maanantai 29. huhtikuuta 2013

Könsikkäät Thaimaassa

Painelin aamu viideltä kohti lentokenttää. Finnairin Helsingin koneen oli määrä laskeutua 7:15 ja olinkin paikalla hyvissä ajoin. Kone oli kuitenkin laskeutunut reilusti etuajassa, joten pienen arvailun ja edestakaisin sohimisen jälkeen en enää ollut varma ovatko herrasmiehet kulkeneet ohitseni saapumisaulassa vai eivät. Viime kerrasta kun olen soittanut kännykällä kenellekkään on kulunut niin kauan, että kesti pitkän aikaa ennenkuin mieleeni edes tuli soittaa jätkille. Onneksi Peetu oli pitänyt puhelimen päällä, joten vaikka saldoni kului muutamassa minuutissa tyhjäksi (puhelun kiertäessä Suomen kautta takaisin Thaimaahan) saimme yhteyden toisiimme ja Suomen vieraat löysivät minut tuloaulasta. Kehtasivat vielä nauraa Alibaba-housuilleni...ilmeisesti reissu on ainakin muutaman vaatekappaleen osalta muuttanut olemustani.

Petteri matkaa kanssani seuraavat viikot ja Teemu pitää aikaista kesälomaa täällä etelässä reilun viikon verran. Upeaa saada vanhoja kavereita reissukavereiksi! Teemun löydätte myös vanhan blogin viimeisistä posteista kun huristelimme läpi uuden maailman Route 66 pitkin Jeep Cherokeen puikoissa.

Lento oli lähtenyt Helsingistä edellisenä iltana ja koneessa nukkuminen on aina hankalaa, joten otettiin alkuun yksi lepopäivä ja ihmeteltiin vain Khao Sanin menoa ja koitettiin saada väriä pintaan hotellin katto uima-altaalla. Hauska huomata miten tietyt asiat ovat jo muuttuneet arkipäivisiksi itselle, vaikka ovat outoja ja erilaisia kenelle tahansa joka saapuu kotosuomesta. Esimerkiksi itse en enää huomaa mitään hajuja, eikä liikenne tai kaupustelijat suuremmin häiritse minua, nämä lienevät kuitenkin ne asiat jotka kiinnittävät ensimmäisenä turistin huomion. 

Lepäillyn päivän ja kunnon yöunien jälkeen otettiin aikainen startti Bangkokin aktiviteetiipäivälle. Suunnattiin läheiselle vesitaksiasemalle (täällä kahta pääjokea pitkin kulkevat vesitaksit ovat nopea ja halpa vaihtoehto liikenneruuhkissa kulkemiselle) ja otettiin paatti alavirtaan. Puolentunnin ajelu toi meidät aivat vanhankaupungin keskelle ja suunnattiin aluksi lähimpänä olleseen Wat Pho:n temppeliin.


Public Ferry - Orange Line

Kieltämättä temppelissä ollut valtaisa, 50m pitkä ja 15m korkea, makaava budhapatsas oli vakuuttava ja buddhalaistemppelit ovat muutenkin avoimempia kuin hinduvastikkeensa, mutta siitä huolimatta olen kyllä nähnyt tarpeeksi temppeleitä toistaiseksi. Ihan käymisen arvoinen paikka, mutta jos käy missä tahansa muussa isossa temppelissä Thaimaassa niin ei tarjoa mitään valtaisan ihmeellistä kokemusta. Kierreltyämme hetken temppelialueella kävelimme viereiselle Grand Palacen alueelle, joka on Thaimaan suurin turistinähtävyys. 

Kävin paikalla viime keväänä, joten en olettanut sen tarjoavan itselleni mitään uutta ja ihmeellistä, mutta on kai must-do Thaimaassa. Alue oli äärimmäisen täynnä turisteja (lieneekö syy lauantaissa), lähinnä valtavia laumoja korealaisia, kiinalaisia ja japanilaisia. 


