Day 20 - Kerala Backwaters

20 päivää reissua takana! Paljon enemmän edessä! :)

Odotin yötä jokseenkin jännityksellä, mutta olo parani illan myötä ja sain kuin sainkin nukuttua ilman hikisenä sängyssä pyörimistä. (tai miten sen nyt oottaa, täällä pysyy lämpötila yli 30c myös yöllä, eikä flunssan välttämiseksi haluta nukkua ilmastointi täysillä).

Jätettiin siis aamulla rinkat tänne Edelweissiin säilytykseen ja lähdettiin päiväreput selässä kohti Aleppoa. Matkalla laittoi taas hirvittämään, kun bussi teki lukkojarrutuksen ja nopean väistöliikkeen oikealle. Säikähdyksestä selvittyäni tajusin että joku oli kaatunut pyörällä bussin eteen. Onneksi bussikuskin nopea reaktio oli säästänyt miehen, sekä tarakalla istuneen pikkutytön, jotka nyt keräilivät tavaroitaan bussin takana. Intiassa kuolee joka päivä keskimäärin 390 ihmistä tieliikenneonnettomuuksissa. Se on yli 140 000 vuodessa. Käsittämätön määrä.

Pääsimme kuitenkin reilussa tunnissa Aleppoon, eli eteneminen oli Intian mittakaavassa varsin vauhdikasta. Käytyämme parissa veneessä kyselemässä hintoja päätimme vuokrata yöksi yhden vähän parempikuntoisista aluksista. Hintaa yön yli vuokraukselle tuli 5500rupiaa (vajaa 40e/naama, helposti parin päivän budjetti täällä) mihin kuului myös ruuat. 

Jokiseikkailuun valitsemamme laiva

Kerala backwaters on siis suistoalue Etelä-Intiassa. Kollamin ja Allepoyn väliin jäävä 90km kaistale on täynnä järviä, jokia ja pieniä vesiväyliä, joten siellä pääsee näillä jokilaivoilla liikkumaan kätevästi ympäriinsä. Kanaalien varrella asuu runsaasti ihmisiä, jotka ottavat elantonsa vesistöstä tai viljelevät riisiä kanaalien väliin jäävillä maakaistaleilla. Paikallisten elämänmenoa on siis helppo tarkkailla laivasta käsin, unohtamatta luontoa ja upeita maisemia.

Asuntolaivoja parkissa

Miehistö kävi pikaisesti ostamassa mukaan otettavat sapuskat ja pääsimmekin kohta liikkeelle. Kiipesimme aluksen yläosaan rakennettulle "observation deck"ille katselemaan maisemia aluksen lähtiessä kanaalista ja vaikka muita jokilaivoja oli paljon, niin eivät ne ainakaan meitä häirinneet. Ihan hauska oli vilkutella muille turisteille ja paikallisille mitä erilaisimmissa veneissä. Emme kuitenkaan päässeet hirveän pitkälle kun kapteeni jo ohjasi aluksen rantaan. Ensin luulimme että kokki käy vielä hakemassa kyseisestä paikasta jotain merenelävää pannulle, mutta kun ruoka jo kohta tulikin pöytään niin tajusimme että kapteeni olikin yrittänyt kysellä meiltä haluammeko ostaa ruuan lisukkeeksi jotain erikoisempaa vedenelävää paikalla olevasta kojusta. Harmillinen kielimuuri, olisin hyvinkin voinut maistaa jotain jokirapua ja jättiläiskatkaa. Ruoka oli kuitenkin sellaisenaankin ihan hyvää.

Paikallista elämää joenpenkalla.

Riisipeltoa kanaalien välissä

Jatkettiin matkaa ajellen siksakkia pienissä kanaaleissa ja kun kapteeni kysyi haluaisimmeko olutta, totesin että kyllä tässä voisi semmoistakin maisemia katsellessa maistella. Ajattelin että olisimme pysähtyneet samalla tavalla vain joen penkalle ja ostaneet muutaman pullon jostain, mutta sen sijaan rantauduimmekin isomman autotien varteen ja kokkimme Ergam (tai jotain sinnepäin) lähetettiin ostosreissulle. Tunnin odottelun jälkeen alkoi kaduttamaan että upeissa maisemissa kruisailun sijaan odotamme olutta tien varressa. Viihdytin itseäni viskomalla leivänmuruja aluksen vieressä pyöriville kaloille. Kauhukseni totesin kapteenimme Sadsanpuolestaan viihdyttävän itseään tyhjentämällä laivan roskiksia takaluukusta veteen. Pisti taas suoraan sanottuna v**tuttamaan tämä Intialaisten ajatusmaailma roskista. Eikö jengi oikeasti tajua tuhoavansa puhtaan luonnon myötä myös oman elinkeinonsa. Koko aikana kun ajeltiin backwaterssilla niin ei ollut hetkeä jolloin näkyvissä ei olisi ollut vedessä kelluvaa muovipulloa tai muuta roskaa. Se siitä "mahtavasta" luonnosta ainakin.

Lopulta kokki kuitenkin palasi ja päästiin taas jatkamaan.

Kingfisher "The king of good times"

Hengailua alakannella

Tutkimusmatkaa ei kuitenkaan kestänyt taaskaan kauaa ennenkuin kapteeni ohjasi laivan rantaan. Hetken ihmeteltyämme rupesimme kyselemään mitä nyt tapahtuu ja selvisi että olimme jo saapuneet yöpymispaikallemme. Iso pettymys kyllä, tuntui että olimme vasta päässeet ajelemisen makuun ja auringonpaisteessa joella ajelehtiminen oli oikeasti hauskaa. Joenreunojen hiljalleen täyttyessä yöpymään rantautuvista aluksista tajusimme kaikilla aluksilla olevan sama aikataulu, johon ei valitettavasti sisälly kovinkaan paljoa ajelua. Kapteeni tarjosi mahdollisuutta lähteä vielä lisämaksusta melomaan, mutta jotenkin olimme sen verran pettyneitä reissun pikaiseen päättymiseen että sekään ei oikein innostanut.

Kokki ruuanlaittohommissa

Meni se ilta kuitenkin ihan mukavasti auingonlaskua katsellessa, suomi reggaea kuunnellessa ja olutta siemaillessa.

Nukuttiin sentään hyvät yöunet vettenpäällä ja lähdettiin aamupalan jälkeen takaisin kohti lähtösatamaa. Täytyy taas kerran todeta että liian kovat ennakko-odotukset voivat pilata kokemuksen kuin kokemuksen. Vaikka reissu oli oikeastaan ihan siisti, niin täytyy myöntää että se oli ensimmäinen oikea pettymys tällä reissulla. Lyhyeksi jäänyt risteileminen ja saastuneet vedet pilasivat muuten hienon paikan. Uskallan väittää että Kerala Backwaters on parhaat päivänsä nähnyt, jätetään se siis pakettimatkailijoille; reppureissaajat saavat varmasti enemmänkin irti tuolla vastaavalla rahalla. Opinpa ainakin suhtautumaan vähän korkeammalla varauksella tripadvisoriin jne. sivustoihin, ilm. monet näistä matkaajista eivät ole käyneet kovinkaan ihmeellisissä paikoissa jos 3/4 porukasta antaa tälle arvosanaksi "erinomainen".

Kävellessämme takaisin satamasta tarttui perään pari alakoululaista jotka kohteliaasti tervehtivät meitä sekä esittäytyivät alkaen sitten kysellä "onepenplease?", meni hetki ennenkuin Elmo tajusi että lapset kyselevät kyniä. Olen lukenut tästä joskus foorumeilla, ilm. intialaislapsille on kova juttu saada ulkomaalaisia kyniä (tai ylipäätään kynä länkkäriltä). Kaivoin repusta hyvin palvelleen "Turun AKK" kynän (Terveisiä Paavolle jos eksyt lukemaan, meni hyvään tarkoitukseen se vaihto Securitas kyniin) ja annoin tenavalle, joka sitten viiletti iloisesti matkoihinsa. Jos siis tulette Intiaan niin ottakaa ihmeessä pari firman mainoskynää mukaan :)

Ruvettiin nyt tämän pienen pettymyksen (tosi typerää sanoa näin, kuten kuvista näkyy niin hienoa oli!) jälkeen vähän lähdekriitisemmiksi ja jätetään Periyarin luonnonpuisto pois kohdalistalta. Lähdetään siis huomenna Munnariin maisemia valokuvaamaan ja koitetaan sitten saada junaliput pitkälle pohjoiseen!

PS: tässä kirjoituksessa oli ensimmäistä kertaa käytetty noita HD-valokuvia. Niiden pitäisi mennä automaattiseksi pieneksi ja avautua klikkaamalla. Jos sivun avaaminen kestää älyttömän pitkään (eli jos selain lataa suoraan isot kuvat) niin pistäkää minulle viestiä. Jos toimii niin enjoy! :)