Bula Bula! Iloinen tervehdys kaikuu kaikkialla, missä valkoista naamaansa näyttää.
Fiji, joka aikoinaan tunnettiin nimellä "Cannibal Isles", on parantanut tapansa ja nykyään merimiehet (ja turistit) otetaan avosylin vastaan pataan laittamisen sijasta. Fiji elää turismista ja ei ole ihme että täällä kaikki ovat iloisia nähdessään reppureissaajan. Eikä asenne ole pelkkää teeskentelyä, sillä Fiji on usein rankattu maailman onnellisimmaksi/iloisimmaksi maaksi elää. Ei siis muuta kuin Hawaijipaita päälle ja hymy huulille, Bula Bula!
Saavuin Nadin lentokentälle iltapäivällä ja yllätyin kuinka helposti maahantulo sujui. Viimeisellä tarkastuspisteellä iloinen, mutta liikalihava rajavirkailija otti aikansa kysellen mistä tulen ja lopulta totesi "Oh, but you will love Fiji!". Kun seuraavan kulman takana oli vastassa soitto-orkesteri ukulelet kädessä ja hawaijipaidat päällä niin en voinut olla eri mieltä. Ehkä vähän kliseistä, mutta kyllähän sitä nyt etelän saarille pitää saapua letkeän banjomusiikin saattelemana. Odotin kokoajan että joku toisi vielä "lei"n kaulaan, mutta sitä pitänee varmaan odottaa hawaijille.
Kentällä vastassa oli hotellin autokyyti, mistä olin positiivisesti yllättynyt, sillä paikka ei ollut vastannut sähköpostiini mitään. Olin varannut kaksi yötä Nadi Bay Hotellissa, joka on iso resortti. Koitan päästä takaisin packeri-elämän makuun (varsinkin kun Fijikään ei ole halpa maa), joten yövyin resortin dormissa. Yllätyksekseni koko paikka oli aivan tyhjä; työntekijöitä oli moninkertaisesti asiakkaisiin nähden. Jollain ihmeellä kaikki tuntuivat tietävän nimeni heti hotelliin saavuttuani, mikä oli tietysti hienoa, mutta itse menen aina vähän häkellyksiin moisesta huomiosta. Tein tosin virheen ja mainitsin hotellin matkatoimistoa pitävälle naiselle, että minulla ei ole varsinaista suunnitelmaa Fijin suhteen, minkä jälkeen hän toi minulle erilaisia aktiviteettiesitteitä noin tunnin välein. 6 sängyn dormissanikaan ei ollut ketään muuta, joten oikeastaan sain loppujen lopuksi oman huoneen halvalla.
Nadista on kaikkialla puhuttu "turismikeskittymänä" ja "modernimpana keskustana", mutta se osoittautui vain yhden tien varressa olevaksi pieneksi keskustaksi, jonka modernein rakennus taisi olla Mcdonalds. Vaikka muurien takana olevia resortteja on kaikkialla niin muita turisteja ei näkynyt juuri ollenkaan. Kävelin hotellilta Nadin keskustaan (n. 3km) matka, mitä töitä vailla olevat taksikuskit eivät ymmärtäneet lainkaan. Riippumatta siitä missä päin maailmaa liikkuu niin käveleminen on aina ihmetyksen aihe; "Miksi kävelet? Taksihan on sinulle halpa?!" Hulluilla on halvat huvit! Ainakin itse nautin uusien paikkojen tutkimisesta jalan, vaikka jokainen ohi ajava taksi tarjoaakin kyytiä.
Totesin ettei Nadissa ole yhtään mitään tekemistä ja läheinen rantakin on aivan muuta kuin esitteiden valkeahiekkaiset biitsit. Kävi nopeasti selväksi, että itseasiassa hyvin harva turisti tulee viettämään aikaa Viti Levun pääsaarelle, vaan kaikki häipyvät samantien resorttisaarille tai purjehdusmatkoille. Myönnettäköön että oma valmistautuminen on ollut surkeaa, mutta toisaalta tykkään reissata hieman silmät ummessa ja ottaa asioista selvää samaa mukaa kun menen uusiin paikkoihin. Ehkä jopa hieman typerää, mutta eipä tälläkään kertaa surettanut vaikka olin varannut täältä keskeltä-ei-mitään majoituksen pariksi yöksi. Ihan mukava vaan rentoutua pitkästä aikaa, vaikka hiekkarantaa ei tällä kertaa ollutkaan heti tarjolla. Onneksi hotellin baarista sentään sai paikallista olutta ja iltoja viihdyttämään saapui taas pari hawajipaitaista muusikkoa. Tosin sähkösyntikan valmiiden biittien päälle laulamista ei ehkä vielä voi sanoa musiikiksi.
Seuraavana päivänä hotelliinkin sentään tuli muutama muukin packeri jakamaan dormia. Kaksi tytöistä oli myös maailmanympärysmatkalla ja vaikka emme ehtineet sen paremmin tutustua oli taas kiva tavata niitä samanhenkisiä packereita (joku saattoi edellisen postin vuodatuksesta päätelläkkin etten pitänyt WH viisumilla reissaavia välttämättä ihan samanhenkisinä). Juttu luisti ja oli mukavaa taas siirtyä siihen leppoisaan "pikaystävien" maailmaan, mikä tekee reissaamisesta hienoa. Kun kaikki tietävät jatkavansa kohta eri suuntiin voi suoraan skipata turhat nyräilyt ja usein pikaisen esittelyn jälkeen kaikki juttelevatkin jo kuin vanhat kaverit.
Iltaa piristi tyttöjen risteilyllä tapaama vanhempi herrasmies, saksalainen Rudi, joka oli viettämässä eläkepäiviään kokeilemalla packeri elämää. Mies selosti huonolla englannillaan reissanneensa vaikka missä, mutta tuntui silti olevan vähän pihalla kaikesta. Hattua pitää toki nostaa kun ikäukko kulkee rinkan kanssa pitkin maailmaa ja majoittuu nuorten kanssa dormeissa, mutta minulla oli silti naurussa pitelemistä kun herra palasi yömyöhään ja kertoi tavanneensa kadulla "mukavia fijiläisiä". Neidot olivat hetkeä myöhemmin osoittautuneet asiakkaita etsineiksi leidareiksi (kts. lady-boy eli miesnainen) ja Rudi paran taskuista oli keskustelun edetessä kadonnut 70 dollaria. Ilmeisesti leidarit ovat kaikkialla samanlaisia ja lohdutinkin Rudia että 70 dollaria oli vielä halpa oppitunti ja tapauksesta tuli ehdottomasti rahan arvoinen tarina jälkipolville kerrottavaksi. Ilmeisesti ainakin Nadin ja pääkaupunki Suvan kaduilla taskuvarkaudet ja jopa ryöstöt ovat melko yleisiä.
Torjuin matkatoimiston tädin innokkaat yritykset myydä minulle pakettimatkoja ja asennoiduin halpamatkailuun. Hyppäsinkin aamulla paikallisbussiin, joka vei minut Nadin bussiasemalle (1 Fijin dollarilla, eli n. 0.40 eurolla). Onnekseni ehdin juuri etelään lähtevään Express bussiin; en tiennyt aikatauluja ja seuraava olisi lähtenyt vasta 4 tunnin kuluttua. Matka saaren eteläpuolella olevaan Pacific Harbouriin sujui nopeasti, joskin bussi oli tuttuun tapaan ahdettu aivan täyteen, mistä ei voi valittaa kun matka kustansi 11 FJD. Tilannetta helpotti että pääsin istumaan pienikokoisten kiinalaisturistien keskelle sen sijaan että olisin joutunut tunkemaan itseni kahden 130kg+++ (ei oo vitsi) Fijiläismamman väliin. En tiedä faktoja, mutta ymmärtääkseni nämä polynesialaiset ovat maailman lihavinta porukkaa, mikä pitää paikkansa ainakin katukuvan mukaan. Valitettavasti en ole saanut uudenkarheaa Kindleäni vielä wifiin ja aktivoitua, joten bussimatka meni televisiosta tulevaa Hollywood pläjäystä katsellessa.
Olen ennenkin kommentoinut aasialaisturistien kummallisuuksia joten pakko taas lisätä yksi "WTF" hetki muiden joukkoon; nuokuin penkilläni kun havahduin siihen että vieressäni ollut n. 20v kiinalaismies hieroo kättäni kännykällään. Hetken tätä lähentelyä ihmeteltyäni tajusin hänen tutkivan karvaista kättäni (tai siis "karvaista", koska kaikkien normaalien standardien mukaan minussa tuskin kasvaa karvoja) tai oikeammin auringossa valkoisiksi muuttuneita käsikarvoja. Yhteistä kieltä ei löytynyt, joten jäi vähän hämäräksi mistä oli kyse, mutta miehen esitellessä omaa karvatonta kättään ymmärsin kyseessä olevan jonkinlainen luonnon monimuotoisuuden ylistys. No, ehkä aurinkoa aina välttelevät kiinalaiset eivät ole vielä moista ilmiötä ennen nähneet, ilo olla iloksi!
Pacific Harbourissa hölmöilin hieman kun lähdin omin avuin rinkka selässä etsimään paikallista sukellusliikettä. Sukellusliikkeen kylttejä kyllä löytyi, mutta ilmeisesti matkaa ei ollut tarkoitettu käveltäväksi ja käännyin reilun kilometrin kävelyn jälkeen takaisin. +30 astetta ja rinkka on vähän liikaa, vaikka kävelyä vannoinkin rakastavani.
Palattuani keskustaan kävelin varaamalleni hotellille, mutta jostain syystä respa ei löytänyt varaustani, vaikka olin saanut välitys sivustolta varmistustekstiviestin. Mailiani tutkiessani totesin että en tosiaankaan ollut itsekkään saanut varmistus sähköpostia, vaan tilaus oli kadonnut johonkin vaikka rahat olivat menneet tililtä. Kyseessä on hotels.com, jota en siis voi tämän kokemuksen perusteella suositella. Sen verran iso sivusto että saanen kyllä rahat takaisin valittamalla, mutta kyllähän se on vähän ikävää tulla uuteen kaupunkiin ja jäädä ilman majapaikkaa. Halvin vapaa huone kun kyseisessä resortissa oli 250$/yö honeymoon sviitti. Houkutuksesta huolimatta päätin jättää sviitin vielä kokematta siltä varalta että joskus joudun naimisiin ja kysyin olisiko kaupunkissa mahd. jotain vapaata majapaikkaa, joka kävisi paremmin yhteen budjettini kanssa. Hotellihenkilökunta oli todella ystävällistä ja aidosti pahoillaan tapahtumasta, mikä kyllä kerää ainakin minulta tripadvisor-kehut. Lopulta halpa majoitus löytyikin toiselta puolen kylää, vaikkakin taas poissa rannalta. Ystävällinen taksikuski kuljetti minut paikalle vaivaisisella 4$ ja pihalla minua oli vastassa vielä ystävällisempi hotellivirkailija. Olen toki ollut täällä vasta pari päivää, mutta voin sanoa että näin ystävällistä porukkaa ei vielä ole tullut reissuilla vastaan. Olen kuitenkin aika pieni kala täällä isorahaisten lomailijoiden joukossa, mutta silti palvelun laatu on ollut joka paikassa paljon parempaa kuin packpackeri yleensä saattaa odottaa.
Vaikka rantaresortit ovat täynnä niin täällä on taas aavemaisen tyhjää ja sain jälleen koko dormin omaan käyttööni. Ei voi valittaa, varsinkin kun paikka on muutenkin varsin mukava. Resortti on joen rannalla ja nyt illan hämärtyessä tätä kirjoittaessani on käynnissä jonkinlainen sammakoiden kansanvaellus metsästä joelle. Toivottavasti vievät mukanaan myös osan näistä hyttysistä, joita on taas pitkästä aikaa riesaksi asti. No, onneksi Fiji ei ole malariavyöhykettä.
Huomenna aamulla pitäisi lähteä merelle etsimään bull sharkkeja. En ole sukeltanut 7kk, joten uusissa varusteissa haiden sekaan hyppääminen kuumottaa kohtuullisesti, mutta kerta se on ensimmäinenkin haita ruokkiessa! eheh...
Fiji, joka aikoinaan tunnettiin nimellä "Cannibal Isles", on parantanut tapansa ja nykyään merimiehet (ja turistit) otetaan avosylin vastaan pataan laittamisen sijasta. Fiji elää turismista ja ei ole ihme että täällä kaikki ovat iloisia nähdessään reppureissaajan. Eikä asenne ole pelkkää teeskentelyä, sillä Fiji on usein rankattu maailman onnellisimmaksi/iloisimmaksi maaksi elää. Ei siis muuta kuin Hawaijipaita päälle ja hymy huulille, Bula Bula!