Kolme hikistä miestä nähtävyyskierroksella

Tämän maalauksen nimi voisi olla "Yö ilman hyttysverkkoa"

Kuninkaan Palatsi
 Paikasta voisi varmaan kirjoittaa pitkän litanian historiaa, mutta lähinnä kyse on kuninkaan palatsialueesta, jonka kylkeen on rakennettu useita näyttäviä temppeleitä. Tärkein yksittäinen nähtävyys on Emerald Buddha, pieni keskiaikainen jade-patsas, josta on muodostunut pyhiinvaelluskohde thai buddhalaisille. Vuodenajan vaihtuessa pidetään temppelissä iso seremonia, jossa kuningas vaihtaa tälle pienelle nukelle kuhunkin vuodenaikaan sopivat vaatteet. Kuningas itse on Thaimaalaisille lähellä jumalaa oleva henkilö, jota palvotaan (ja ilmeisesti myös oikeasti rakastetaan) puoluekannasta riippumatta. Vaikka Thaimaassa on historiansa saatossa ollut melkoinen määrä, yleensä rauhanomaisten, vallankaappauksia, ovt ne aina kohdistuneet hallitukseen, eivät kuninkaaseen. Täällä kannattaa myös suhtautua asiaan vakavuudella, sillä esimerkiksi kuninkaan kuvaan sylkemisestä saa useiden vuosien vankeustuomion. Täällä on mm. tuomittu ulkomaalaisia elinkautisiin kuvien tuhoamisesta, mikä on yleensä johtanut pienimuotoiseen poliittiseen neuvotteluun ja lopulta maasta karkottamiseen lähetystöjen pelastaessa känniääliöitä.

Bangkok


Turistikierroksen jälkeen palattiin hotellille vilvoittelemaan ja uima-allas visiitin jälkeen suunnattiin kohti uutta Bangkokia. Päädyttiin Siam Squarelle, joka on sijaitsee toinen toistaan isompien ostoskeskusten keskellä. Käytiin koluamassa Siam Paragorn, MBK ja muutama muu isompi keskus. Kieltämättä Sello hieman kalpenee kyseisten putiikkien rinnalla. Tarkoituksena oli ostella vaatteita ja tuliaisia, mutta hintataso näytti olevan suunnilleen sama kuin Suomessa (vaikkakin valikoima oli paljon laajempi). Ei oikein löydetty mitään etsimäämme, joten lopulta päädyttiin MBK centterin yläkertaan, missä myytiin väärennettyjä merkkivaateita suht halvalla. En itse ostanut mitään, mutta Peetu ja Teme ostivat joitakin rantakuteita seuraavaa päivää silmälläpitäen.

Siam Square (takana)

Menoa MBKn edustalla, tuntemattoman tyttöbändin esiintyminen
 Suurissa kauppakeskuksissa pyöriminen otti kuitenkin aikansa, joten kun centteri meni kiinni kymmeneltä päätettiin suunnata takaisin hotellille. Vaadin kuitenkin että käytäisiin vielä viimeiseksi yhdellä Bangkokin red light districteistä (mielestäni toinen thaimaa must-do). Kännykästä todettiin Soi Cowboyn olevan muutaman metroaseman päässä, joten otettiin skyraili sinne ja käytiin kävelemässä katu päästä päähän. 


Soi Cowboy

Meno oli kadulla aika yllättävänkin kesy thaimaan maineen (ja kaduilla kuullut ehdotukset) huomioonottaen. Mitä nyt vähäpukeisia naisia huutelemassa "Hey handsom"ia ja pyytelemässä sisään gogo clubeille. Vaikka Pingpong bananashown sisältö jäikin mietityttämään niin päätettiin mennä takaisin hotelille, sillä seuraavana päivänä oli aamu seitsemältä lähtö kohti etelää.

