Kävin aamulla taas salilla ja päätin käydä uudemman kerran vielä kattopoolilla, kun kerran niin hieno allas hotellilta löytyi. Vesi oli kyllä suhteessa ilmaan todella kylmää, joten aamu-uinti jäi vain pulahdukseksi. Pakkasimme aikamme kamppeita hotellilla ja checkasimme itsemme ulos. Laukut saatiin jätettyä hotellin luggage roomiin päivän ajaksi, joten lähdimme taas kiertämään kaupunkia pikkureput selässä.
Suuntasimme taas Dubai Marinaan, missä aikomuksemme oli ottaa vesibussiajelu palmusaarten ja Burj al Arabin (se purjeenmuotoinen "7 tähden" luksushotelli) ympäri. Kaikki kiertoajelut olivat kuitenkin myyty loppuun, joten rupesimme pohtimaan vaihtoehtoja päivän ohjelmalle. Kävimme kysymässä charter veneen hintaa muutamasta paikasta, mutta oma lompakkoni ei oikein kestänyt 70-100e hintaa moisesta huvista, joten suostuttelin Elmon vielä kanssani etsimään muita vaihtoehtoja.
Ajettiin paikallisella vesitaksilla yksi halpa pysäkinväli siinä toivossa että päästäisiin pikkupätkissä jotakuinkin sama matka halvemmalla. Heti ensimmäisessä pisteessä kuitenkin selvisi että vesitaksiasemien välillä ei ole "bussi"-palvelua, joten sekin suunnitelma kaatui alkuunsa.
Tutkiessamme karttataulua ilmestyi paikalle kuitenkin paikallinen taksimies, joka kertoi että veneitä voi tilata kuten normaaleja takseja. Kysellessämme lisää selvisi että hinta takaisin hotellimme viereen vesiteitse (n. 90min) maksaisi vain 150 dirhamia naama, eli n. 1/4 charterveneiden hinnasta ja vähemmän kuin itse vesibussi. Etsivä löytää! Äijä soitti (ansaitun) tipin toivossa puhelimestaan taksikeskukseen ja sopi meille kyydin n. tunnin päähän.
 |
| Taxi Dubai Style |
Vene oli tarkoitettu 10 hengelle, joten saatiin hyvät miljonääri-fiilikset lähtiessämme kahdestaan Marinasta ajamaan kohti merta miehistöinemme!
 |
| Muiden miljonäärien joukossa olo tuntui kotoisalta! |
 |
Saimme lopulta polttoainetankit täyteen, mutta ilm. moottoriin tuli jotain vikaa, jota sitten korjattiin aikansa neljän miehen voimin. |
Kun noin tunnin odottelun jälkeen pääsimme matkaan oli aurinko jo laskemassa ja ehdimme napata vain muutaman kuvan ennen kuin nähtävyyksien katselu jäi pimeyden takia.
 |
| Auringonlasku merellä oli huiman näköinen, ei näitä kuviin voi ikuistaa, menkää itse katsomaan! |
Burj Al Arab:in valaistus oli sen verran heikko että siitäkään ei saanut kovin hyviä kuvia, mutta tulipa nyt ainakin "nähtyä" sekin. Kun lopulta pääsimme hotellillemme niin kello kävi jo kahdeksaa ja kiirehdimme jonottamisesta oppineena hyvissä ajoin kohti lentokenttää.
 |
| Reissumies matkalla uusiin seikkailuihin, metrokortti toimii! |
Terminaalissa totesimme 99% porukasta olevan Intialaisia ja samalla jonotuskulttuuri oli muuttunut "mene kun pystyt"-henkiseksi. Omaksuimme kuitenkin nopeasti talon tavat ja käytimme häikäilemättä hyväksemme sitä että kukaan ei uskalla sanoa valkonaamoille mitään. Oikaisimme jonossa aina kun pystyimme, osaksi koska pystyimme ja osaksi koska emme
aina olleet ihan varmoja mihin missäkin jonotetaan. Ilm. joku virkailijakin huomasi länkkärit keskellä kaaosta, sillä meidät ohjattiin eri turvatarkastusjonoon, josta pääsimme heti läpi. Oikaisimme myös tuloaulassa pari pykälää, jossa tuli ensimmäistä kertaa sanottavaa asiasta; isompi Intialais-seurue ei halunnut meitä keskelleen vaan ohjasi viereiseen jonoon.