Saavuin Nadin lentokentälle iltapäivällä ja yllätyin kuinka helposti maahantulo sujui. Viimeisellä tarkastuspisteellä iloinen, mutta liikalihava rajavirkailija otti aikansa kysellen mistä tulen ja lopulta totesi "Oh, but you will love Fiji!". Kun seuraavan kulman takana oli vastassa soitto-orkesteri ukulelet kädessä ja hawaijipaidat päällä niin en voinut olla eri mieltä. Ehkä vähän kliseistä, mutta kyllähän sitä nyt etelän saarille pitää saapua letkeän banjomusiikin saattelemana. Odotin kokoajan että joku toisi vielä "lei"n kaulaan, mutta sitä pitänee varmaan odottaa hawaijille.
Kentällä vastassa oli hotellin autokyyti, mistä olin positiivisesti yllättynyt, sillä paikka ei ollut vastannut sähköpostiini mitään. Olin varannut kaksi yötä Nadi Bay Hotellissa, joka on iso resortti. Koitan päästä takaisin packeri-elämän makuun (varsinkin kun Fijikään ei ole halpa maa), joten yövyin resortin dormissa. Yllätyksekseni koko paikka oli aivan tyhjä; työntekijöitä oli moninkertaisesti asiakkaisiin nähden. Jollain ihmeellä kaikki tuntuivat tietävän nimeni heti hotelliin saavuttuani, mikä oli tietysti hienoa, mutta itse menen aina vähän häkellyksiin moisesta huomiosta. Tein tosin virheen ja mainitsin hotellin matkatoimistoa pitävälle naiselle, että minulla ei ole varsinaista suunnitelmaa Fijin suhteen, minkä jälkeen hän toi minulle erilaisia aktiviteettiesitteitä noin tunnin välein. 6 sängyn dormissanikaan ei ollut ketään muuta, joten oikeastaan sain loppujen lopuksi oman huoneen halvalla.
 |
| Yksin sai altaassakin polskia |
 |
| Ranta ei ole lähelläkään, mutta näkymät terassilta silti komeita |
Nadista on kaikkialla puhuttu "turismikeskittymänä" ja "modernimpana keskustana", mutta se osoittautui vain yhden tien varressa olevaksi pieneksi keskustaksi, jonka modernein rakennus taisi olla Mcdonalds. Vaikka muurien takana olevia resortteja on kaikkialla niin muita turisteja ei näkynyt juuri ollenkaan. Kävelin hotellilta Nadin keskustaan (n. 3km) matka, mitä töitä vailla olevat taksikuskit eivät ymmärtäneet lainkaan. Riippumatta siitä missä päin maailmaa liikkuu niin käveleminen on aina ihmetyksen aihe; "Miksi kävelet? Taksihan on sinulle halpa?!" Hulluilla on halvat huvit! Ainakin itse nautin uusien paikkojen tutkimisesta jalan, vaikka jokainen ohi ajava taksi tarjoaakin kyytiä.
 |
| Modernein näkymä Nadissa. Hyvä näin. |
Totesin ettei Nadissa ole yhtään mitään tekemistä ja läheinen rantakin on aivan muuta kuin esitteiden valkeahiekkaiset biitsit. Kävi nopeasti selväksi, että itseasiassa hyvin harva turisti tulee viettämään aikaa Viti Levun pääsaarelle, vaan kaikki häipyvät samantien resorttisaarille tai purjehdusmatkoille. Myönnettäköön että oma valmistautuminen on ollut surkeaa, mutta toisaalta tykkään reissata hieman silmät ummessa ja ottaa asioista selvää samaa mukaa kun menen uusiin paikkoihin. Ehkä jopa hieman typerää, mutta eipä tälläkään kertaa surettanut vaikka olin varannut täältä keskeltä-ei-mitään majoituksen pariksi yöksi. Ihan mukava vaan rentoutua pitkästä aikaa, vaikka hiekkarantaa ei tällä kertaa ollutkaan heti tarjolla. Onneksi hotellin baarista sentään sai paikallista olutta ja iltoja viihdyttämään saapui taas pari hawajipaitaista muusikkoa. Tosin sähkösyntikan valmiiden biittien päälle laulamista ei ehkä vielä voi sanoa musiikiksi.
 |
| Surkea kuva, mutta kertoo jotain. |
Seuraavana päivänä hotelliinkin sentään tuli muutama muukin packeri jakamaan dormia. Kaksi tytöistä oli myös maailmanympärysmatkalla ja vaikka emme ehtineet sen paremmin tutustua oli taas kiva tavata niitä samanhenkisiä packereita (joku saattoi edellisen postin vuodatuksesta päätelläkkin etten pitänyt WH viisumilla reissaavia välttämättä ihan samanhenkisinä). Juttu luisti ja oli mukavaa taas siirtyä siihen leppoisaan "pikaystävien" maailmaan, mikä tekee reissaamisesta hienoa. Kun kaikki tietävät jatkavansa kohta eri suuntiin voi suoraan skipata turhat nyräilyt ja usein pikaisen esittelyn jälkeen kaikki juttelevatkin jo kuin vanhat kaverit.
Iltaa piristi tyttöjen risteilyllä tapaama vanhempi herrasmies, saksalainen Rudi, joka oli viettämässä eläkepäiviään kokeilemalla packeri elämää. Mies selosti huonolla englannillaan reissanneensa vaikka missä, mutta tuntui silti olevan vähän pihalla kaikesta. Hattua pitää toki nostaa kun ikäukko kulkee rinkan kanssa pitkin maailmaa ja majoittuu nuorten kanssa dormeissa, mutta minulla oli silti naurussa pitelemistä kun herra palasi yömyöhään ja kertoi tavanneensa kadulla "mukavia fijiläisiä". Neidot olivat hetkeä myöhemmin osoittautuneet asiakkaita etsineiksi leidareiksi (kts. lady-boy eli miesnainen) ja Rudi paran taskuista oli keskustelun edetessä kadonnut 70 dollaria. Ilmeisesti leidarit ovat kaikkialla samanlaisia ja lohdutinkin Rudia että 70 dollaria oli vielä halpa oppitunti ja tapauksesta tuli ehdottomasti rahan arvoinen tarina jälkipolville kerrottavaksi. Ilmeisesti ainakin Nadin ja pääkaupunki Suvan kaduilla taskuvarkaudet ja jopa ryöstöt ovat melko yleisiä.
Torjuin matkatoimiston tädin innokkaat yritykset myydä minulle pakettimatkoja ja asennoiduin halpamatkailuun. Hyppäsinkin aamulla paikallisbussiin, joka vei minut Nadin bussiasemalle (1 Fijin dollarilla, eli n. 0.40 eurolla). Onnekseni ehdin juuri etelään lähtevään Express bussiin; en tiennyt aikatauluja ja seuraava olisi lähtenyt vasta 4 tunnin kuluttua. Matka saaren eteläpuolella olevaan Pacific Harbouriin sujui nopeasti, joskin bussi oli tuttuun tapaan ahdettu aivan täyteen, mistä ei voi valittaa kun matka kustansi 11 FJD. Tilannetta helpotti että pääsin istumaan pienikokoisten kiinalaisturistien keskelle sen sijaan että olisin joutunut tunkemaan itseni kahden 130kg+++ (ei oo vitsi) Fijiläismamman väliin. En tiedä faktoja, mutta ymmärtääkseni nämä polynesialaiset ovat maailman lihavinta porukkaa, mikä pitää paikkansa ainakin katukuvan mukaan. Valitettavasti en ole saanut uudenkarheaa Kindleäni vielä wifiin ja aktivoitua, joten bussimatka meni televisiosta tulevaa Hollywood pläjäystä katsellessa.
 |
| Express bussissa oli sentään ilmastointi! |
 |
| Vehreä on Fiji |
Olen ennenkin kommentoinut aasialaisturistien kummallisuuksia joten pakko taas lisätä yksi "WTF" hetki muiden joukkoon; nuokuin penkilläni kun havahduin siihen että vieressäni ollut n. 20v kiinalaismies hieroo kättäni kännykällään. Hetken tätä lähentelyä ihmeteltyäni tajusin hänen tutkivan karvaista kättäni (tai siis "karvaista", koska kaikkien normaalien standardien mukaan minussa tuskin kasvaa karvoja) tai oikeammin auringossa valkoisiksi muuttuneita käsikarvoja. Yhteistä kieltä ei löytynyt, joten jäi vähän hämäräksi mistä oli kyse, mutta miehen esitellessä omaa karvatonta kättään ymmärsin kyseessä olevan jonkinlainen luonnon monimuotoisuuden ylistys. No, ehkä aurinkoa aina välttelevät kiinalaiset eivät ole vielä moista ilmiötä ennen nähneet, ilo olla iloksi!
Pacific Harbourissa hölmöilin hieman kun lähdin omin avuin rinkka selässä etsimään paikallista sukellusliikettä. Sukellusliikkeen kylttejä kyllä löytyi, mutta ilmeisesti matkaa ei ollut tarkoitettu käveltäväksi ja käännyin reilun kilometrin kävelyn jälkeen takaisin. +30 astetta ja rinkka on vähän liikaa, vaikka kävelyä vannoinkin rakastavani.
 |
| Selfie, päättävinen U-käännös ja takaisin lähtöruutuun. |
Palattuani keskustaan kävelin varaamalleni hotellille, mutta jostain syystä respa ei löytänyt varaustani, vaikka olin saanut välitys sivustolta varmistustekstiviestin. Mailiani tutkiessani totesin että en tosiaankaan ollut itsekkään saanut varmistus sähköpostia, vaan tilaus oli kadonnut johonkin vaikka rahat olivat menneet tililtä. Kyseessä on hotels.com, jota en siis voi tämän kokemuksen perusteella suositella. Sen verran iso sivusto että saanen kyllä rahat takaisin valittamalla, mutta kyllähän se on vähän ikävää tulla uuteen kaupunkiin ja jäädä ilman majapaikkaa. Halvin vapaa huone kun kyseisessä resortissa oli 250$/yö honeymoon sviitti. Houkutuksesta huolimatta päätin jättää sviitin vielä kokematta siltä varalta että joskus joudun naimisiin ja kysyin olisiko kaupunkissa mahd. jotain vapaata majapaikkaa, joka kävisi paremmin yhteen budjettini kanssa. Hotellihenkilökunta oli todella ystävällistä ja aidosti pahoillaan tapahtumasta, mikä kyllä kerää ainakin minulta tripadvisor-kehut. Lopulta halpa majoitus löytyikin toiselta puolen kylää, vaikkakin taas poissa rannalta. Ystävällinen taksikuski kuljetti minut paikalle vaivaisisella 4$ ja pihalla minua oli vastassa vielä ystävällisempi hotellivirkailija. Olen toki ollut täällä vasta pari päivää, mutta voin sanoa että näin ystävällistä porukkaa ei vielä ole tullut reissuilla vastaan. Olen kuitenkin aika pieni kala täällä isorahaisten lomailijoiden joukossa, mutta silti palvelun laatu on ollut joka paikassa paljon parempaa kuin packpackeri yleensä saattaa odottaa.
Vaikka rantaresortit ovat täynnä niin täällä on taas aavemaisen tyhjää ja sain jälleen koko dormin omaan käyttööni. Ei voi valittaa, varsinkin kun paikka on muutenkin varsin mukava. Resortti on joen rannalla ja nyt illan hämärtyessä tätä kirjoittaessani on käynnissä jonkinlainen sammakoiden kansanvaellus metsästä joelle. Toivottavasti vievät mukanaan myös osan näistä hyttysistä, joita on taas pitkästä aikaa riesaksi asti. No, onneksi Fiji ei ole malariavyöhykettä.
 |
| Minulle? Kaikkiko? |
 |
| Ei hassumpi paikka tämäkään. |
 |
| Tänään on satanut ja paistanut koko päivän, sateenkaari on vain vaihtanut paikkaa pitkin päivää. |
Huomenna aamulla pitäisi lähteä merelle etsimään bull sharkkeja. En ole sukeltanut 7kk, joten uusissa varusteissa haiden sekaan hyppääminen kuumottaa kohtuullisesti, mutta kerta se on ensimmäinenkin haita ruokkiessa! eheh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti