Tonga - Lungi lanteilla

Totesimme että on turha stressata turhia tekemisistä (Tongalla kun ei ole liikaa tekemistä) ja pidimme välissä yhden lepopäivän. Aikamme Guest Housella makoiltuamme pistäydyimme kuitenkin keskustassa, missä yritimme järjestää jatkokuljetusta muille Tongan saarille. Valitettavasti kaikki lennot viikonlopulle olivat täynnä, joten päädyimme lopulta ostamaan ylihintaiset lennot maanantaipäivälle. Edestakaiset lennot Vavaulle maksoivat 250e, mikä olisi normaalisti vetänyt packerin budjetin nurin, mutta tällä kertaa päätimme purra hammasta vaikka aikaa Vavaulle ei jää niin paljon kuin olisin toivonut. Vaan eipä tänne varmaan ihan heti olla tulossa uudestaan.

Koska maan ainut ilmainen netti taitaa olla eräässä keskustan ravintolassa niin päädyimme istumaan siellä pitkälle iltaan. Tavallaan olisi ihan hyvä ottaa vähän etäisyyttä kaikkeen tekniikkaan, mutta koska esim Vavaolla ei varmasti päästä nettiin niin pitää nauttia internetin iloista nyt kun vielä voi.  Todennäköisesti tämän bloggauksen jälkeen tulee päivityksiin pieni tauko, koska olemme seuraavat päivät maailman uutisten ulottumattomissa.

Perjantaina nukuimme pitkään minkä jälkeen lähdimme aamukyydillä keskustaan. Guest House on hieman kaukana kaikesta, mutta onneksi paikan minibussi ajaa useita kertoja päivässä majoituksen ja Nuku`alofan väliä. Keskustan marketeilla pistäydyttyämme otimme taksikyydin satamaan, missä ystävällinen taksimies tuli näyttämään meille lähisaarelle lähtevän veneen. Hetken odotettuamme pääsimme lähtemään Pangaimotulle, vajaan puolen tunnin venematkan päässä olevalle saarelle.

Kun pääsimme näköetäisyydelle Pangaimotun saaresta niin tiesimme heti että tämä on sitä mitä on haettu; palmuja ja valkoista hiekkaa! Aivan autiosaaresta ei ole kyse, sillä kanssamme paikalle tuli kymmenkunta turistia ja saarella on myös pieni resortti ravintoloineen. Kävimme vuokraamassa sukellusmaskit ja lähdimme uiden tutkimaan lähirantaa. Valitettavasti sukellusmaskit olivat taas kerran surkeita halpismaskeja (yksi isompia virheitä tällä reissulla on ollut oman maskin ostamatta jättäminen. Esim. KK:lla oli tarkoitus hakea maski, mutta se jäi tekemättä. Nyt olisin varmaan jo säästänyt vuokrissa puolet maskin hinnasta ja ainakin olisi sellaiset lasit, joilla kelpaisi sukeltaa). Jätimme hetken päästä snorklaamisen sikseen ja uimme lähellä rantaa olleelle hylylle, jonka päälle pääsi köyden avulla kiipeämään.

Onni on uusi ystävä.

Uiskenneltuamme aikamme kädenlämpöisessä rantavedessä päätimme lähteä kiertämään saarta rantaa pitkin. Hiekkaranta vaihtui pian kallioisempaan maisemaan. Kallioilla piti majaansa sadoittain värikkäitä rapuja, jotka kuitenkin vilistivät takaisin kallionkoloihin heti lähestyessämme. Saaren toinen puoli oli melko koskematon, mutta valitettavasti täälläkin näkyy kaikkialla sitä meren kuljettamaa roskaa; lasipulloja, autonrenkaita ja muovijätettä. Näinköhän missään päin maailmaa enää on rantoja, joissa ihmisen kädenjälki ei näkyisi tavalla tai toisella.

Lungi lanteilla. No, ainakaan tässä reisussa ei ole tarvinnut laihtua

Söimme saaren ravintolassa ja otimme aurinkoa rantahiekalla. Kerrankin sää suosi ja aurinko paistoi koko päivän. Olimme sen verran viisaita että tällä kertaa tuli laitettua aurinkorasvaa ihan kunnolla ja paloin ”vain” alaselästä, mikä auringon määrän huomioonottaen oli ihan hyväksyttävä lopputulos. Rannalla naurattivat erityisesti erakkoravut, joita väsymätön koiranpentu jahtasi ja kantoi kauemmaksi vedestä.

Auringonpalvojat rantavedessä

Palasimme saarelta majoitukselle, missä ehdimme levätä tunnin verran ennen lähtöä illallis iltamaan. Olimme ilmoittautuneet mukaan perinteiselle tongalais illalliselle, vaikka yleensä en itse ole juuri moisista turistihommista perustanut. Guest Housen pitäjä, madventuresissakin esiintynyt, Toni ajoi meidät toiselle puolelle saarta, missä meidät johdatettiin rannalle rakennettuun ravintolaan. Kanssamme paikalla oli n. 30 muutakin turistia, joista noin puolet länkkäreitä, eli kyllä täälläkin turisteja on vaikkei heitä katukuvassa juuri näy. Ehdin jo heti alkuun kirota osallistumisemme verrattaen kalliille illalliselle, sillä bändin vetäessä sähkökitaroilla covereita jenkkibiiseistä oli tunnelma kaukana ”perinteisestä tongalaisesta illallisesta”. Lisäksi jouduimme odottamaan tunnin verran ennnekuin kaikki turistit oli saatu paikalle ja ohjelma alkoi. Kun ohjelman alkupuolikin vielä koostui turhasta lätinästä ja virren laulusta vannoin etten enää ikinä lähde mihinkään pelkästään turisteja varten lavastettuun höpöhöpö ohjelmaan. Valitettavasti omaan kameraan ei jäänyt montaakaan kuvaa.

Tunnelmaa kuin Teneriffalla

Lopulta pääsimme kuitenkin syömään ja kaikille ojennettiin banaanipuun rungosta koverrettu kupera ”lautanen” (joka oli kyllä hieno, mutta äärimmäisen epäkäytännöllinen sen ollessa auki kummastakin päästä). Banaanipuun kuorelle sai sitten hakea buffasta mitä tahtoi ja kasasimmekin alustalle sen verran ruokaa että pojilta putoilivat jo bataatit lattialle matkalla takaisin pöytään. Ruoka oli yllättävän hyvää, vaikka aina ei ihan tiennyt mitä suuhunsa laittoi. Erityisesti mieleen jäivät merilevää ja kookosta yhdistellyt salaatti ja raaka kala, joka oli ilmeisesti kypsytetty happamassa kookosliemessä. 

Voittaa ruotsinlaivan

Ruoka korvasi osaltaan surkeasti järjestettyä alkua, mutta en ollut vielä vakuuttunut kun siirryimme katsomaan tanssiesitystä ravintolan vieressä olevaan luonnon luolaan. Bambusoihduilla valaistu luonnon luola oli jo itsessään vaikuttavan näköinen ja ihmettelin miksei koko lounasta voitu pitää luolassa, missä sama bändi oli vaihtanut soittamaan tongalaista musiikkia akustisilla. Hauska lisä hommaan oli että koko illallis show on saman suvun käsissä, eli aluksi tarjoilijoina toimineet naiset vaihtoivat päälleen perinteiset kaislahameet ja osallistuivat tanssiesitykseen.

Edelleen showssa ärsytti englanniksi ulkoa opetellut juonnot ja vitsit, mutta itse musiikki ja lyhyet tanssiesitykset olivat näkemisen arvoisia. Kun esitys lopulta huipentui nuorten miesten pitämään ”tulitanssiin” oli luolassa suorastaan primaali tunnelma. Ehkäpä juuri tässäkin luolassa on pidetty samanmoisia esityksiä kun ensimmäiset valkoiset merimiehet rantautuivat ”friendly island”eille.

Luola ja siellä pidetyt esitykset yhdistettynä hyvään ruokaan vetivät kokonaisuuden hitusen plussan puolelle, mutta liian usein nämä perus turistille räätälöidyt paketit ovat rahan tuhlausta. Tulipa kuitenkin nähtyä tuulahdus tyynenmeren perinnettä ja maisteltua aitoja tongalaisia keitoksia.

Kun Toni ajoi meidät takaisin guest houselle taisivat kaikki jo nuokkua autossa. Pitkä ja aktiviteettien täyttämä päivä, mikä on
täällä Tongalla suorastaan rikollista. No, huomenna ei tehdä muuta kuin nukutaan!

PS päästiin VaVaolle ja painutaan Mafanan saarelle sähkön ja elektroniikan ulottumattomiin, eli seuraava päivitys kun/jos päästään takaisin sivistyksen pariin!