Delhi Sightseeing - Part 1

 Chekkasin itseni äsken ulos huoneesta ja tarkoitus olisi lähteä kohti Agraa heti kun keksin miten. En saanut mitään enää eilen varattua netistä ja syystä tai toisesta sähköinen junavarausjärjestelmä on käytössä päivittäin vasta iltapäivästä. Pitää siis ilmeisesti lähteä etsimään jotain paikallisbusseja taas...olo kuitenkin vähän heikko joten istunpa tässä ja näpyttelen blogia kunnes keksin mihin suunnata.

Olin eilen 12 tuntia kiertämässä nähtävyyksiä, joten valokuvia on paljon! Otin aamulla riksan (siis sellaisen poljettavan) kohti Delhin vanhaa keskustaa.

Kusti polkee ja posti kulkee

Ensimmäisenä kohteena oli Jama Masjidin moskeija, jonka 40 metristen minareettien suojiin mahtuu huimat 25,000 rukoilijaa kerralla. Perjantai on Muslimien rukouspäivä, joten suuntasin moskeijalla aikaisin siinä pelossa että sekin on illalla suljettu vääräuskoisilta.

Pihamaalle levitettiinkin jo rukousmattoja

Kaikki moskeijassa vierailevat naiset saivat kaupanpäälle pitää tämmöistä kaunista kukkamekkoa

Lisämaksusta pääsi kiipeämään myös toiseen minareeteista, josta kieltämättä oli melko huimat näkymät Delhin ylle.

Farkkushortsini (yli polven) eivät olleet porttivahdin mielestä tarpeeksi pyhät, joten minäkinsain hamosen. Onneksi en sentään tuollaista kukkamekkoa.

Hienoista puitteista huolimatta totesin ettei minusta ole kumartamaan mekkaan päin ja lähdin etsimään itseäni muualta.

Jaain Temple

 Päädyin läheiseen Jainismi temppeliin, jossa ei valitettavasti saanut kuvata. Jaainismi on muuten hauska uskonto, jossa kantavana ajatuksena on vapautuksen saavuttaminen äärimmäisen sielun puhtauden ja aksetismin kautta. Jaanilaiset uskovat kaiken elämän olevan pyhää, joten he ovat ultravegaaneja, jopa niin ultravegaaneja että eivät syö juureksia, koska niitä maasta kaivaessa saattaisi satuttaa eriänisiä kastematoja tai muita ötttiäisiä. Hurskaimmat munkit kulkevat alasti ja kulkiessaan lakaisevat maata edessään välttääkseen muurahaisten ja koppakuoriaisten tallomisen. Jotkut myös pitävät harsoa suunsa edessä etteivät joutuisi kadotuksen tielle nieltyään vahingossa kukkakärpäsen. Jaain temppeleihin ei myöskään saa tuoda mitään eläinperäistä, minkä vuoksi jouduin aina luopumaan nahkasandaaleistani jo hyvissä ajoin ennen sisäänkäyntiä.

Jainilaisuuteen kuuluu ilmeisesti paljon rituaaleja, seinien koskettelua ja kumartelua, mutta ehdottomasti hauskin paikka temppelissä oli Jainilaisten pitämä lintusairaala (johon tietysti otetaan hoidokeiksi vain kasvissyöjiä ristiriitojen välttämiseksi). Sisääntullessa oli ensimmäisessä häkeissä mm. riikinkukkoja, kotka, papukaijoja ja undulaatteja, mutta muutaman metrin jälkeen häkit vaihtuivat puluaitauksiksi. Sairaalassa oli tuhansittain puluja toipumassa kuka mistäkin vammasta. No, ainakin tuli selväksi etteivät jainilaiset tee eroa elämän eri muotojen välillä, mutta kyllä moni noista lentävistä syöpäläisistä olisi jo ansainnut armokuoleman niiden kunnon perusteella.

Jainilais temppelistä jatkoin Delhin suurimmalle nähtävyydelle. 1600-luvulla kaupungin suojaksi rakennetulle Red Fortille. Linnake oli Intian armeijan käytössä aina vuoteen 2003, jolloin se muutettiin nähtävyydeksi ja sisälle jäi vain pieni varuskunta.

Lahore Gate, yksi kolmesta portista.

Sikhit näkivät heti sisäisen leijonani ja pyysivät perhekuvaan. Ehkä minullekkin on tarjolla turbaani ja paikka soturiheimon hoivissa.

 Linnake oli ihan mielenkiintoinen paikka ja englanninkieliset opastetaulut kertoivat kuvaavasti elämästä entisaikojen palatsissa. Tuntui tosin että Linnake on jykevistä muureistaan ollut paljon enemmän seremoniallinen paikka kuin sotilaallinen. Moderni kastelukanavien järjestelmä on pitänyt puutarhan kukoistuksessa ja näissä marmoripalatseissa on elämästä nauttinut yksi sun toinenkin sulttaani ja maharatza ennen brittivalloittajien tuloa.

Linnakke piti sisällään suuret puutarha-alueet.

Mielenkiintoisin paikka Red Fortissa oli sivukujalta löytynyt "Museum of struggle for Indian Independence", joka kertoi nimenomaan britti-imperiumin ajan kansannousuista. Seinät olivat täynnä maalauksia eri vuosikymmenien taisteluista. En edelleenkään tunne Intian historiaa kovin hyvin, mutta museo oli kyllä kuvaava: milloin mikäkin yksittäinen heimo juoksemassa jousin ja keihäin varustautuneena päin punatakkien kiväärilinjoja. Ilmeisestikkään Intiassa ei ole tunnettu mitään yhtenäisyyttä eri alueiden kanssa ennenkään nyky Intiaa.

Nyt lähden jonnekkin aamupalalle ja sitten kohti juna-asemaa siinä toivossa että saan jonkun sikavaunulipun Agraan, saa nähdä kuinka käy