Nepal - omituisesti onnellinen

Nepal on outo maa.

Sen asukkaat, jotka ovat erikoinen sekoitus intialaista ja kiinalaista ulkonäköä ja kulttuuria, tuntuvat olevan vilpittömästi iloinen kansa. Olipa kyse kaupankäynnistä, iltanuotiolla istumisesta tai vain tuttavuuden tekemisestä he osaavat nauraa ja iloita pienistä asioista. Kaikenlainen toiminta tuntuu aina olevan hyvässä hengessä, ja vaikkei yhteisymmärrystä vaikkapa kaupankäynnistä löytyisi, ei kukaa ota nokkiinsa vaan elämäjatkuu. Toki tämä vuoristojen keskellä sijaitseva maa on köyhä ja vähän takapajuinen, mutta sekin tuntuu jollain tavalla luonnolliselta täällä. Vuoristokylissä eletään paljolti samalla tavalla kuin vuosisatoja sitten, eikä köyhyys ole läpitunkevaa ja surullista, vaan osa elämäntapaa. Ehkäpä tuo luontaisen oloinen hyväntuulisuus onkin näiden karuissa oloissa varttuneiden ihmisten tapa jaksaa arjen askareissa.

Buddhalaisuus on iso osa arjen elämää

Meno täällä on samaan aikaan todella sekasortoista ja silti siitä löytyy jonkunlainen kaava. Hyvä esimerkki ovat Kathmandun sähkökatkot; veikkaanpa, että tämä on maailman ainut pääkaupunki, jossa sähköt katkaistaan päivittäin suunnitelmallisesti  vähintään 8 tunniksi. Koska sähköjen katkaiseminen aina samaan aikaan olisi todella tylsää, katkaistaan sähköt viikottaisen aikataulun mukaan, joka päivä eri aikaan. Ajatus päivittäin vaihtelevista, koko kaupungin kattavista sähkökatkoista tuntuu hullulta, varsinkin kun tietää että ne ovat tarkkaan suunniteltuja ja ajoitettuja, mutta silti niissä on tietty järki. Sähkökatkon koittaessa ihmiset jatkavat tyynesti elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, sillä sähkökatko on heille yhtä normaalia kuin meille auringonlasku tai kauppareissu: kaikki toiminta jatkuu ja sähköä säästyy.

Kaikki täällä on vähän nuhjuista ja huonosti toimivaa, mutta silti jollain tavoin toimivaa. Thamel ja koko massiivisen turistijärjestelmän ympärille syntynyt bisnes tuntuu jollain tavoin aidolta, sillä siinä yhdistyvät puhtaasti klassisen talousopin mukainen kysynnän ja tarjonnan laki. Kukaan ei tunnu ohjaavan toimintaa, eikä länsimaalaisesta ”bisneksestä” ole tietoakaan, vaan kysyvä löytää ja maksava saa. Esimerkisi hupparini myynti oli hyvä esimerkki tästä; täällä tavaroilla on oikea arvo, ei vain länsimaalaisen kulutusyhteiskunnan sanelema hinta.

Thamel, joka päivä on toripäivä

Kieltämättä Kathmandu on vähän ankea kaupunki, sillä täällä ei ole juurikaan tekemistä tai nähtävää ulkoiluaktiviteettien lisäksi. Lisäksi huono sää pilasi osaltaan muutaman viimeisen päivän. Toki Thamelilla, kuten kaikilla maailman turismin solmukohdilla on myös varjopuolensa; nousevat hinnat, turistikrääsä, kaupustelijat, huumeet ja prostituutio, mutta silti Kathmandu tuntuu eritavalla aidolta kuin esimerkiksi Intialaiset serkkunsa.

Kathmandu

Lähden Nepalista vähän haikein mielin, sillä tämä on maa johon voisi rakastua ja jossa voisi viettää enemmänkin aikaa. Olen varma, että täällä viihtyisi vaikka useamman kuukauden, mikäli kiertäisi maaseutua ja nauttisi kulttuurin ja ihmisten vastaanottavaisuudesta. Intian jälkeen Nepal oli raikas tuulahdus jotain aitoa ja iloista, jonka seurassa olisi voinut viihtyä pidempäänkin, mutta tuuli kuljettaa ja on aika siirtyä niille vielä helpommille ja tutummille reppuilu seuduille.

Katse kohti Thaimaata ja uusia seikkailuja!

Nepal over and out.