Kun uni ei tuu...lieneekö syynä naapurissa jyskäävä basso, ylihektinen päivä, vai huominen lento, mutta kun sähköt nyt vielä palautuivat niin päätin heittää päivitystä peliin!
Sain tosiaan tänään tietää että nämä pitkät sähkökatkot Kathmandussa eivät olekkaan sattumanvaraisia, vaan täältä lähtee päivittäin sähköt n. 8 tunniksi aikataulun mukaan. En ole edes huomannut osaa sähkökatkoista, koska monella paikalla on varavoimaa/akut näiden takia.
Kaivoin kaapista teknovelhon viittanu ja onnistuin saamaan koneen wlaniin manuaali connectina (oikea puoli näytöstä on kokonaan halkipoikkipinoon pimeänä, joten en saa edes wlan valikkoa siltä puolelta näkyviin.
Tässä vähän kahden edellispäivän kuvia
Sundhara, 213 porrasta |
Sundharan tornista kailotettiin aikanaan valtakunnan kuulumiset koko kansan kuultavaksi. Viestintuoja soitti trumpettia tornin ylätasanteella ja luki tämän jälkeen ilmoitukset kuulijoille. Kova ääni on kuuluttajalla saanut olla, sillä yläilmoista oli kyllä matkaa torille.
Yritin luonnollisesti kuuluttaa uuden kuninkaan saapuneen kaukaisesta maasta, mutta alamaiseni eivät jostain syystä noteeranneet ilmoitustani. |
Näkymää Kathmandy valleystä. Kaupunki on 1400m, vuoret käyvät vajaata 3000km |
Kansaa villahousu ostoksilla |
Tyypillistä katuelämää |
Joka kadunkulmassa on budhalaistemppeli, tämä isommasta päästä |
Sain siis onnekkaasti varattua lennon Luklaan jo lauantai
aamulle, mikä tarkoitti sitä että minun oli laitettava koko trekkivarustus
kuntoon yhdessä päivässä.
Nopean aamupalan jälkeen suuntasin kello kymmeneksi Nepalin
valtiolliseen turistitoimistoon, missä muutaman lomakkeen täyttämisen jälkeen
sain ”solo trekker”-kortin, sekä kulkuluvan alueen kansallispuistoon. Lysti
maksoi minulle 4700 nepalin rupiaa eli reilu 40 euroa (huomatkaa että nepalin
rupia on suhteessa intian rupiaan vähäarvoisempi. 1eur=110 nepalin rupiaa ).
Seuraavaksi noudin varsinaiset lentoliput matkatoimistosta
ja lentoajakseni varmistui klo 7:45. Tämä on erittäin hyvä koska Luklan
lentokenttä suljetaan päivittäin puolenpäivän lähestyessä nousevan sumun
johdosta. Klo 10:00 jälkeen lähtevien lentojen perumistodennäköisyys on siis
paljon suurempi, toisaalta useina päivinä lentokenttä on sään takia kokonaan
kiinni ja kaikki lennot perutaan, toivottakaa siis onnea lennon toteutumisen
puolesta.
Toivottakaa myös muuten onnea ylipäätään, sillä Luklan lentokenttä, oikealta nimeltään Tenzing-Hillary
Airport tunnetaan ”maailman vaarallisimpana lentokenttänä”. Matkustajamääriin nähden siellä sattuu eniten onnettomuuksia maailmassa. Kentän
kiitorata on vain 460m pitkä ja alkaa/päättyy rotkoon. 2800m vaihtelevat
olosuhteet vuorten välissä ja 12% kallistuma vaikeuttavat laskeutumista
entisestään.
2012 syyskuussa 19 ihmistä sai surmansa pienkoneen
maahansyöksyssä lentokentällä, 2010 elokuussa 14 ihmistä kuoli koneen syöksyttyä
maahan matkalla kentälle ja 2008 pienkoneen maahansyöksyssä kuoli 18 ihmistä.
2000-luvulla on nähty lukuisia muitakin, vähemmän uhreja vaatineita
onnettomuuksia kentän läheisyydessä. Miksi sitten ottaa moinen lento? Nähdäkseen maailman katon täytyy mennä korkealle. Luklaan ei johda minkäänlaista tietä, eikä sinne pääse kuin lentäen tai patikoiden. Lento kyllä kuumotta, mutta pienkoneesta tulee varmasti olemaan mahtavat näkymät!
Lentolipun hakemisen jälkeen aloin pohtia vakuutustani,
sillä ottamani (ja kehumani) Fennian vakuutus kattaa minut vain 3000m asti.
Ratkaisuksi löytyi world nomadien (ovat muuten mielenkiintoinen yhteisö)
adventure travel vakuutus. 2 viikon erillisvakuutus netistä kustansi 50euroa,
mutta on hintaansa nähden hyvä hankinta, sillä mahdollinen
helikopterievakuointi vuorenrinteeltä maksaa hunajaa.
Kun luvat, lennot ja vakuutus olivat kunnossa aloitin
shoppailu-urakkani! Tuon goalta ostamani Sharin (joka muuten unohtui bussiin)
lisäksi en ole ostanut mitään. Nyt rahaa paloi 250euroa yhdessä päivässä. Ei
ehkä kuullosta paljolta, mutta paikalliseen hintatasoon nähden olisi
Helsingissä varmasti saanut polttaa pitkälti toista tonnia.
