tiistai 4. maaliskuuta 2014

Last Days - Kohti uusia seikkailuja

Viimeiset päivät Australiassa menivät odotettuakin nopeammin. Työpäiviä ei tarvinnut enää laskea vaan viikonloppu koitti ihan huomaamatta. Kävellessä viimeistä kertaa Lagon pihasta kohti juna-asemaa nousi hymy vääjäämättä huulille.

Jo on Lagoiltu riittämiin!

Kaikkien ihmeeksi juhlistin töiden loppumista menellä nukkumaan kello 21:00 ja heräämällä lauantaina ennen aamu kuutta (minä, aamuvirkku? Häh?). Kävin nauttimassa viimeisiä kertaa Snapp Fitnessin kuntosalista ja lähdin kaupungille hoitamaan viimeisiä asioita. Kävin myös viimeistä kertaa rakkaaksi tulleessa Elysiumissa, joskaan tällä kertaa ei ollut aikaa kuin tutkailla eri lentovaihtoehtoja.

Illan hämärtyessä keräännyimme Aussie Wayn terassille viettämään iltaa. Juhlakansaan upposi kalja jos toinenkin kuunnellessamme musiikkia ja katsellessa auringon laskua. Aussie wayssa asustelevien Pertun, Niilan, Juhon, Joelin ja Karamon lisäksi paikalle tulivat myös muualla majailevat Mare, V-P, Camilla ja Niko. Kun oluiden perään oli vielä kipattu muutama viskipullokin niin rohkenimme lähteä Brisbanen yöelämään. Tie vei vanhan majapaikkamme The Bunkin baariin Birdieessin, joka tuntui luonnolliselta paikalta päättää seikkailu täällä Australiassa. Alottelut olivat tällä kertaa olleet sen verran rankat että yksi sun toinen mönki kuitenkin takaisin hostellille jo paljon ennen baarien sulkeutumista, ehkä hyvä niin, sillä kiitos aikasen nukkumaanmenon jaksoin palata jatkamaan asioiden hoitoa jo heti aamupäivällä.

Pohdin paljon, mitä ottaa mukaan loppureissuksi. Taas tietää vähän paremmin mitä sitä reissussa tarvitsee, joten päädyin lähettämään 8kg postipaketin ylimääräistä tavaraa Suomeen. Hintaa tuollekkin ilolle tuli 103$, postittaminen on järjettömän kallista, mutta halusin säästää osan tavaroista. Toisen kasan roinaa ja työvaatteita annoin tänne jääville Suomalaisille ja heitettyäni vielä vanhimmasta päästä vaatteita roskiin niin matkatavarani painoivat taas noin 12kg. Tuostakin painosta aivan liikaa on elektroniikkaa, sillä kevyt Toshiban ultrabookki on korvautunut raskaalla Acerin 15.3” läppärillä ja kamerakalusto kasvanut Go Prolla. Luovuinkin toisesta pikkurepusta ja nyt kaikki kamppeet ovat taas pelkässä rinkassa, josta voin lentojen ajaksi nostaa läppärilaukun käsimatkatavaraksi. Ihana päästä taas jatkamaan sellaisen repun kanssa, joka ei hartioita rasita! Jos en bloggaisi ja ”tarvitsisi” läppäriä jne. niin matkaisin varmaan pelkällä alle 10kg käsimatkatavara repulla. Aika vähän sitä ihminen loppupeleissä tarvii ainakaan täällä etelän lämmössä.

Maanantaina käytiin työt lopettaneiden Nikon ja Kaken kanssa kaupungilla ostoksilla ja ostin vielä Go Prohon kunnon muistikortin ja otsakiinnikkeen, johon toivottavasti saan Go Pron myös sukellusmaskin kanssa. Ilta menikin hostellilla (taas kerran) lentoja tutkiessa. Matka-aikataulu ei ole vieläkään selvillä, minkä vuoksi lentojen varaaminen on jäänyt viime tippaan. Tarkoitushan oli varata kaikki lennot nyt hyvissä ajoin ja säästää siinä rahaa, mutta toisin kävi ja olen taas tilanteessa, missä ostan halpoja lentoja sitä mukaa kun niitä löytää. Ei tämäkään huono vaihtoehto, mutta taidan joutua hieman sopeuttamaan aikataulua lentojen mukaan, mikä johtaa siihen ettei muutamassa maassa ole ihan niin paljoa aikaa kuin toivoisin. Ei tämäkään toisaalta huono, sillä voin edelleen muuttaa reittiä, mikäli jotain odottamatonta ilmaantuu.

Tiistaina käytiin viimeistä kertaa Hemmantissa Lagon toimistolla, missä toimitusjohtaja Steve antoi meille viimeiset palkkakuitit ja työtodistukset vuolaiden kiittelyiden kera. Erityisesti Niko on kunnostautunut armottoman kovana työmiehenä ja  Steve ehdottikin että hän lähettäisi Suomeen palattuaan lisääkin vastaavia työjuhtia lihalaatikoita paiskimaan. Pohjanmaanpojat ovat kyllä varmistaneet että täällä Suomen lisäksi on lyöty myös Ylivieska maailmankartalle. Omat ansioni tästä vajaasta 5 kuukaudesta olivat melko tarkalleen 20 000 AUD ja siihen päälle 1500AUD Supereja. Rahaa voi siis tienata parhaillaan ihan mukavasti, varsinkin kun oma palkkani oli kaikista vaatimattomin. Eniten ylitöitä Hemmantissa paiskoneet kun ovat tehneet viidessä kuukaudessa 35 000AUD. Korostan kuitenkin että Australiaan lähtemistä ei kannata lyödä lukkoon noita summia tuijottaessa; meillä on ollut harvinaisen hyvä tuuri työpaikan suhteen ja lisäksi paljon tienanneet ovat tehneet yli 10 tuntista päivää viikosta toiseen.

Tiistai illan operaationa oli vielä veroasioiden hoito, jonka tiesimme jo etukäteen mutkikkaaksi. Useimmat ovat käyttäneet erilaisia veronpalautuspalveluja, mutta kun niiden hinnat lähtevät n. 300 dollarista, niin päätin yrittää itse täyttää kaikki tarvittavat paperit. Verotoimistossa ei kuitenkaan oltu järin avuliaita ja puhelinpalvelunkin täti tuntui vain haluavan eroon rasittavista ulkomaalaisista, joten lopulta päädyimme täyttämään papereita Aussie Wayn takapihalle seuranamme nippu papereita, ohjekirja ja kori kaljaa.

Verosuunnittelua

Itse veropaperien täyttäminen oli oikeastaan aika helppoa, mutta kukaan (käytännöt tuntuvat vaihtelevan) ei oikeastaan tunnu tietävän miten palautusten kuuluu mennä ja miten keskellä kesää katkeava verovuosi vaikuttaa ulkomaalaisten verotukseen. Verotuksessa on ollut muutoksia 2012 ja sen takia oikeaa ja ajantasaista tietoa on vaikea löytää. Kirjoitan tästä kuitenkin erillisen postauksen ja ohjeistuksen kun selviää saammeko noilla papereilla veronpalautukset ja miten se muilla on mennyt. Kun lopulta saimme veropaperit kirjekuoreen ja postilaatikkoon niin lähdin vielä kävellen Miltonin Office worksiin, jossa olin kuullut myytävän Amazon Kindle E-readereita. Kauppa oli juuri menossa kiinni, mutta sain kuin sainkin vielä napattua hyllystä Kinde Paperwhiten, joka lisäsi toki parjaamani elektroniikan määrää repussa, mutta säästää minut jatkossa kaikkien kirjojen kantamiselta! Kiireisen pakkaamisen päätteeksi olin yöpuulla jo ilta kymmeneltä.

Heräsin muiden lähtiessä töihin ja hyvästelin vanhat työ- ja asuintoverit ennen kuin nostin rinkan selkään, laitoin raappanan soimaan ja lähdin tallustamaan hymyssä suin vesisateeseen. On the road again! J

Sää on ollut surkea viimeisen viikon ja yötkin yllättäen kylmenneet, vaikka olemme kaikki odottaneet tämän ”kesäkauden”olevan paahtavan kuuma. Vesisateessa sumuista Brisbanea viimeistä kertaa katsellessani totesin olevani iloinen matkan jatkuessa, mutta lähetin silti hiljaisen kiitoksen viimeisimmälle kotikaupungilleni. Brisbane on ollut hyvä paikka asua ja sitä tulee varmasti vielä ikävä.

Vaan soronoo, aika vaihtaa maisemaa!

Lentokentällä tuli taas kodikas olo ja pitkistä jonoista huolimatta kaikki sujui mallikkaasti. Liput ja laput täytettyäni löysin itseni istumasta lentokoneesta, jonka ikkunasta näkyi horisontissa Brisbanen skyline.



Arrivederci!
Tämä poika lähtee Fijille!

1 kommentti:

  1. Aivan loistavaa tekstiä! Alunperin tarkoitukseni oli lukea blogia ainoastaan Australiaan liittyen, mutta nyt on 4h vierähtänyt ja pakko jatkaa loppuun. Lähden itse tammikuussa Ausseihin, kunhan olen suorittanut lähihoitajatutkinnon vammaisalalla loppuun.
    Jos Stevellä on Nikon suhteen luottoa, olisi hienoa lähteä toteuttamaan reissua Lagon 6kk pestistä WH:n startattua. Se ei olisi ongelma - päinvastoin. Pystytkö auttamaan asian suhteen? Suomalaisten mainetta tietyillä alueilla pidin ennen sun blogia pelkkänä toiveajatteluna. Hienoa kuulla oikaisua siitäkin asiasta.

    VastaaPoista