End Of Chapter 2 - Australian experience

Seikkailu Australiassa on päättynyt, mitä jäi käteen?

Tulin Australiaan ilman valmista suunnitelmaa, joskin toiveissa oli löytää töitä joko omalta alalta tai vielä mielummin korkean luokan hospitality hommista. Turvallisuusalan työt suljin kuitenkin nopeasti pois työnhaun piiristä, sillä lisenssointi ja siihen kuluva aika ja raha eivät olisi olleet sen arvoisia (Joskin ystäväni Otto onnistui tälläkin saralla töitä tekemään). Myöhemmin en katunut päätöstäni, sillä turvallisuusala on Australiassa aivan erilainen kuin Suomessa, ja lähinnä huonolla tavalla. Elättelin toiveita työstä Hyattissa, Mariottissa tai vastaavassa korkean luokan hotellissa, mutta nopeasti kävi selväksi, että Working Holiday viisumilla maahan saapuvien on turha odottaa liikoja johtuen 6kk säännöstä. Työnantajat kun eivät halua palkata ja kouluttaa työntekijöitä, jotka voivat enimmillään olla töissä vain puoli vuotta.

Olin hetkellisesti melko pettynyt ja jopa hieman vihainen siitä, miten paljon Australista levitetään väärää infoa. Jokaisen foorumin jne. mukaan töitä on kaikkialla ja palkka maksetaan suunnilleen kullassa. Kaikki muka tuntevat jonkun joka on ollut kaivoksilla töissä ja vähintäänkin kaikki kuulemma saavat töitä perusduuneissa, joista kuitenkin tienaa korkean minimipalkan ansiosta. Silti Australiassa vastassa oli vain tuhatmäärin epätoivoisia saksalaisia ja muita packereita, jotka eivät kielitaidosta ja referenssejä huolimatta tunnu pääsevän keräämään edes vihanneksia pelloilta. Ajat ovat varmasti muuttuneet viimevuosina kun taloudellinen tilanne on heikentynyt ja australian dollari sukeltanut, kun samaan aikaan working holiday viisumilla maahan saapuvia on enemmän ja enemmän niin on ymmärrettävää että hyvät työpaikat alkavat olla kiven alla. Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon; yrittävä onnistuu ja positiivisuus palkitaan, kyllä täältä varmasti aina JOTAIN löytää ja itsensä elättää, kyse on vain siitä että turhat lupaukset kannattaa erottaa todellisista mahdollisuuksista.

Tajusin nopeasti että CV:iden lähettelyllä ei Australiassa saa aikaan mitään, vaan on etsittävä muita keinoja löytää töitä. Sosiaalinen asenne ja onnekas sattuma kantoivatkin nopeasti hedelmää kun tapasin Waynen, Robin ja Jamesin, joiden mukana pääsin tekemään ehkä yhdeksi parhaista muistoista jääneen roadtripin Darwinista Brisbaneen. Samalla löytyi tuota keikkatyötä, jonka myötä pääsin matkustamaan ympäri Australiaa ja tienaamaan riittävästi elämiseen. Homma ei siis mennyt kuten olin odottanut, mutta nyt jälkikäteen mietittynä jopa ehkä paremmin. Kun vielä tutustuin Lagon porukkaan (taas kerran sosiaalisen asenteen) kautta ja sain lopulta paikan varastolta, niin Australiassa työskentely kääntyi lopulta todella kannattavaksi vaiheeksi elämää ja tätä reissua. Ei tästä varmasti jää valtavasti CV:hen lisättäväksi, mutta kokemuksena ja taloudellisesti Australiassa oleskelu ja työskentely oli korvaamatonta aikaa. Harmmillista kyllä Australian dollarin kurssi on jatkanut vajoamistaan, joten pankkitilin luvut eivät euroina näytä lähellekkään niin hyviltä.

No entäs se Australia? Maa ilman huolia; ”No worries” toteaa niin kaupan kassa, bussikuski kuin kadunmieskin. Australia on se todellinen kulttuurien sulatusuuni; maa ilman historiaa. Täällä on sukujuuret ja menneisyys painettu taka-alalle yhteisen australialaisen identiteetin tieltä. ”Australia on paras maa”, kertoo kuka tahansa aussi. Tähän ei ilmeisesti tarvita perusteluja tai kokemusta muista maista. Onni on omassa päässä ja tärkeintähän on se mihin itse uskoo; ”Of course it is, no worries!” totesi eräskin aussi keskustelun päätteeksi.

Ja onhan se hieno maa! Ilmastollisesti Australia on paratiisi, ei suinkaan se paahtavan kuuma pätsi, joksi sitä luulemme. Australiassa on vakaat olot, menee taloudellisesti verrattaen hyvin ja ihmiset ovat kauniimpia, mitäpä sitä kiistämään. Vaikka luonto yrittääkin armottomasti tappaa varomattoman kulkijan on Australiasta löytää huonoja puolia.

Paitsi ehkä se asenne. Se, että tärkeintä on olla paras, kaunein ja huolettomin. Australiassa tärkeää tuntuu olevan hyvä palkka, rusketus ja lihakset. Tytöt kulkevat minihameissa näyttääkseen suuret reisitatuoinnit ja jätkät hihattomissa, sillä eihän siitä steroidimyllystä oisi mitään iloa jos ei lihaksia pääsisi näyttämään baarissa. Aussejakin on varmasti moneksi, ja tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni, mutta tuntuu että pintaliidon alta on joskus vaikea löytää paljon muuta. En ystävystynyt kovinkaan monen aussin kanssa yöelämän tai töiden ulkopuolella, joten kuvani on varmasti aika yksipuolinen, mutta tuntuu että Jersey Shoren katsomisen jälkeen on tärkeintä päästä kirjoittamaan facebookkiin ”Yolo, live for the weekends”, pistää ekstaasit poskeen ja painua kadulle etsimään vaikeuksia. Ehkä tämä asenne korostui sen takia, että moni aussi suhtautuu yllättävän negatiivisesti W&H visalla maassa oleviin packereihin; täällä nuoria työnetsijöitä riittää varmaan paikallisten silmissä riesaksi asti, mikä heijastuu nyrpeänä asenteena "ulkopuolisiin".

Asenne tarttuu ja moni nuori packeri tuntuu menevän hommaan mukaan palatakseen sitten maitojunalla kotiin. Rahat juodaan ja tärkeintä matkassa on bilettää mahdollisimman monella biitsillä. Tämä siis karu yleistys, ne fiksummat packerit (joihin useimmat suomalaiset tuntuvat kuuluvan) varmasti eivät pidä itsestään yhtä isoa meteliä, vaan hukkuvat massaan. Onneksi kaikkeen tähän mukaan meneminen on oma valinta, joten turha kai valittaa. Esim. matkaillessani olen tavannut huomattavasti mielenkiintoisempia Australiaisia kuin mitä maassa asuessani. Lisäksi monelle muulle tuntui jäävän paljon parempi kuva itse australialaisista kuin minulle, joten ehkä tosiaankin vain tapasin niitä vääriä ausseja.

Hähhää! Lankaan menitte kaikki, ei nää oo kenguruja vaan Vallabeja!

Kannattaa myös muistaa, että Australia ei ole pelkkä maa vaan se on manner, ja huolimatta 7000km:stä auton ratissa en nähnyt siitä kuin murto-osan. Luonto on lumoavan kaunis ja maalla on tarjottavana jokaiselle jotakin. Kun hommaan yhdistetään mahdollisuus tulla tänne halvalla ja helpolla työviisumilla en keksi syitä olla suosittelematta kokemusta kenellekkään, jolla on mahdollisuus lähteä. Muistutan vain pitämään jäitä hatussa ja tiedostamaan työnhankinnan haasteet. Paras ohje (jota en itse uskonut kaiken hypetyksen keskeltä) oli tuntemattoman foorumikirjoittajan toteamus: ”säästä rahat Suomessa, se on paljon helpompaa kuin Australiassa”.

Mitä sitten jäi kokematta? Australian outbackia olisi ollut hienoa päästä näkemään enemmänkin ja hieman jäi surettamaan että vietin suurimman osan ajasta suurkaupungeissa, kun maaseudun Australia olisi varmasti ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen. En valitettavasti oppinut lopultakaan surffaamaan ja Great Barrier Reefkin jäi näkemättä. Rahaa ja aikaa on kuitenkin rajallisesti, joten nyt välistä jääneet paikat lienee jätettävä seuraavalle maailmanympärysmatkalle! ;)

Niin tai näin Workin Holiday viisumilla Australiassa käyminen on joka tapauksessa ikimuistoinen kokemus ja en ole kuullut kenenkään tänne tuloaan katuvan. Hyppää siis sinäkin kengurun kyytiin ja lähde tutkimaan mitä down underilla on tarjottavana. Huonoimmassakin tapauksessa saat hyvän rusketuksen ja paljon uusia ystäviä! J

Kiitos Rob, Wayne, James! Kaikki karnevaaliväki, Alex ja Robit! Lago Crew, erityisesti Juuso ja Jouni! Koko Suomimafian porukka ja kaikk muut mahtavat suomalaiset. Kiitos lestoille maailmankuvani laajentamisesta ja Aussieway porukalle, erityisesti Pertulle mukavista illoista takapihalla. Ja eipä unohdeta Jarmoa, joka muistutti että elämä on hienoa siitäkin huolimatta että joskus saa kusta niskaan!

End of Chapter 2. Kotimatka alkaa, maailmankirja is back.