Hintoja ostoksille (halvemmallakin olisi varmasti päässyt
jos olisi ollut enemmän aikaa ottaa hinnoista selvää, tinkasin kyllä mielestäni
varsin onnistuneesti kaikesta vaikka en aina tarkkaa hintaa tiennytkään. Uskon
myös saaneeni melko rehellisesti selville mikä on aitoa ja mikä kopiota (kaikki
ostamani ovat vesipulloa ja sukkia lukuunottamatta kopioita, minkä myös myyjät
myönsivät, siksi alhainen hinta)
Nopea katsaus päivän ostoksiin. Ihme kyllä innostuin
shoppailemaan vähän turhankin paljon, vaikka yleensä vihaan ostoksilla käyntiä,
erityisesti kun joka paikassa saa tingata. Kathmandu on kyllä shoppailijan paratiisi,
eli jos yhtään välitätte vaatteista jne. niin varatkaa mukaan runsaasti rahaa
tänne tullessanne!
Alla hintoja trekkikamoille, mikäli joku tänne eksyy tietoa etsimään:
3 season -10c makuupussi vuokralle, 2 viikkoa 10e
Goretex kuoritakki, jossa vuoreksi kiinnittyvä fleece takki,
Nepalilainen kopio 33e
Windstopper housut fleece vuorella, paikallinen kopio 14e
Leki trekkikeppi kopio ”K2” 7e
3x aidot vaellus sukat, 3x3e
2x saumattomat äly t-paidat 2x5e
Makuupussin lineri (sisäpussi), puolet silkkiä, puolet
puuvillaa 6e
2x30 vedenpuhdistustablettia yht. 8e (ainut koijjaus,
virallisen näköisessä apteekissa otettiin tuplahinta)
”Mid altitude” pipo ja hanskat, laadukkaat kopiot yht. 5e
Juomapullo, aito ja laadukas 1l, 14e
Trekkireitin kartta 4e
Kevyet oleskelukengät, en löytänyt mitään hyvää joten ostin
lopulta surkeat hillfiger kopiot 5e
kompassi 5e
Iso nylon laukku hotellille jääville kamoille 4e
Villa shaali ja villa kaulaliina yht. 5e
Loput kamppeet tulivat omasta takaa, lähinnä rinkka, lämpökerrasto ja trekkikengät + yleistarvikeet. Näillä pitää pärjätä!
Lisäksi ostin kaksi paikallista pitkää puuvillapaitaa ja
kahdet puuvilla housut vajaa 5ekpl. Täällä on todella paljon eri laatutasoja tarjolla
ja hinnat vaihtelevat hurjasti. Ostin nuo paikasta jossa niitä ainakin
selkeästi tehtiin ja lisäksi tinkasin erityisen kovasti, minulla ei ole silmää
vaatteiden laadulle, joten ”hyvä kauppa” jäi kovan tinkaamisen ja myyjän sanan
varaan. Katsotaan miten kestävät, mutta vaikuttavat tosi hyviltä 5e ostoksiksi. Joku joka vaatteista ymmärtää (tai välittää) voisi varmasti viettää täällä viikon tutkien Nepalilaista käsityötä. Valtaosa vaatteista tehdään täällä Kathmandussa, ja niiden valmistumista voi käydä seuraamassa kauppojen sivuhuoneissa.
Tyypillinen vaatekauppa |
Täällä voi teettää mistä vain kankaasta mitä vain
pilkkahinnalla, tai esim viedä oman vaatteen vaatturille ja nämä tekevät siitä
kopion haluamastasi kankaasta (tai vaihtoehtoisesti etsivät vastaavan kankaan).
Villavaatteita ja kankaita on todella paljon tarjolla, vaikka paikka josta
ostin omani totesi että kaikki halvat ”Kashmir villana” tai ”Jakin villana”
myytävät tuotteet ovat oikeasti vain tavallista lampaanvillaa. Sain kuitenkin
omani halvalla, kun en olettanutkaan niiden olevan mitään erikoista.
Nyt vielä pakkaamaan kamat, ostin vielä kaupasta n. 20e
varamuonaa, tonnikalaa, suklaata jne. En usko että sen kantaminen on oikeastaan
kovin fiksua, majapaikkoja kun on muutaman tunnin välein, mutta jotenkin on
enemmän seikkailija olo kun on vararavintoa kannossa. Katsotaan pitääkö
keventää vuoristotaudin lähentyessä.
Jätän yöksi vielä edellisen postauksen kuvat latautumaan, saa nähdä ehdinkö lisätä niitä. Lentoon on nyt 7 tuntia, en tiedä milloin pääsen seuraavan kerran nettiin. Namche Bazaarissa, päivän tai parin patikoinnin päässä pitäisi olla jonkunlainen netti, joten toivon mukaan kuulette minusta siinäkin tapauksessa että kone pääsee perille asti! Paluu on 20.4., joten sitä ennen ei varmaan kannata huolestua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti