maanantai 25. maaliskuuta 2013

Meitä on moneen junaan...


Kirjaimellisesti. Niinkin moneen että jotkut jäävät asemalle.

Lähdin urhoollisesti juna-asemalle etsimään lippua Agran junaan, koska niitä ei enää varausjärjestelmän kautta saanut. Lippuluukulla sainkin lipun seuraavaan lähtevään, mutta sieltä ei voinut valita enää luokkia, vaan liput myydään 2nd Class un-reserved luokkana. Ilm näitä voi sitten korottaa junassa korkeampaan luokkaan, mikäli junassa vielä on tilaa paremmissa vaunuissa.

Odottelin asemalla puolitoista tuntia, vaikka olo oli jotenkin huono. Olen jo kyllästynyt pohtimaan miksi Intiassa on aina toisinaan huono olo, olkoon sitten vika ruuassa, nestehukassa tai huonoissa unissa, mutta olen jo todennut että ailahtelevat olotilat ovat osa tässä maassa reissaamista. Löysin yhden vähän parempaa englantia puhuvan nuoren, joka opasti minut oikealle laiturille ja oikean vaunun kohdalle. Oli rasittavaa seisoa laiturilla odottamassa, kun oli ainut valkoihoinen menossa koko junaan ja saatika vielä 2nd classiin. Selkeästi moni miettii että ”mitä tuo täällä tekee, sehän on valkoinen , sillä on rahaa”.

Juna saapui tyylikkäästi 30min myöhässä ja samassa laiturilla alkoi kuhina. Porukka hyppi vaunuihin jo junan ollessa liikkeessä ja mukana oli hyvä annos Intialaisille tyypillistä ryysimistä ja kyynerpäätaktiikkaa. Junan pysähtyessä laiturille 2nd class vaunut olivat jo niin täynnä että osa roikkui oviaukoista ulkona. Totesin että tässä junassa ei enää taida olla tilaa minulle rinkkoineni ja totesin yksinkertaisesti säästäneeni väärässä paikassa. Eli ei muuta kuin junalippu roskiin ja taksi takaisin lähtöpisteeseen.  Suuri hatunnosto kyllä niille HC-travellereille jotka tuossa 2. luokassa matkustavat ainakaan täällä suurkaupungeissa. Vaikka itsekkin on tullut aika monessa bussin nurkassa kyyhötettyä niin tuo oli minullekkin liikaa.

Ihan hirveitä taloudellisia tappioita ei tutkimusmatkasta tullut, sillä taksit ja junalippu kustansivat yhteensä n. 4 euroa. Lisäksi sain moraalisen niskalenkin Intiasta kun riksakuski suostui neuvottelun jälkeen laittamaan mittarin päälle. Arvasin kyllä pensselisedän taka-ajatuksen, sillä heti kun oltiin liikkeellä niin hän halusi lähteä viemään minua läpi hotelleista, jotka arvatenkin olisivat maksaneet sievän summan komissiota. Riksakuski oli tietysti luullut minun tulevan junalla Delhiin ja olevan tuoretta riistaa. Olisiko tämä nyt vihdoin Intia 1-Matias 1? Veikkaan kyllä että tilanne on pikemminkin Intia 6-Matias 1.

Ota siitä Elmo! "Vatikaanisertifioitu Ihme" :)


Ajattelin että katson vähän muita hotelleja nyt joutuessani jäämään tänne vielä ainakin yhdeksi yöksi, mutta haluamassani hotellissa ei enää ollut tilaa, vaan sieltä käynnistyi perinteinen ”Ystäväni hotellissa on vielä tilaa, tule katsomaan”-leikki. Kävin katsomassa yhden huoneen, mutta koska se ei mielyttänyt lähdin vielä toiseen paikkaan opastajan perässä. Hyvää huonetta tarjosivatkin, sillä perinteisen pikkutelkkarin ja tuulettimen lisäksi kalustukseen kuului kotikyyhky eli pulu. Miten se oli huoneeseen päässyt ja kauanko siellä ollut jäi arvoitukseksi. Silmäys lakanoihin joissa pulu oli pitänyt pesäänsä sai minut toteamaan ettei se ensimmäisten öiden hotelli ollutkaan niin huono! Täytyy kyllä nostaa hattua respapojalle joka esitteli huonetta. Rupesin nauramaan pululle ja otin siitä kuvan, mihin respan poika ”Too much good bird, free of charge” ja halusi ottaa minusta ja pulusta kuvan....nyt olen siis takaisin samassa huoneessa kun mistä lähdin aamulla. No, kun ei ole aikatauluja niin ei voi olla myöhässä mistään. 

"Good room yes?"

************************


Kirjoitin tuon siis jo lauantaina. Samana iltana iski oikein kunnon Delhi Belly (turistiripuli), jonka kuvaamiseen en mene sen tarkemmin. Kaksi vuorokautta tuli lähinnä maattua hotellihuoneessa, syötyä banaaneja ja juotua vettä. Kuuluu toki Intian matkailuun, mutta edelleen ärsyttää että iso siivu tästä Intian osuudesta on mennyt erinäistä vaivaa kärsiessä. Veikkaan että painoa on lähtenyt ainakin viisi kiloa ja salia ei varmaan tarvi vielä ainakaan viikkoon edes harkita. Alkaakin tuntua siltä että kunhan voimat palaavat niin katson Intiasta enää ne oleellisimmat (Agra ja Varanasi), minkä jälkeen jatkan seikkailuja muille maille. Vaan onhan täällä tullut jo kohta kuukausi vietettyäkin!

Kipeänä kaikki negatiivinen iskee tietysti päälle tavallista kovemmin joten avaudunpa tässä vielä vähän loppuun:  En suoraan sanottuna tajua miten kukaan voi rakastua Intiaan. Näkemisen arvoinen paikka tietysti, mutta kyllä on täytynyt olla vaikea lapsuus että oikeasti nauttii tästä metelistä, paskasta ja tungoksesta. Suomalaisena ärsyttää että ei voi kävellä viittä metriä ilman että joku on hihassa kiinni, ryysimässä ohi tai tööttämäässä väistämään. Puhumattakaan jatkuvasti eteen tunkevista kaupustelijoista tai kerjäläisistä. Eniten itseäni ärsyttää tuo jatkuva meteli; niin pientä kujaa ei vielä ole löytynyt ettei siellä joku olisi päästellyt töötti pohjassa prätkällä. No, Incredible India - tulkaa, nähkää ja rakastukaa, mutta tämä ei kyllä minun rankingeissani kovin monella listalla palkintosijoille pääse. 

Oleskelen Delhissä vielä ainakin pari päivää ja katselen tuon 27. päivä Holi Festivaalin täällä. Kuulemma festivaalit saattavat Delhissä riistäytyä vähän käsistä, mutta eiköhän ole näkemisen arvoista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti