Kirjaimellisesti. Niinkin moneen että jotkut jäävät
asemalle.
Lähdin urhoollisesti juna-asemalle etsimään lippua Agran junaan,
koska niitä ei enää varausjärjestelmän kautta saanut. Lippuluukulla sainkin
lipun seuraavaan lähtevään, mutta sieltä ei voinut valita enää luokkia, vaan
liput myydään 2nd Class un-reserved luokkana. Ilm näitä voi sitten korottaa
junassa korkeampaan luokkaan, mikäli junassa vielä on tilaa paremmissa
vaunuissa.
Odottelin asemalla puolitoista tuntia, vaikka olo oli
jotenkin huono. Olen jo kyllästynyt pohtimaan miksi Intiassa on aina toisinaan
huono olo, olkoon sitten vika ruuassa, nestehukassa tai huonoissa unissa, mutta
olen jo todennut että ailahtelevat olotilat ovat osa tässä maassa reissaamista.
Löysin yhden vähän parempaa englantia puhuvan nuoren, joka opasti minut
oikealle laiturille ja oikean vaunun kohdalle. Oli rasittavaa seisoa laiturilla
odottamassa, kun oli ainut valkoihoinen menossa koko junaan ja saatika vielä
2nd classiin. Selkeästi moni miettii että ”mitä tuo täällä tekee, sehän on
valkoinen , sillä on rahaa”.
Juna saapui tyylikkäästi 30min myöhässä ja samassa
laiturilla alkoi kuhina. Porukka hyppi vaunuihin jo junan ollessa liikkeessä ja
mukana oli hyvä annos Intialaisille tyypillistä ryysimistä ja
kyynerpäätaktiikkaa. Junan pysähtyessä laiturille 2nd class vaunut olivat jo
niin täynnä että osa roikkui oviaukoista ulkona. Totesin että tässä junassa ei
enää taida olla tilaa minulle rinkkoineni ja totesin yksinkertaisesti
säästäneeni väärässä paikassa. Eli ei muuta kuin junalippu roskiin ja taksi
takaisin lähtöpisteeseen. Suuri
hatunnosto kyllä niille HC-travellereille jotka tuossa 2. luokassa matkustavat
ainakaan täällä suurkaupungeissa. Vaikka itsekkin on tullut aika monessa bussin
nurkassa kyyhötettyä niin tuo oli minullekkin liikaa.
Ihan hirveitä taloudellisia tappioita ei tutkimusmatkasta
tullut, sillä taksit ja junalippu kustansivat yhteensä n. 4 euroa. Lisäksi sain
moraalisen niskalenkin Intiasta kun riksakuski suostui neuvottelun jälkeen
laittamaan mittarin päälle. Arvasin kyllä pensselisedän taka-ajatuksen, sillä
heti kun oltiin liikkeellä niin hän halusi lähteä viemään minua läpi
hotelleista, jotka arvatenkin olisivat maksaneet sievän summan komissiota.
Riksakuski oli tietysti luullut minun tulevan junalla Delhiin ja olevan
tuoretta riistaa. Olisiko tämä nyt vihdoin Intia 1-Matias 1? Veikkaan kyllä
että tilanne on pikemminkin Intia 6-Matias 1.
Ota siitä Elmo! "Vatikaanisertifioitu Ihme" :) |
Ajattelin että katson vähän muita hotelleja nyt joutuessani
jäämään tänne vielä ainakin yhdeksi yöksi, mutta haluamassani hotellissa ei
enää ollut tilaa, vaan sieltä käynnistyi perinteinen ”Ystäväni hotellissa on
vielä tilaa, tule katsomaan”-leikki. Kävin katsomassa yhden huoneen, mutta
koska se ei mielyttänyt lähdin vielä toiseen paikkaan opastajan perässä. Hyvää huonetta tarjosivatkin, sillä perinteisen
pikkutelkkarin ja tuulettimen lisäksi kalustukseen kuului kotikyyhky eli pulu.
Miten se oli huoneeseen päässyt ja kauanko siellä ollut jäi arvoitukseksi.
Silmäys lakanoihin joissa pulu oli pitänyt pesäänsä sai minut toteamaan ettei
se ensimmäisten öiden hotelli ollutkaan niin huono! Täytyy kyllä nostaa hattua
respapojalle joka esitteli huonetta. Rupesin nauramaan pululle ja otin siitä
kuvan, mihin respan poika ”Too much good bird, free of charge” ja halusi ottaa
minusta ja pulusta kuvan....nyt olen siis takaisin samassa huoneessa kun mistä
lähdin aamulla. No, kun ei ole aikatauluja niin ei voi olla myöhässä mistään.
"Good room yes?" |
************************
Kirjoitin tuon siis jo lauantaina. Samana iltana iski oikein kunnon Delhi Belly (turistiripuli), jonka kuvaamiseen en mene sen tarkemmin. Kaksi vuorokautta tuli lähinnä maattua hotellihuoneessa, syötyä banaaneja ja juotua vettä. Kuuluu toki Intian matkailuun, mutta edelleen ärsyttää että iso siivu tästä Intian osuudesta on mennyt erinäistä vaivaa kärsiessä. Veikkaan että painoa on lähtenyt ainakin viisi kiloa ja salia ei varmaan tarvi vielä ainakaan viikkoon edes harkita. Alkaakin tuntua siltä että kunhan voimat palaavat niin katson Intiasta enää ne oleellisimmat (Agra ja Varanasi), minkä jälkeen jatkan seikkailuja muille maille. Vaan onhan täällä tullut jo kohta kuukausi vietettyäkin!
Kipeänä kaikki negatiivinen iskee tietysti päälle tavallista kovemmin joten avaudunpa tässä vielä vähän loppuun: En suoraan sanottuna tajua miten kukaan voi rakastua Intiaan. Näkemisen arvoinen paikka tietysti, mutta kyllä on täytynyt olla vaikea lapsuus että oikeasti nauttii tästä metelistä, paskasta ja tungoksesta. Suomalaisena ärsyttää että ei voi kävellä viittä metriä ilman että joku on hihassa kiinni, ryysimässä ohi tai tööttämäässä väistämään. Puhumattakaan jatkuvasti eteen tunkevista kaupustelijoista tai kerjäläisistä. Eniten itseäni ärsyttää tuo jatkuva meteli; niin pientä kujaa ei vielä ole löytynyt ettei siellä joku olisi päästellyt töötti pohjassa prätkällä. No, Incredible India - tulkaa, nähkää ja rakastukaa, mutta tämä ei kyllä minun rankingeissani kovin monella listalla palkintosijoille pääse.
Oleskelen Delhissä vielä ainakin pari päivää ja katselen tuon 27. päivä Holi Festivaalin täällä. Kuulemma festivaalit saattavat Delhissä riistäytyä vähän käsistä, mutta eiköhän ole näkemisen arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti