Hetken Nefaussa pyörittyämme jätin hyvästit Jounille (Joka
palaa Uuden-seelannin ja Indonesian kautta Suomeen hieman minun jälkeeni) ja
Nikolle (jolla on Indonesiassa pidempi pätkä lomailua ennen kesäistä Suomea). Olen
usein vannonut yksin matkaamisen nimiin, mutta täytyy sanoa että kun matkaseura
on oikean henkistä ja sopivan rentoa voi jaettu kokemus olla sitäkin hienompi.
Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä paremmin ymmärtää etteivät ikäerot välttämättä
kerro yhtään mitään; toivotan Nikolle ja Jounille antoisaa loppureissua ja
tiedän miehillä olevan edessään vielä monia hienoja seikkailuja, sillä
loppupeleissä matkassa ratkaisee asenne ei matkakohde, sattumukset tai sää!
Otin taksin lentokentälle, joka oli juuri niin tyhjä kuin
saattoi olettaa. Sain tehtyä check-inin hyvissä ajoin (samalla nimi yli
paperista ja käsin kirjoitettu boardin pass metodilla), mutta kun lähtöaika
lähestyi ei kentällä näkynyt edelleenkään juuri ketään muuta saatika myöskään
lentokonetta. Kun lappuun kirjoitettu lähtöaika tuli täyteen kävin kysymässä
tiskinsä taakse nukahtaneelta virkailijalta mikä mahtaa olla homman nimi ja
sain kuulla, että Tongatapulta saapuva kone on myöhässä, mutta lähtee heti
tankattuaan takaisin päin. 30min myöhemmin kentälle laskeutui pienen pieni Air
Vanuatun propellikone, josta tuli ulos viisi matkustajaa ja lentokapteeni, joka
kävi ostamassa kahvilasta pussin sipsejä ennen ohjaamoon palaamistaan.
Parkkipaikalla olleista autoista nousi kymmenkunta tongalaista (joiden tajusin
odottaneen lähtöä ilmastoiduissa autoissa) ja siirryimme ilman minkäänlaista
ilmoitusta, turvatarkastusta tai lippujen tarkastusta suoraan koneeseen. Propellikone oli
samankokoinen kuin Luklaan lentäessäni, eikä kapteeni vaivautunut edes ajamaan
kiitotien päähän, vaan lähti ilmaan suoraan käännyttyään kiitotielle sen
puolivälistä. Rento meininki, tongalaiseen tyyliin, mutta ainakin maisemat
olivat hienoja lentäessämme pilvien alapuolella!
Tonis Guest housen kuski Peter poimi minut kentältä ja kävin nukkumassa yön Nukualofassa ennen lentoa Uuteen-Seelantiin. Oli hieman hassua ajaa edestakaisin kun lentoni lähti aikaisin aamulla, mutta lähempänäkään kenttää ei ollut mitään kohtuuhintaista majoitusta. Air New Zealandin kone oli uuden karhea ja katselin koko lennon leffoja omalta screeniltä. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös seurata turvaohjeita:
Aucklandiin saapuessa tuttu rutiini; paikallista valuuttaa automaatista ja etsimään majapaikkaa.
Kaikki Uudessa-Seelannissa käyneet ovat sanoneet ettei Aucklandiin kannata tuhlata liikaa aikaa, joten varasin heti seuraavalle päivälle bussimatkan kohti etelää. Minulla oli kuitenkin koko päivä aikaa tutkia kaupunkia, joten rinkan hostellille jätettyäni lähdin kiertelemään keskustaa.
1,5 miljoonan asukkaan Auckland on Uuden-Seelannin suurin kaupunki, mutta on kieltämättä hieman tylsän oloinen. Itse kaupunki on mukavan eloisa ja moderni, mutta keskustan Skytower-näköalatornia lukuunottamatta kaupungista puuttuvat nähtävyydet. Kiertelin aikani satamassa ja sitten keskustan kauppakaduilla, mutta hyvästä sykkeestä huolimatta Auckland ei tarjonnut juurikaan uutta. Jopa Sky Tower tuntui vaatimattomalta. Ehkä kyse on reissuväsymyksestä, mutta tuollakaan ylhäällä ei oikein osannut ajatella muuta kuin että "ei tämä ole mitään verrattuna Bur Khalifaan". Kaupungista tuli etäisesti mieleen jopa Brisbane, vaan eivätpä Uusi-Seelanti ja Australia kai hirveästi kaupungeiltaan eroakkaan. Uudessa-Seelannissa on tosin paljon kylmempi kuin Ausseissa (täällä on kesä juuri loppunut), joten saa nähdä pärjäänkö pelkillä shortseilla vai joutuuko lähtemään vaate ostoksille.
Lähdin ex-tempore syömään muutaman hostellin aulassa vastaan tulleen jenkin kanssa ja päädyimme istumaan iltaa läheiseen kiinalaiseen ravintolaan. Huippu tyyppejä ja jos aikataulut olisivat kohdanneet paremmin olisin saattanut jopa lähteä heidän mukaansa kiertämään pohjoissaarta matkailuautolla. Itselläni oli kuitenkin aikainen bussimatka tiedossa, joten lähdin itse nukkumaan kun muut siiryivät baarin puolelle.
Pier
Auckland Sky Tower
Näkymiä 220m
Bussi Rotoruaan lähti ajallaan ja oli perillä tässä
pohjoissaaren aktivititeetti keskuksessa peräti etuajassa. Olin suoraan
sanottuna hieman pettynyt; ei täällä pohjoissaarella ainakaan maisemat kovin
kummoisia ole. Ihan tavallista peltomaata ja kukkulaa vain. Rotorua puolestaan
sijaitsee geothermal-alueella ja koko keskustan alue on täynnä ”kuumia lähteitä”,
joissa pinnalle nouseva rikkivety kuumentaa mudan ja veden kiehuvaksi.
Rikkivety haisee kamalalta ja kaupungin lempinimi onkin ”Sulphur City”. Käytännössä
koko keskustan alueella löyhkää mädiltä kananmunilta. Smells like Rotorua!
Rotorua on jonkinmoinen turistikohde ja kuumien lähteiden ja
Rotorua-järven lisäksi alueelle on noussut valtava määrä erilaisia
aktiviteetteja. On eläinpuistoa, gondolaa, alamäkiautoilua, vesihiihtoa,
riippuliitoa, helikopterilentoja, benji-hyppyjä tai mitä tahansa muuta mitä
ihminen on hauskuutukseksi keksinyt. Paikka tuntuu vetävän paljon varsinkin
iäkkäämpiä matkaajia, mutta toki kaupungissa on runsaasti majoitusta myös
packereille.
Saavuin kaupunkiin jo aikaisin aamulla, joten lähdin heti
hostelliin checkattuani kiertämään keskustaa kävellen. Ilmaiseen
turistikarttaan oli merkitty selkeä kävelyreitti, joka osoittautui hyvin
merkityksi ja ylläpidetyksi. Reitti kulki läpi kuumien lähteiden, jotka olivat
kyllä mielenkiintoisia, mutta haisivat niin kauhealta, että hetken päästä päätin
suunnata kohti satamaa. Tosin tajusin pian ettei löyhkää pääse karkuun minnekkään, sillä kaikkialla on rakennusten ja teiden välissä erikokoisia kuplivia mutalampia.
"Hot pool"
"turistipolku" oli hyvin hoidettu
Keskustassa oli paljon turisteja, vaikka
mielestäni kaupungissa ei nyt kuitenkaan ollut ihan niin hirveästi nähtävää.
Myös koko Lake Rotorua on enemmän tai vähemmän hapan ja pahan hajuinen sen
pohjassa olevien kuumien lähteiden vuoksi. Kaupunki oli kuitenkin todella
siisti ja hyvin hoidettu, joten ihan mukavaa oli vain kävellä ympäriinsä ilman
sen suurempaa päämäärää. Kävin katsomassa myös muutamia aktiviteetti
vaihtoehtoja, mutta useimmat jutut vaikuttivat todella teennäisiltä ja
suhteettoman kalliilta; ”Näe oikea Maori kylä, 150 dollaria!” jne.
Näkymiä kukkulalta
Black Swan
Lake Rotorua ja siipirataslaiva
Rotorua museum, kaikki niin kovin siistiä
Aika paljon sitä ehtii nähdä kun matkustaa tällä tavalla ”tehokkaasti”.
Minulla ei ole kuin reilu viikko aikaa Uudessa-Seelannissa, joten ilta menikin
pohtiessa miten saisin eniten irti lyhyestä oleskelustani täällä
pohjois-saarella.
Mee Turangiin ja tee Tongariro Alpine Crossing. Maisemat on aika ainutlaatuisia muuten niin tylsässä Uudessa Seelannissa. Tongariron kansallispuistossa kuvattiin aika paljon LOTR-tavaraa.
Toinen, mikä vois olla hyvä niin Mt. Taranaki New Plymouthissa. Tulivuori, jonka päälle voi kiivetä.
Wellington on täysin turha kaupunki, en suosittele.
Moi, kiitos vinkeistä! Olen itseasiassa aika lähellä tuota Tongariro crossingia, mutta jää tällä kertaa ajan puolesta tekemättä. Varmaan kyllä upeita mestoja olisi tässäkin, mutta taitaa minun osaltani olla jo tämän reissun trekkailut tehtynä :)
Mee Turangiin ja tee Tongariro Alpine Crossing. Maisemat on aika ainutlaatuisia muuten niin tylsässä Uudessa Seelannissa. Tongariron kansallispuistossa kuvattiin aika paljon LOTR-tavaraa.
VastaaPoistaToinen, mikä vois olla hyvä niin Mt. Taranaki New Plymouthissa. Tulivuori, jonka päälle voi kiivetä.
Wellington on täysin turha kaupunki, en suosittele.
-Pitkänmatkalainen
Moi,
Poistakiitos vinkeistä! Olen itseasiassa aika lähellä tuota Tongariro crossingia, mutta jää tällä kertaa ajan puolesta tekemättä. Varmaan kyllä upeita mestoja olisi tässäkin, mutta taitaa minun osaltani olla jo tämän reissun trekkailut tehtynä :)
Taupo oli ihan positiivinen yllätys!
-M