Fiji - Sadetta ja Cavaa

Haisukellukset olivat sen verran tehokkaasti järjestettyjä, että olimme takaisin hotellilla jo iltapäivästä. Keli oli hieman sateinen, joten päädyimme istumaan resortin ravintolassa dormiin saapuneiden Michaelin ja Hannan kanssa. Molemmat olivat paljon matkailleita, joten juttua riitti vaikka kuinka paljon. Yleensä väsyn jossain vaiheessa matkakokemusten vaihtamiseen, sillä keskustelu menee helposti siihen että kaikki yrittävät vain ylittää toistensa suorituksia matkailun saralla. Tällä kertaa keskustelu oli ihan oikeasti antoisaa kun kaikki olivat matkailleet paljon, mutta eri paikoissa.

Joimme halpoja Coronoita ja katselimme joelle päin pomppivia sammakoita pitkälle iltaan. Suuri dormi tuntui edelleen isolta kolmelle hengelle, mutta tuntui jo paljon kodikkaamalta kuin ensimmäisenä yönä yksinään.

Hanna lähti aamulla ja Michael (joka on divemaster) lähti sukeltamaan, joten jäin yksin resortille. Kirjaimellisesti yksin, koska misään ei näkynyt ainuttakaan muuta vierasta. Päädyin istumaan leijonan osan päivästä hotellin baarissa, missä on onneksi todella hyvä wifi yhteys. Koska paikalla ei ollut muitakaan asiakkaita niin baarin henkilökunta päätyi pitämään minulle seuraa Fijiläiseen tapaan. Kun tuli puheeksi että en vielä ole maistanut Cavaa, Fijiläistä perinnejuomaa, niin kävimme hakemassa viereisestä kaupasta pussin Cava-jauhetta ja respassa työskentelevä Ash alkoi tehdä juomaa.

Cava jauhe tehdään kasvin juurista, jotka putsataan ja sen jälkeen jauhetaan. Kun jauhetta sitten liotetaan veteen niin saadaan Cava-juomaa, alkoholitonta, mutta lievästi päihdyttävää teen kaltaista juomaa. Cava on täysin laillista ja täällä monet juovat sitä päivittäin. Ash kaatoi Cava jauheen silkkiseen pussiin, jota sitten puristeltiin vesikulhossa, kunnes vesi oli muuttunut likaisen ruskeaksi. Hän kertoi Cavan alkujaan olleen seremoniajuoma Fijiläisten heimojen tapaamisissa, mutta sittemmin siitä on tullut koko kansan hupia. Cava juodaan kookospähkinän kuoresta ja ennen hörppyä pitää lyödä kädet yhteen huutaen Bula, mihin kaikki muut vastaavat Bula.

Juoma maistui kitkerältä mutavelliltä, ja katsoessani isoa kulhoa Cavaa pohdin heti montako kuppia joutuisin juomaan. Ash huuteli aina työntekijöitä nähdessään nämä pöydän ääreen juomaan Cavaa ja pian pöydän ympärillä istui minun ja Ashin lisäksi baarimikko, kokki ja siivoja. Kierrätimme Cava kuppia kädestä käteen kunnes kulhon pohja vihdoin tuli näkyviin ruskean nesteen alta, mutta en voi kyllä sanoa tunteneeni minkäänlaista vaikutusta lukuunottamatta puutunutta suuta. Kuulemma Cava rentouttaa ja tekee väsyneeksi, mutta tässä kuumuudessa olo on aina väsynyt.

Juuri kun saimme kulhon tyhjäksi niin Michael palasi sukellusreissulta ja Ash totesi että meidän täytyy tehdä toinen kulho, jotta hänkin saa maistaa Cavaa. Itse olin juonut jo enemmän kuin riittävästi tuota kuravettä, mutta pöydässä oli hauskaa jutella paikallisten kanssa (Fijin virallinen kieli on Englanti ja kaikki osaavat sitä hyvin, vaikka heidän äidinkielensä onkin fiji). Michael piti litkusta vielä vähemmän kuin minä, mutta istuimme silti pitkälle iltaan Cava kulhon ääressä. Lopulta minä ja Michael luovutimme ja vaihdoimme takaisin halpoihin Coronoihin, mutta paikalliset jatkoivat Cavan juomista. Ash huuteli edelleen työntekijöitä ja paikallisia pöytään näiden kulkiessa ohi ja ilmeisesti Cava kupista on epäkohteliasta kieltäytyä, sillä kaikki tulivat istumaan pöytään ainakin kupin tai kahden ajaksi. Illan mittaan pöydässä kävi niin puutarhuri, pari taksikuskia, sukellusliikkeen työntekijöitä ja lopulta myös resortin yövartija. Sosiaalista porukkaa nämä Fijiläiset. Bula Bula!

Maanantaina lähdimme Michaelin kanssa käymään läheisessä Art Villagessa, joka on jonkinlainen Pacific Harbourin keskusta. Turistikaudella paikassa järjestetään kulttuuritapahtumia kuten hiilillä kävelyä ja perinnetansseja turistien iloksi, mutta näin off seasonilla paikka oli yhtä kuollut kuin resorttimme. Kiertelimme auki olevia matkamuistomyymälöitä, mutta ne myivät lähinnä samaa geneeristä krääsää kuin kaikki muutkin paikat. Naurahdin kyllä ”ihmissyöjähaarukoille”, puutikuille, joita käytettiin aikoinaan seremoniamenoissa kun tarjolla oli ihmislihaa. Ilmeisesti Fijiläiset ovat sinut menneisyytensä kanssa eikä asiasta puhuminen ole täällä tabu. Kuulemma fijiläinen tervehdyskin kuuluu suoraan käännettynä ”syö minut”, sillä aikoinaan alamaisten oletettiin tervehtivän tällä tavalla heimon päällikköä tai kuningasta. Aikamme kierreltyä totesimme että Art Village ei ole juuri mielenkiintoisempi paikka kuin resorttimme terassi, joten palasimme takaisin asumuksellemme.

Paikallinen heimokylä art villagessa

Ilta kului sadetta tuijottaessa ja kindleä lukiessa. Sen jälkeen kun sain kindleen ladattua kirjoja olen lukenut melkein kirjan päivässä. Fijiä ei kyllä voi oikein suositella näin sadekaudella. Ei sillä että sää olisi mitenkään äärimmäisen huono, aamupäivät ovat aina aurinkoisia, mutta missään vain ei ole ketään ja kaikki paikat ovat kiinni. Ilm. tähän vuoden aikaan on saarella sukeltajien lisäksi vain omissa oloissaan viihtyviä kuherruskuukauden viettäjiä.

Hyvästelin seuraavana aamuna Michaelin ja hotellin työntekijät, nostin rinkan selkään ja hyppäsin kohti Nadia menevään bussiin. Tällä kertaa bussi ei ollut aivan täyteen ahdettu ja matka meni vaivatta Kindleä lukiessani. Lentokentällä iski pieni paniikki kun en löytänyt sähköpostistani mitään virallista lentolippua, ainoastaan varausvahvistuksen. Aloin miettiä olinko lopulta ostanut lentoa ollenkaan vai olinko vain varannut sen. Lähtötiskillä kuitenkin selvisi minun todella olevan lennolla, joskus tämä huoleton asenteeni kyllä vielä kostautuu ja joku menee vikaan. Jatkossa voisi ainakin katsoa lentoliput valmiiksi ennen lentokentälle saapumista.

Kun kone kohti Tongan kuningaskuntaa nousi ilmaan jäin pohtimaan lyhyttä pysähdystäni Fijillä. Saarivaltakunta ei ollut lainkaan sellainen kuin oletin; pääsaari oli suorastaan melko karu ja tylsä verrattuna esim. moneen muuhun tällä matkalla vastaan tulleeseen paikkaan. Paratiisisaaresta ei siis voida puhua, mutta reissu oli silti todella antoisa kiitos fijiläisten itsensä. Vaikka saari on ainakin näin sadekaudella kaukana paratiisista, niin Fijiä voi kyllä lomakohteena suositella. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa niin olisin varmasti suunnannut saarille, missä ne esitteiden lupailemat palmupuut ja hiekkarannat sijaitsevat. Kiitos mainion sukelluksen ja fijiläisten vieraanvaraisuuden niin liitän Fijin kyllä niiden maiden listalle joihin pitää vielä joskus päästä takaisin paremmalla ajalla!