Kiitos Intia, matka jatkuu!

Onko näyttö puoliksi rikki vai puoliksi ehjä? En tiedä, olen realisti. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan! Koitetaan siis kirjoittaa blogia puolikkaalla (vain vähän särisevällä) näytöllä!

Herättiin viideltä aamulla. Alkaa tulla tavaksi; ensin heräsin Taj Mahalilla ennen auringonnousua, eilen junan vaihto oli aamu viideltä ja tänään piti lähteä joelle. Täällä on kuitenkin helpompi herätä aamuyöstä, kun pimeäkin tulee jo tosi aikaisin!

Täsmälleen sama porukka lähti taas hotellilta kohti rantaa ja nyt juttelimme jo kuin vanhat kaverit. Rannalla meitä oli vastassa kuka muukaan kuin oppaamme Rabu, joka taas lähti soutamaan meitä alavirtaan.

Auringonnousu Gangesilla

Auringonnousu hiljaisella Gangesilla oli kyllä näyttävä, vaikkakin aurinko ikävä kyllä nousi suiston puolelta, ei kaupungin takaa. Tosin monet taisivat auringonnousua enemmän silmäillä vettä vainajien varalta. Tällä kertaa ei kellujia kuitenkaan näkynyt yön jäljiltä, lieneekö hautajaisia lykätty vasta aamulle.

Manikarnika Ghat

 Kävimme uudelleen isoimmalla burning Ghatilla, Manikarnikalla. Tällä kertaa Rabu vei meidät ihan lähelle ranta, mutta kuvaaminen oli edelleen kielletty. Kävimme myöhemmin jalan Manikarnikalla ja saimme silloin vähän tarkempaa tietoa rituaalista. Ilm. Rabun tiedot eivät olleet ihan hirveän kattavia. Manikarnika Ghat on arvostetuin burning ghat, johon vain rikkaammalla kansanosalla on varaa. Vainajan kuollessa täytyy polttohautaus tehdä 24 tunnin sisällä, joten suku kokoontuu kiireesti ja kuljettaa vainajan  Varanasiin miten parhaiten kykenee. Usein matkaan on lähdetty jo lopun lähestyessä, että pyhälle joelle ehditään määräajan sisällä. Suvun jäsenet pesevät vainajan ja tämän kehoon hierotaan öljyä, minkä jälkeen ruumis kääritään valkeaan liinaan. Valkean liian päälle voidaan viellä kääriä arvokkaampia vaatteita  hautajaissaattuetta varten, mutta ruumis poltetaan aina vain pelkässä liinassa.

Suku kantaa ruumiin läpi pyhän Banarasin ja laulaa ylistyslaulua Ramalle. Ghatilla ruumis lasketaan veteen ja sen suuhun kaadetaan viidesti vettä kuten Rabukin kertoi. Tämän jälkeen vainaja lasketaan puupinolle ja vanhin poika, joka on ajanut päänsä kaljuksi, kiertää polttorovion viidesti. Kaikki rituaalit toistuvat viidesti, tämä kuvaa sitä kuinka keho palaa osaksi viittä elementtiä. Lopulta suku kerääntyy jättämään viimeiset hyvästit ja jokainen laskee vainajan päälle polttopuita. Tämän jälkeen rovio sytytetään tuleen. Suvun miehet odottavat vanhimman pojan johdolla kolme tuntia roviolla, minkä jälkeen jäljellä olevat luut heitetään pyhään äiti Gangaan. Vanhin poika poistuu viimeisenä, eikä enää katso taakseen, sillä sielu on siirtynyt eteenpäin.

Ghatin polttohautaajat valvovat viellä tunnin roviota, minkä jälkeen he keräävät tuhkan isoihin vaskaaleihin ja huljuttelevat sen Gangesiin etsien samalla kultaa tuhkan seasta. Naispuoliset vainajat poltetaan koruineen ja koska kyse on rikkaiden ihmisten Ghatista kultaa ilmeisesti löytyy melkolailla. Kulta menee Ghatin omistajan taskuihin ja "Ghatin toimintan". Ghatin työntekijät ovat polttamisen ammattilaisia ja osaavat arvioida tarvittavan puumäärän tarkalleen oikein. Aikuisen polttamiseen tarvitaan n. 250 kiloa puuta. Tässä Ghatissa käytetään vain kallista puuseosta, joka maksaa 300 rupiaa kilolta. Polttohautus siis maksaa täällä lähemmäs 100 000 rupiaa. Arvohenkilöille voidaan varata vielä arvokkaampaa puuta. Esim. Gandhit poltettiin äärimmäisen arvokkaalla sandaalipuu roviolla. Lapsia, raskaana olevia naisia tai pyhiä Sandhuja ei polteta, sillä he ovat "puhtaita". Heidät lasketaan Gangaan kivipainojen kanssa kuten Rabu edellisenä iltana kuvaili. Brahminit ja korkean kastin merkkihenkilöt poltetaan erillisillä korokkeilla. Käärmeenpuremaan kuolleet ovat poikkeus, sillä käärme edustaa Shiva-jumalaa ja myrkkyyn kuollut kuolee puhtaana kuten elämänsä jumalalle omistaneet Sandhut. Käärmeenmyrkkyä ei kuitenkaan saa upottaa pyhään jokeen, joten nämä onnelliset jätetään kellumaan.

Rannassa näkyi vielä kerjäläisiä, jotka kävivät vainajien vanhoja vaatteita läpi. Vainajien matkaan laitetaan koruja ja rahaa ja joskus jotain jää huomaamatta Ghattien työntekijöiltä. Kuten muukin roska, vaatteet heitetään vain jokeen, joten kerjäläiset käyvät niitä vielä läpi löytöjen toimesta. Katselimme ghattia aikansa ja kyllähän tuokin aika karun näköistä on kun ruumiita käännellään tulessa ja välillä hakataan pitkillä bambukepeillä pienemmäksi. Ashes to ashes.

Saimme tämän kaiken infon avuliaalta opastajalta palattuamme paikalle jalan. Tiesimme että kyseessä on "scammi", missä turistit houkutellaan korokkeelle katsomaan menoja ja poistuessa vaaditaan lahjoitusta köyhien hyväksi. Yllätyimme kuitenkin kun meiltä vaadittiin 3000 rupiaa jokaiselta, tuo on parin päivän budjetti. Annoimme kukin satasen oppallemme (300 on paikallisen päiväpalkka) ja poistuimme paikalta protesteista huolimatta. Kyllä varmaan jotkut turistit tuon maksavat huonossa omassatunnossa. En tiedä teimmekö väärin kun menimme ylös vaikka tiesimme juonesta ja poistuimme sitten maksamatta, mutta kai huijariakin saa vähän huijata, maksoimme kuitenkin aika ruhtinaallisesta tarinoinnista.

Aamumenoja portailla

Pyhä sukellus, hyvä ajoitus!

Sandhu meditoimassa aamuauringossa

Aamupesulla, huoletta siellä pestiin hampaatkin tuhkaisessa vedessä

 Veneretki oli taas hintansa arvoinen, mutta kyllä tuo eilis illan soutelu oli vielä ikimuistoisempi.

Retken jälkeen oli aika kohdata itsensä ja puhdistua tähän astisista synneistä. Kävelimme siis lähimmälle Ghatille ja minä riisuiduin uimahousuihin Intialaisten ihmetellessä vieressä. Sukellus pyhään jokeen ja portaille nousi täysin uusi mies. Olen nyt siis saanut korotuksen Karmaani, sekä saanut anteeksi pahat tekoni. Voin nyt siis jatkaa syntistä menoani puhtaalta pöydältä huolehtimatta sen suuremmin kadotuksesta tai koppakuoriaisena syntymisestä!

Pyhässä, vaan ei puhtaassa, joessa

 Olin saanut molemmat Chileläiset houkuteltua mukaan tempaukseen (kuvassa portailla) ja nämä kävivät myös pulahtamassa, vaikka olivatkin varmoja kuolevansa lähipäivinä koleraan. Vedestä nousi siis kolme valon nähnyttä (joskaan ei yhtään puhtaampaa) ihmistä ja lähdimme helpottuneina kohti hotellia ja kuumaa suihkua. En tiedä miltä syntien poispesemisen pitäisi tuntua, mutta ainakin helpotus oli suuri uintiretken oltua takana! Pakkohan tämä oli Varanasissa tehdä, tuskinpa tänne enää koskaan tulen, paitsi ehkä sitten kuolemaan! Kuka sitä tietää jos hindut ovatkin oikeassa, aina voi pelata varman päälle! Karma on ainakin nyt huippulukemissa!

Suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen hyvästelimme Chileläiset ja lähdimme saksalaisen Tobiaksen kanssa jalan kaupungille. Otimme riksan toiseen päähän kaupunkia ja kävelimme koko matkan takaisin omalle Ghatillemme.

Olin niin lähellä kuin ikinä uskalsin, kuvasta päätellen en olekkaan niin rohkea kuin luulin.

Pyhiä vesipuhveleita pyhässä joessa

Ghatit ovat täynnä hienoja maalauksia.

Kysy itseltäsi.

Rannan portaita kävely oli hieno kokemus, vaikka taisikin olla yksi kuumimmista päivistä tähän saakka. Kävimme tuolla burning Ghatilla, sekä korkeaan torniin rakennetussa näköalaravintolassa. Rannassa sai kävellä suhteellisen rauhassa, vaikka ainaisten hasiksen myyjien lisäksi osa näistä inkkareista oli kovin vakuuttuneita että tarvitsemme ooppiumia. En tiedä olimmeko ooppiumin käyttäjän näköisiä vai ooppiumin tarpeessa olevan näköisiä, mutta jäipä tämäkin loistava tilaisuus käyttämättä.

Portailla asui runsaasti Sandhuja katosten alla, oranssiinpukeutuneita Baboja oli hauska katsella, vaikkakin ainakin yksi baba taisi olla hieman soveltanut askeettisen elämän oppia; korvissa oli napit ja kädessä Ipodi. Osa näistä on varmasti vain rahan perässä juoksevia kadunmiehiä, mutta mahtuu joukkoon varmasti myös asialleen omistautuneita pyhimyksiä. Kävimme illalla syömässä ja hyvästelimme Tobiaksen tämän lähtiessä yöjunalla kohti Darjeelingia.

Sain nyt illalla todeta läppärini vetelevän viimeisiään, ruudun alaosa on käytännössä käyttökelpoinen, mutta onnistuu tämä blogin kirjoittaminen näemmä näinkin. Tai ainakin jotenkin. Hyvänä uutisena sentään se että pääsin waitlistilta yöjunaan ja lähden siis kohti Nepalia neljän tunnin päästä. Aamunkoitteessa pitäisi olla Himalayan reunalla ja huomenna iltapäivästä vuoristokaupunki Kathmandussa. Teen varmaan jossain vaiheessa vielä jonkun koontiajatelman Intiasta.

Näillä sanoilla Intia kuittaa. Over and out, I'm going Nepal!