Nepal on
outo maa.
Sen asukkaat, jotka ovat erikoinen sekoitus intialaista ja
kiinalaista ulkonäköä ja kulttuuria, tuntuvat olevan vilpittömästi iloinen
kansa. Olipa kyse kaupankäynnistä, iltanuotiolla istumisesta tai vain tuttavuuden
tekemisestä he osaavat nauraa ja iloita pienistä asioista. Kaikenlainen
toiminta tuntuu aina olevan hyvässä hengessä, ja vaikkei yhteisymmärrystä
vaikkapa kaupankäynnistä löytyisi, ei kukaa ota nokkiinsa vaan elämäjatkuu. Toki
tämä vuoristojen keskellä sijaitseva maa on köyhä ja vähän takapajuinen, mutta
sekin tuntuu jollain tavalla luonnolliselta täällä. Vuoristokylissä eletään
paljolti samalla tavalla kuin vuosisatoja sitten, eikä köyhyys ole läpitunkevaa
ja surullista, vaan osa elämäntapaa. Ehkäpä tuo luontaisen oloinen
hyväntuulisuus onkin näiden karuissa oloissa varttuneiden ihmisten tapa jaksaa
arjen askareissa.
Buddhalaisuus on iso osa arjen elämää |
Meno täällä on samaan aikaan todella sekasortoista ja silti
siitä löytyy jonkunlainen kaava. Hyvä esimerkki ovat Kathmandun sähkökatkot;
veikkaanpa, että tämä on maailman ainut pääkaupunki, jossa sähköt katkaistaan
päivittäin suunnitelmallisesti vähintään
8 tunniksi. Koska sähköjen katkaiseminen aina samaan aikaan olisi todella
tylsää, katkaistaan sähköt viikottaisen aikataulun mukaan, joka päivä eri
aikaan. Ajatus päivittäin vaihtelevista, koko kaupungin kattavista
sähkökatkoista tuntuu hullulta, varsinkin kun tietää että ne ovat tarkkaan
suunniteltuja ja ajoitettuja, mutta silti niissä on tietty järki. Sähkökatkon
koittaessa ihmiset jatkavat tyynesti elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi
tapahtunut, sillä sähkökatko on heille yhtä normaalia kuin meille auringonlasku
tai kauppareissu: kaikki toiminta jatkuu ja sähköä säästyy.
Kaikki täällä on vähän nuhjuista ja huonosti toimivaa, mutta
silti jollain tavoin toimivaa. Thamel ja koko massiivisen turistijärjestelmän
ympärille syntynyt bisnes tuntuu jollain tavoin aidolta, sillä siinä yhdistyvät
puhtaasti klassisen talousopin mukainen kysynnän ja tarjonnan laki. Kukaan ei
tunnu ohjaavan toimintaa, eikä länsimaalaisesta ”bisneksestä” ole tietoakaan,
vaan kysyvä löytää ja maksava saa. Esimerkisi hupparini myynti oli hyvä
esimerkki tästä; täällä tavaroilla on oikea arvo, ei vain länsimaalaisen
kulutusyhteiskunnan sanelema hinta.
Thamel, joka päivä on toripäivä |
Kieltämättä Kathmandu on vähän ankea kaupunki, sillä täällä
ei ole juurikaan tekemistä tai nähtävää ulkoiluaktiviteettien lisäksi. Lisäksi
huono sää pilasi osaltaan muutaman viimeisen päivän. Toki Thamelilla, kuten
kaikilla maailman turismin solmukohdilla on myös varjopuolensa; nousevat
hinnat, turistikrääsä, kaupustelijat, huumeet ja prostituutio, mutta silti
Kathmandu tuntuu eritavalla aidolta kuin esimerkiksi Intialaiset serkkunsa.
Kathmandu |
Lähden Nepalista vähän haikein mielin, sillä tämä on maa
johon voisi rakastua ja jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Olen varma, että
täällä viihtyisi vaikka useamman kuukauden, mikäli kiertäisi maaseutua ja
nauttisi kulttuurin ja ihmisten vastaanottavaisuudesta. Intian jälkeen Nepal
oli raikas tuulahdus jotain aitoa ja iloista, jonka seurassa olisi voinut
viihtyä pidempäänkin, mutta tuuli kuljettaa ja on aika siirtyä niille vielä
helpommille ja tutummille reppuilu seuduille.
Katse kohti Thaimaata ja uusia seikkailuja!
Nepal over and out.
loistava blogi! keep on going!!
VastaaPoista