammat eivät runsaasta verenvuodosta
huolimatta osoittautuneet kovin vakaviksi. Hyvä että tuli pakattua kunnon EA-bagi mukaan!

Sankaritekoihin kehoittava kyltti, sekä turmionkivi

Ei olla oltu hirveän tyytyväisiä majoitukseemme Shanti Agondassa. Bungalowissa ei sinäänsä ole mitään vikaa, mutta mesta on vähän kuollut, eikä siellä ole mitään palveluja. Ilmoitettiin siis lähtevämme ennakolta maksettujen viiden yön jälkeen (olimme varanneet 10 yötä, joista ensimmäinen meni Mumbaissa). Jännitimme vähän olivatko laskeneet tuon ensimmäisenkin yön mukaan siihen, mutta onneksi laskuttavat vain nukutuista öistä. Saatiin kantaruokapaikastamme Pina Resortista vastaava mökki 700 rupiaa halvemmalla.

Uusi leikkimökkimme

Vanhan majapaikkamme "valvoja" (täti joka vain tuntuu istuvan ja kyttäävän meitä päivät pitkät) tuli vielä ennen lähtöä pyytämään että kyselisimme ystäviltämme Suomessa haluaisiko joku vuokrata hänen uuden asuntonsa Agondassa. Hinta 15 000 rup (200euroa) /kk. Olen sanani mittainen mies, eli jos joku haluaa vuokrata tädin asunnon niin soittakaa Shorinalle +91 8806261133 ;)  Kyllähän täällä sapattivuoden viettäisi, asumisen lisäksi ei rahaa mene juuri muuhun kun ruokaan: 15e päivässä herkuttelee jo ihan kunnolla!


Timo vinkkasi kertomaan Intian ympäristötilanteesta. Täällä Agondassahan tilanne on Intialaisittain äärimmäisen hyvä ; ranta on suht puhdas ja vesi kirkasta, eikä vedessä kellu roskia. Asenne siisteyteen ja ympäristöön on Goalla turistien vuoksi paljon muuta Intiaa parempi.
Intialaisten asenne kierrätykseen on kuitenkin hyvin käytännönläheinen: kun roskan heittää maahan niin joko lehmä syö sen tai meri kuljettaa sen pois! Kätevää! Kyllä nuo lehmät näyttävätkin ihme moskaa syövän, mutta ei täällä todellakaan maailmaa pelasteta.

Kierrätystä Intian tyyliin

Totuus heti rannan ulkopuolella

Roskat ovat kuitenkin tietysti se pienempi ongelma jos verrataan ilmastopäästöihin. Intia tuottaa toistaiseksi suhteellisen vähän ilmansaasteita; vain viidenneksen siitä mitä lähes samalla väkiluvulla (no eihän siinä ole "kuin" 100miljoonaa eroa) varustettu Kiina. Siitäkin huolimatta on Intiassa maailman huonoin ilmanlaatu. Jos leikitään ajatuksella että Intia seuraavana vuosikymmenenä nousee ilmanpäästöissä samalle tasolle kuin Kiina (ja Kiinan kasvu mystisesti pysähtyy) niin ne tulevat yhdessä vastaamaan n. 2/3 maailman ilmapäästöistä. Tällä hetkellä luku on n. 40% (Kiina 33% ja Intia "vain" 6%).  Mumbaissa tuon savusumun kyllä huomasi heti, päivä siellä lienee vastannut useammankin askin sauhuttelua.

En jaksa saarnata maailmanparantamisesta kun en itsekkään talkoisiin osallistu, mutta kyllä taas vaan asiat saavat mittasuhteensa. Olen periaatteessa sitä mieltä että länsimaiden tulee tietysti tehdä parhaansa minimoidakseen omat ympäristöpäästönsä, koska on ilmiselvää että nousevat 3. maailman maat tulevat jatkossa saatuttamaan yhä enemmän ja enemmän. Samaan aikaan se mitä teemme tai emme tee on kuitenkin maailman mittakaavassa yhä merkityksettömämpää. Vastaavasti on tekopyhää katsoa pahalla nousevien maiden menoa ja verrata sitä omaan nykytilaamme. Me länsimaat olemme kuitenkin olleet kautta lähihistorian vastuussa tämän maailman saastumisesta. Vielä edellisiin lukuihin palatakseni: keskiverto Suomalaisen hiilidioksidijalanjälki on edelleen seitsemän kertaa suurempi kuin intialaisen. Joten erään tunnetumman maailmanmatkaajan sanoja lainatakseni; Mikä minä olen tuomitsemaan?


Loppuun vielä vinkki kaikille etelään aikoville: hyttysverkko kannattaa tosiaan levittää tarkasti reunoja pitkin ja sen jälkeen vielä koittaa nostaa sitä kulmista ylemmäs. Parina yönä olen erehtynyt nukkumaan kiinni verkossa ja ulkopuolella parveilevat pikku vampyyrit iskevät säälimättä kiinni kaikkeen paljaaseen ihoon joka on verkkoa vasten. Parempi siis pitää kaikki raajat irti verkosta tai saa varautua laskemaan samasta kohdasta kymmeniä pistoja.

Hyttysverkko uudessa mökissä