IT-rampana Kathmandussa

Intia yhteenveto odottakoon viela, samalla blogista katoavat aakkoset, silla nyt kirjoitan nettikahvilasta. Kello on 21:30 illalla Kathmandussa (taalla kaytetaan ihmeellista +4:45 aikaa). Tietokoneen LCD naytto on tosiaan rikki ja ainakaan juuri nyt en pysty tekemaan silla mitaan. Naemma en ainakaan taalla saa kuvia ulos kamerasta, joten blogi on talla kertaa kuvaton, lisaan kuvia jos pystyn.

Juna Intiasta kohti Nepalin rajaa oli tyypilliseen tapaan muutaman tunnin myohassa, sain kuitenkin nukuttua hyvat unet ja herasin Gorathpurissa suhteellisen virkeana. Ajattelin ottaa bussin rajalle, mutta heti ovella hustlerit tarjosivat Jeeppi kyytia 200 rupialla, joten ajattelin etta muutaman euron saaston takia ei kannata karsia bussissa ylimaaraista tuntia. Samaan Jeeppiin hyppasivat englantilainen Paul ja espanjalainen Cara.

Jeeppi rallitti rikkonaisia intialaisteita kovaa kyytia, ja vaikka pysahdyimme matkalla syomaan olimme rajalla jo ennen puoltapaivaa. Sunaulin rajanylityspiste on todella suosittu reppureissaajien keskuudessa, joten siella oli lankkareihin totuttu. Intian puolella leiman saamiseen meni vain muutama minuutti ja puolessa tunnissa passissa kiilsi myos uusi Nepalin viisumi. Ajoitus oli taydellinen silla paastyamme riksalla bussipysakille paasimme suoraan lahtevaan Kathmandun bussiin. 

Bussin piti olla Kathmandussa noin seitsemassa tunnissa, mutta jouduimme heti alkuun odottamaan tunnin kun  tielle nostettiin ojaan suistunutta rekkaa. Bussimatkaa on kehuttu nakymien puolesta, mutta valitettavasti pimea yllatti meidat nopeasti, ehdimme katsella vain muutaman ensimmaisen serpenttiinitien, ennenkuin pimeys laskeutui Himalayan ylle. Ehka hyva sinaansa, koska vuoristotielta suistuneiden bussien raadot ja sortuneet sillat eivat ehka ole motivoivaa nahtavaa kun kiemurtelee rotkojen reunalla. En ollut yhta vasynyt kuin muut matkalaiset, joten tuijottelin valtaosan matkasta ajatuksissani pimeyteen. Tahtitaivasta vasten piirtyvat vuorenhuiput

****Nettikahvilan edessa tippui juuri jostain korkealta ikkuna(?)lasi, ilm. kukaan ei loukkaantunut, mutta haslinki on melkoinen***

Tahtitaivasta vasten piirtyvat vuorenhuiput olivat jotenkin lumoavaa katseltavaa. Vuorten seinamat olivat myos taynna pienia metsapaloja (kaskeamista?) ja ne olivat pimeydessa jotenkin maagisia. Yhdella vuorella palo oli ilm. riistaytynyt kasista, joten koko vuori oli tulessa ja naky oli kuin Danten helvetista. Siita ei pystynyt liikkuvassa bussissa ottamaan hyvaa kuvaa, mutta olisi silti kiva paasta lataamaan huonot tanne.

Matka meni verrattaen rattoisasti Paulin ja Caran kanssa turistessa, molemmat yllatys yllatys kovia matkaajia.  Pysahdyttiin keskelle ei mitaan syomaan paikallissa rafloissa ja koska mitaan ruokalistoja ei ollut osoittelimme vain muiden lautasia ja "same same". Cara puhuu vahan hindia, mutta siitakaan ei ollut juuri apua, joten saimme aina eteemme lautaset kasvis thalia. Sekoitus riisia ja eri kastikkeita. Ihan hyvaa, mutta ei minusta kylla kasvissyojaa saa taallakaan! Paasimme Kathmanduun vasta yolla, joten matkaan meni pysahdyksineen yli vuorokausi. Halvalla kylla paasi: n. 20 euroa Varanasista Kathmanduun, mutta on tuo kylla aika raskas etappi kulkea.

Olimme Paulin kanssa ajatelleet jakaa huoneen Thamelin kaupunginosassa, mutta heti bussista hypattyamme meille tarjottiin viereisesta rakennuksesta huonetta 300 rupialla. Huone oli vahintaankin karu, mutta koska aioimme vain nukkua siella aamuun niin 1.2 euron hinta naamalta houkutteli jaamaan. Aamulla kavimme viela aamupalalla Paulin kanssa, minka jalkeen han lahti ystavaansa vastaan lentokentalle, kun mina puolestani paasin vihdoin Thameliin. Thamel on samanlainen Backpacker mekka kuin Delhin Main Bazaar tai Bangkokin Khao San. Ensivaikutelmani Nepalista on kuitenkin mita paras. Hustlaajia ei ole paljon ja he eivat ole kovin sinnikkaita, eika Nepalilaisten liikennekulttuuriin kuulu tootti pohjassa ajaminen. 

Kiertelin koko paivan Thamelia, mutta kerron siita enemman kun saan kuvat blogiin. (nettikahvila menee kiinni ihan kohta). 

Tapasin netissa ruotsalaisen Sofien, jonka kanssa lahden nailla nakymin Trekkaamaan. Suunnittelimme matkaa paikallisessa anniskeluravintolassa ja totesimme etta kunhan mina saan asiani kuntoon niin lahdemme kahdestaan kapuamaan kohti maailman kattoa. Sainkin jo lennon Luklaan lauantai aamulle ja Sofie odottaa minua siella. Toivottavasti lento lahtee ajallaan, Sofien lento on peruuntunut jo kahdesti. Huomenna on siis kiireinen paiva koska joudun hankkimaan trekkiluvat ja varusteet, seka pohtimaan mista saan vakuutuksen. Omani kattaa minut vain 3000m korkeuteen, ja Himalayalla se ei ole viela kovinkaan paljoa. Rahaa tulee varmasti palamaan vaikka kuinka, mutta se sallittakoon nyt kun kerran tanne on tultu. Minulla on muuten edelleen budjettilaskennat tekematta, mutta Intiassa meni 33 paivassa aika tarkalleen 700 euroa sen enempaa pihistelematta. Tuostakin summasta iso osa meni 10 paivassa Goalla. Ei siis kovin kallis maa tuo Intia, tuli kuitenkin reissattua sen halki ja takaisin.

Nyt nukkumaan, huomenna toiv. saan kaikki kuntoon. Intian jalkeen Kathmandu tuntuu kuitenkin mita ihanimmalta paikalta. Tassa on paikka johon voisi rakastua.