 Koska blogi on juoksee myöhässä, raportoi Bangkokista Koh Changille ulkomaankirjeenvaihtajamme Petteri;

Vieraskynä:

Mitäs mitäs! Päästiin eilen tänne Koh Changin saarelle pienen säädön jälkeen. Taksimatka kesti viitisen tuntia, mutta onneksi pysähdyksiä oli monta, nimittäin taksi kulki kaasulla ja tankin tilavuus ei ollut ilmeisesti kovin suuri. Pysähdyttiin myös katselemaan kaikennäköisiä elukoita Khao Kheowin open zoohon, joka on siis eläintarha, jossa monet eläimet pyörivät vapaana. Eläimet eivät olleet loppujen lopuksi kovin paljon eksoottisempia kuin korkeasaaressakaan, mutta tunnelma oli aika paljon jännittävämpi kun kierreltiin isossa puistossa ja eläimiä oli paljon enemmän. Erikoisimmat tutttavuudet olit norsut, kirahvit ja sarvikuonot. Aika massiivisen kokoisia elukoita kaikki kun parin metrin päästä pääsee ihmettelemään ja syöttämään. Teemunkin urheilutaustasta oli hyötyä kun päristeltiin golf-kärryllä menemään! Neljä tuntia vierähti ohi huomaamatta ja pidempäänkin olisi malttanut olla, sillä koko australasia-osuus jäi näkemättä... nooh ensi vuonna sitten?





"Teemun urheilutaustasta oli hyötyä"





Loppu taksimatka sujui kaikkien osalta varsin ryytyneissä tunnelmissa, keli kun on sen verran kuuma että neljän tunnin pyrähdys ulkoilmassa alkaa jo väsyttämään. Kuskimme ei pahemmin meitä häirinnyt, mitä nyt välillä osoitteli että oikeaan suuntaan mennään. Hintaa viiden tunnin ajolle ja neljän tunnin odottelulle kertyi 3500 bahtia, mikä teki siis per naama n. 30e. Kuski ei tosin pelannut ihan puhdasta peliä kun välillä nollaili mittaria... tiedä sitten onko firman ohjeistus vai omaan pussiin pelaamista. Laiturilla odottelikin jo iso autolautta, jonka matkustajakannelle väsyneet matkustajat laahustavat piristymään kylmän olusen voimalla. Puolentunnin lauttamatka soljui ohi huomaamatta ja rannassa taas taksisäätöjen jälkeen pääsimme vihdoinkin oikealle rannalle, Lonely Beachille. Huoneen hinta tällä hieman nuhjuisemmalla osalla rantaa on 380 bahtia/2 hengen bungalow. Huoneissa on vaan tuuletin ja vessakin on melko alkeellinen (pikkupönttö ja vesivati jolla huuhdotaan), mutta suihkusta tulee vettä ja terassilta on merinäköala, joten valittamista ei ollut.



Tänään kävimme kiertämässä enemmän paikkoja etsien halvempaa ja parempaa majoitusta, mutta huomasimme hyvin nopeasti, että paikan vaihtaminen tänään ei ainakaan huvittanut. Lähempänä Lonely Beachin "keskustaa" majoitukset ovat huomattavasti halvempia, mutta kyseisellä alueella ei sitten olekaan varsinaista uimarantaa ollenkaan; sen sijaan baareja olikin enemmän kuin riittävästi. Totesimme yksimielisesti, että pysymme mielummin ainakin tämän yön vielä lähempänä rantaa ja huomenna harkitsemme siirtymistä Oasis-nimiselle bungalow-alueelle, jossa kahden hengen huone maksaa 450 bahtia, mutta huoneet ovat ilmastoituja ja vessatkin ilmeisesti hieman kehittyneempiä. Rantalomallehan tänne saarelle tultiin, joten nautitaan nyt siitä rannasta! 

Tästä tähän rakkain terveisin,
Petteri


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti