Kathmandu kuittaa, nokka kohti etelää!

Sunnuntai valkeni ikävän sateisena ja vaikka nousimme Timin kanssa todella aikaisin aamupalalle ei lähdöstä tullut oikein mitään kun taivaalta tuli ihan tosissaan vettä.Taitaa ensimmäistä kertaa olla siellä Suomessa paremmat säät kuin minun matkakohteessani. Odottelimme aikamme hotellilla, mutta koska mitään muutosta ei ollut näkyvissä, kaivoimme viimein vastahakoisesti trekkivaatteita esiin ja lähdimme kaupungille ulkoiluvaatteet niskassa. Taksikuskit ja riksamiehet olivat tietysti heti nostaneet hintojaan, joten kovakaan tinkaaminen ei oikein tuottanut tulosta. Lopulta säästimme huimat 50 rupiaa hyppäämällä ulos taksista ja ottamalla pyöräriksan pois Thamelista. Säästö oli mitätön, mutta kyllä sitä mielummin maksaa kovaa työtä tekevälle polkijalle kuin ahneelle taksimiehelle.

Olimme vähän hämmästyneitä kun riksamies ei ollut koskaan kuullutkaan ”Star Mall”:ista, jonka nettisivuja olimme selailleet aiemmin. Omaa karttaa lukemalla pääsimme kuitenkin oikealle alueelle, joka osoittautuikin vilkkaaksi kauppakatujen risteymäksi. Kävin yhdessä tietokoneliikkeessä kyselemässä läppärini näytön korjausta, mutta vaikka hinta olisi Suomeen verrattuna ollut edullinen, en oikein voi sitä täällä tehdä, sillä nyrkkipajalla tehtynä takuu itse koneesta tietysti raukeaa. Jatkan edelleen selvittelyä, mikä olisi paras vaihtoehto...olen kuitenkin oppinut käyttämään tätä rikkinäistä näyttöä jotenkuten, eikä tuho näytä leviävän, joten tällä mennään vielä ainakin vähän aikaa!

Löysimme vihdoin Star Mall:in, joka hämmästykseksemme oli täysin tyhjä. Pääovet olivat selällään ja taloon pääsi kävelemään sisään, mutta kaikki uudenkarheat kaupat olivat tyhjillään ja koko kaikuva rakennus aavemaisen pölyn peitossa. Pohdittuamme hetken miksi ja miten ihmeessä moinen on voinut tapahtua lähdimme luonnollisesti taskulamppujen kanssa seikkailemaan autiotaloon. Tyhjä ostari oli todella hyytävä paikka. Tuli mieleen että tuolla olisi ollut täydellinen tilaisuus kuvata joku zombie- tai kauhuleffa. Noustessamme paloportaita ylempiin kerroksiin huomasimme ettei kaikkia tiloja ole rakennettu valmiiksi, julkisivu oli viimeistelty, mutta vessat ja monet takahuoneista olivat vain betonia. Löysimme nettisivujen mainitsemat kolme elokuvateatteriakin, mutta ne eivät olleet vielä mitään muuta kuin avaria halleja, joissa porrastettu lattia penkeille. Päätimme vielä yrittää hiipiä katolle ottamaan kuvia, mutta viimeisissä portaissa meitä vastaan kävelikin yllättäen kolme pukumiestä. Säikähdimme ihan tosissamme ja ajattelimme että tyypit tietysti alkavat kysellä mitä teemme tuolla  autiotalon kattokerroksessa. Liituraitamiehet eivät kuitenkaan olleet moksiskaan meistä vaan kertoivat että rakennusprojekti on jäädytetty poliisin toimesta ja omistaja on vankilassa korruptioepäilyjen kanssa. Emme jääneet kyselemään mikä mafiosojen suhde omistajaa on ja mitä he tekevät autiotalon katolla, vaan hipsimme vauhdikkaasti ulos rakennuksesta. Ihme paikka.

Ghost Mall

Katsoimme google mapista seuraavaksi lähimmän ostoskeskuksen sijainnin ja kävelimme sinne. Tällä kertaa talo oli sentään täydessä toiminnassa ja ihan oikean ostarin oloinenkin. Kävin kyselemässä uusien läppärien hintoja, mutta säästö ei olisi ollut huomattava. Uuden Lumia 920 täältä puolestaan saisi yli 100 euroa Suomen hintaa halvemmalla, koska 13% vero jää taxfreen takia pois. Hetken ostaria kierreltyämme tulimme siihen tulokseen, että paikalla ei ole meille juuri tarjottavaa. Tuntui kuin joku olisi käynyt katsomassa Amerikkalaista ostaria ja yrittänyt sen jälkeen kasata vastaavan Kathmanduun muistikuviensa perusteella (10vuotta myöhässä). Yläkerran Arcane pelihalli oli täynnä ikivanhoja tatti-ja-nappi pelikonsoleita ja nuhjuisia pelikonsoleita. Jostain syystä samaan rakennukseen oli ahdettu kaksi 3D ”adventure” elokuvateatteria ja ohjelmisto näytti olevan samaa tasoa kuin Linnanmäen ”Dino adventure” 90-luvulla.

Uskomattomia efektejä

Paluumatkalla pistäydyimme Thamelin omalla nähtävyydellä, Garden of Dreams:issa, joka lupaa rauhaisan hengähdystauon Kathmandun vilinästä. Puutarha oli todella hyvin hoidettu ja viihtyisä, ja mikä parasta se oli ympäröity korkeilla muureilla jotka pitivät kaupungin melun ulkona. Kaippa tuonne olisi paremmalla säällä voinut jäädä istumaan ja nautiskelemaan, mutta sateisella kelillä se oli vain eurooppalainen puutarha keskellä Nepalia.

Unelmien puutarha

 Kävimme vielä Timin vaatturin luona sekä katsomassa oman projektini edistymistä ompelijalla, mutta sään ollessa edelleen huono päädyimme vain viettämään iltaa hotellilla.

Tim lähti aamulla vuokraammallaan moottoripyörällä kohti Pokharaa, minä puolestani jäin pohtimaan mitä tehdä viimeisenä (sateisena) päivänä Nepalissa. Paikat ovat edelleen tosi kipeinä salista ja sitä seuranneesta hieronnasta, joten päätin edelleen ottaa rennosti ja istuskelin päivän lähinnä huoneessani nauttien Wifistä sekä hotellin kattoravintolan herkuista. Kävin pitkin päivää läheisellä vaatturilla seuraamassa tilaamani työn edistymistä. Pienessä putiikissa vaatturi ja tämän kuuromykkä veli istuivat ikivanhojen (mutta ilmeisen toimivien) ompelukoneiden ääressä tekemässä kirjailuja tilaamiini paitoihin. Paidat ovat jokseenkin huonolaatuisia, mutta toivottavasti kestävät reissussa edes jonkun aikaa. Yhden paidan hinnaksi tuli n. 5 euroa koristeluineen ja tulette varmaan näkemään niitä lähiaikoina eri kuvissa.

Varsinainen projekti valmistui kuitenkin vasta illlalla ja kävin hakemassa sen pois illan vasta hämärtyessä:

Toiv. on täynnä lippuja tulevaisuudessa!

Hyvän laatuista työtä teki tuo vaatturin kuuromykkä veli. Ymmärsi varmaan minun olevan tyytyväinen vaikkei yhteistä kieltä löytynyt, mutta varmistin asian vielä runsaalla tipillä, sillä n. 30e sovittu hinta kolmesta kirjaillust paidasta ja liivieni koristelusta tuntui minusta hävettävän pieneltä kun kerran olin vierestä nähnyt miten paljon vaivaa ja aikaa miehet työhön laittoivat. En tosin tiedä miten tämmöinen kirjailu mahtaa esim. pesua kestää, mutta ainakin toistaiseksi on komiat reissuliivit (ei sillä että näytän edelleen melko urpolta ne päällä).

Kävin vielä tänä aamuna parturilla. Vedin taas vain koneella tukan lyhyeksi, mihin meni ehkä viisi minuttia. Täällä partureiden ammattiylpeys on kuitenkin tukanleikkuuseen kuuluva pää"hieronta", joka tässä tapauksessa kesti reilu 10 minuuttia. Parturi oli hionut hieronnastaan melkoisen spektaakkelin, johon kuului myös paljon mekkalaa. Oikeastaan tuo päänhakkaaminen ja silmämunienhieronta ei oikeastaan ollut mielyttävää kuin hetkittäin, mutta annoin silti taiturin tehdä taikansa loppuun asti. Lopussa sai vielä niskahieronnan ja pään "rusautukset" kaupanpäälle. Jälkikäteen olo oli enemmänkin hämmentynyt kuin raukea. Onneksi ainakin tukka on taas siedettävän näköinen! Kelpaa lähteä jatkamaan.

Kathmandu kuittaa. Kunnon yöunet alle, reissuliivit niskaan ja kohti lämpimämpiä seutuja!