Ihmettelimme hieman asiaa sillä siinä jonossa mihin pääsimme oli edessämme vain yksi seurue. Aavistelimmekin hieman että hommassa kestää koska muut Intialaiset välttelivät jonoa; mutta emme kyllä osanneet aavistaa joutuvamme seisomaan paikallamme reilun tunnin muiden ajaessa ohi. Taisimme kuitenkin lopulta olla häviäjiä tässä uudessa jonotustyylissä.
Intiaan lentäessä ei muuten tarvi paljon stressailla matkatavararajoituksista.
 |
| vai tulisiko mieleesi viedä Suomessa koneeseen 55" tv? ... |
 |
| ...tai ehkä häkillinen lintuja? |
Ilm. Dubaissa tietty tavara on halvempaa, koska jokainen intialainen oli käyttänyt 2x30kg tuontirajoituksen tappiin asti. Kaikilla oli siististi pakatut pahvilaatikot koneeseen vietäviksi ja lähtöhallissa näkyi nopealla vilkaisulla toistasataa telkkaria, joita virkailijat kasasivat pinoon kärryihin. Ilm. rahti kulkee kätevästi matkustajien mukana!
Intian koneessa istuimme erillemme, joten heitin vain hupun päähän ja korvatulpat korville ajatuksenani nukkua koko lento. Nuokuin puolisen tuntia kunnes havahduin ja huomasin syliini lasketun maahantulolomakkeen, jota ympärillä olijat täyttelivät kovaa vauhtia. Silmälilin vieressäistujan paperia ja huomasin että kaveri vain kopioi passistaan sattumanvaraisia numerosarjoja eri kohtiin ja laittaa loppuihin Dubai tai Intia.
Viereisellä penkkirivillä istuva Elmo puolestaan kävi keskustelua lukutaidottoman vieruskaverinsa kanssa. Elmo kertoi mitä mihinkin pitää laittaa ja tämä kirjasi kohdan passiinsa. Nokosista virkistyneenä innostuin itsekkin tekemään tuttavuutta vieressä olevien inkkarien kanssa; hyvä puheenaihe saatiin Suomen passissa olevista eläimistä. Siinä sitä ihmeteltiin norppaa ja oravaa!
Noin puolet intialaisista puhuu toisena kielenään Englantia, muttaainakin tässä tapauksissa kaverien englanninkielentaito rajoittui lähinnä lausahduksiin "this is too much good" and "ok,ok". Jonkunlaista kommunikaatiota kuitenkin tapahtui ja nähdessään kuvat lumisesta Helsingistä tyypit päättelivät että haluan tietysti mennä vuoristo-Kasmiriin, koska sielläkin on lunta ja "good for you". Ensi kosketus Intialaisiin oli kyllä todella hyvä, mukavaa porukkaa! Toinen halusi myös antaa minulle puhellinumeronsa "You call me anytime, any trouble".
Mietin pitäisikö tyypeistä ottaa kuva, mutta huomasinkin toisen herran kuvaavan minua kainosti omalla kännykällään: ehkä keskusteluistamme puhutaan myös muissa blogeissa! ;)
Toisin kuin Euroopan lennoilla niin tarjoilu pelasi, ruokakin oli hyvää ja syödessäni suht. nopeaasti koittivat vierustoverit nostella minulle sitä lisää lentoemäntien kärrystä. Palvelukulttuuri!
 |
| Dubai Marina skyline |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti