Tonga - Friendly Islands

Olin sopinut tapaavani työkaverini Jounin ja Nikon Tongalla, joten en ollut tehnyt maahan saapumisen suhteen minkäänlaisia suunnitelmia. Edellisen kerran olin kuullut miehistä edellisenä päivänä kun nämä olivat sanoneet varaavansa minulle majapaikan omasta guest housestaan ja tulevansa minua vastaan kentälle.

Tonga on tyynenmeren ainoa kuningaskunta ja yksi harvoista alueen valtioista, joka ei ikinä ole taipunut kolonisaation alle. Nimensä "Friendly Islands" Tonga sai legendaariselta kapteeni Cookilta, joka saaren vieraanvaraisuudesta vakuuttuneena nimesi saaret "ystävällisiksi saariksi". Ironista kyllä tarina kertoo koko ystävällisyyden olleen silmänlumetta, jonka tarkoituksena oli houkutella Cook ansaan kuten edellisetkin paikalle saapuneet merenkulkijat. Nykyään Tongan kuningaskuntaa hallitsee  kuningas Tupou VI, joka otti vallan käsiinsä veljensä Tupou V kuoltua. Viime vuosikymmenenä kuninkaan valtaa on hiljalleen vähennetty, mutta edellinen hallitsija ansaitsee kyllä maininnan ja paikkansa historiassa, sillä maailman lihavin monarkki ei ollut mikään turha tyyppi (kukaan joka käyttää kruunua ja aurinkolaseja samaan aikaan ei voi olla). Tonga tunnetaan maana "mistä aika alkaa" ja kun naapurivaltio Uusi-Seelanti siirtyi samalle aikavyöhykkeelle niin kuningas Tupov V päätti mahtikäskyllä Tongan siirtämisestä uudelle aikavyöhykkeelle +13GMT, "koska Tongan tulee olla maa, missä uutta päivää tervehditään ensimmäisenä". Tonga siis sijaitsee maantieteellisesti väärällä puolen uuden päivän rajaa, mutta johtuen kuninkaan tahdosta käytetään maassa aikaa GMT+13 todellisen GMT-12 sijaan. It is good to be a king!

Maahansaapuminen otti aikansa, sillä pienellä kentällä ei ollut kuin muutama maahantulovirkailija tarkastamassa passeja. Länkkäreitä ei edelleenkään näkynyt lisäkseni kuin kourallinen, mutta pääsin onneksi maahan ilman sen suurempia vaikeuksia. Kentältä ulos astuessani oli sää ikävä kyllä aivan yhtä synkkä ja sateinen kuin Fijilläkin. En nähnyt Jounia ja Nikoa kentän ulkopuolella, mutta koska tiesin Tongatapun olevan verrattaen pieni saari, en uskonut miesten löytämisen olevan turhan vaikeaa. First things first; rahaa ja netti (kaksi asiaa jotka yleensä ovat mielessä aina kun saavun maahan ilman suunnitelmaa). Kävin nostamassa automaatista rahaa ja palasin takaisin tuloaulaan, missä yritin hätistellä taksikuskeja pois kimpustani; minulla kun ei ollut hajuakaan mikä tuo jätkien varaama guest house oikein oli. Toivoin miesten ilmaantuvan skoottereineen paikalle, mutta sen sijaan paikallinen mies lähestyi minua kysellen ”Mathias? Are you Mathias?”. Selvisi että Jouni ja Niko eivät olleet itse päässeet paikalle, mutta olivat lähettäneet kyydin hakemaan minua. Huomaavaista!

Guest Housen autokuski Peter kyseli kuulumiset ja kun kerroin olevani Suomesta hän kertoi paikalle saapuvan paljon suomalaisia. Syy-seuraus suhde on selvä; Toni`s Guesthouse on juurikin sama majatalo, missä Madventuresin Riku ja Tunna yöpyivät matkalaan Tongalle. Lisäksi Madventures tyypit ovat useita kertoja maininneet Tongan ikimuistoisimmaksi matkakohteeksi, joten ei ole ihme että moni kaltaisemme madventures-sukupolven edustajat saapuvat tänne idoliensa perässä. Ja täytyyhän se myöntää että on siinä joitan hienoa olla toisella puolen maailmaa samoissa mestoissa missä TV-sarjaa on kuvattu. Eivätpä varmaan tienneet Milanoff ja Rantala mitä aloittivat kiertäessään maailmaa käsikameroiden kanssa!

Niko ja Jouni olivat vielä kaupungilla vuokraamassa skoottereita, joten tutkin hetken aikaa majataloa ennenkuin siirryin parvekkeelle lukemaan Kindleäni. Paikka ei ole lähelläkään rantaa, mutta on keittiöineen ja jääkappeineen varsin sopivan oloinen asumus meille. Mikä parasta olivat jätkät onnistuneet varaamaan meille vielä 3 hegen huoneenkin (yleensä kun 3 henkeä joutuu aina maksamaan kahdesta 2-hengen huoneesta).

Pian Niko ja Jouni saapuivatkin takaisin hostelille (litimärkinä kiitos rankkasateen) ja pääsimme vaihtamaan kuulumiset. Nikoa näin vasta reilu viikko sitten ennen lähtöäni Brisbanesta, mutta Jouni on ehtinyt jo kiertämään Thaimaata kuukauden verran. Jounin reissuparta on kyllä jotain mistä joudun siloposkena olemaan kateellinen, lookki muistuttaa hämmentävän paljon juurikin Madventuresin Tunnaa. Menimme kuitenkin aikaisin nukkumaan, sillä suunnitelmissa oli aikainen herätys.

Niko ja Toni`s Guest Housen "sininen talo"

Jouni sinisellä ratsullaan

Hyppäsimme aamulla skoottereiden selkään ja ajoimme Nuku`alofan keskustaan. Valitettavasti saaren ainoan (?) skootterivuokraamon kaikki menopelit olivat ulkona, joten en saanut itselleni skootteria, vaan jouduimme ajamaan yhtä pyöristä kaksipäänä. Nuku`alofa on kyllä varmaan maailman rennoimpia pääkaupunkeja. N. 30 000 asukkaan kaupunki on levittäytynyt verrattaen isolle alueelle, eikä missään ole varsinaista keskustaa. Turistialueena toimii yksi katu, missä on nettikahvilan ja baarin lisäksi pari matkatoimistoa ja Real Tonganin (Tongan ainoan lentoyhtiön) toimisto. Parasta Tongalla on se että täällä ei ole ainuttakaan monikansallista yritystä. Kultaiset kaaret ja Subwayt eivät ole onneksi edelleenkään löytäneet jalansijaa saarelta vaan katukuvaa hallitsevat paikalliset puodit ja kahvilat.

Nuku`alofan pääkatu

Tongalla elämä on hidasta. Kenelläkään ei ole minnekkään kiire ja katujen varsissa ja puistoissa näkyy perinteisiin kaislahameisiin pukeutuneita miehiä istuskelemassa vailla sen suurempaa tekemistä. Liikenne on laiskaa ja en ole missään muualla nähnyt autojen ajavan yhtä rauhallisesti. Fijiltä muuttanut taksikuskimme valitteli paikallisten ajavan edelleen 30km/h, vaikka kuulemma viime vuonna virallista nopeusrajoitusta nostettiin neljästäkympistä viiteenkymppiin. Täällä saa paheksuvia katseita jos ajaa nopeusrajoitusten sallimaa nopeutta! Kun hidas elämä on yhdistetty Fijiltä tutuksi tulleeseen vieraanvaraisuuteen on Tongasta mahdotonta olla pitämättä. Nyt ollaan siellä kaukana jossain, missä maailman kiireet voi unohtaa ja jäädä palmun alle pohtimaan syntyjä syviä!

Lähdimme aurinkoisen sään rohkaisemina kiertämään saarta skoottereilla. Tongan kuningaskunnan pääsaari, Tongatapu, on n. 50km päästä päähän, joten "suurimmat" (siis ei niin kovin suuret) nähtävyydet voi siis hyvin käydä katsomassa mopolla. Ajelimme tongan päätietä aina saaren länsipuolelle asti. Tongalla silmään pistävät kaikkialla olevat kirkot ja seurakuntatalot. Tuntuu että jokaista kylän taloa kohden täytyy olla oma kirkko, sillä useimpien kylien keskusta muodostui 2-3 kirkosta ja parista kioskista. Tongalaiset ovatkin tätä nykyä todella uskovaista porukkaa, vaikka aikoinaan täälläkin ensimmäiset lähetyssaarnaajat laitettiin pataan (tai oikeammin tongalaiseen maauuniin). Sunnuntaina mikään ei ole auki ja vielä muutama vuosi sitten sunnuntai huveista kuten kalastamisesta tai uimisesta saatettiin rankaista sakolla. 

Tongalla ei saa ajaa ilman erillistä poliisilta haettua ajokorttia, mutta pelkomme mahdollisista vaikeuksista osoittautuivat turhiksi useammankin poliisiauton tullessa vastaan ja jättäen meidät rauhaan.  "Surffiranta", josta olimme kuulleet osoittautui täysin autioksi, eikä surffilautojen vuokraamisesta tarvinnut elätellä toivoa kun lähimailla ei ollut edes ainuttakaan auki olevaa resorttia. Päädyimme siis vain nauttimaan omasta rannasta ja kävimme uimassa, vaikka ranta olikin melko kivikkoinen. Auringon ottamisen lomassa keräilimme simpukoita ja tutkimme rannalla vilistäviä rapuja. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen fiilis että nyt ollaan kaukana kaikesta.

Autiorannalla

Jatkoimme nähtävyyskierrostamme Abel Tasman Landing Pointille, joka osoittautui sekin vain yhdeksi kivipaadeksi paikalla, mihin ensimmäiset valkoiset aikoinaan rantautuivat. Ilmeisesti täällä ei ihan hirveästi liiku länkkäreitä ainakaan ominpäin, sillä kaikkialla lapset ja toisinaan aikuisetkin keskeyttivät askareensa vilkuttaen meille. Mikäs siinä palmujen varjossa skootterilla ajaessa ja sikoja ja koiria väistellessä. 

Toinen skoottereistamme alkoi yskimään ja lopulta hyytyi kokonaan etsiessämme tietä blowhole-kallioille. Niko ja Jouni yrittivät vanhoina mopomiehinä elvyttää skootteria, mutta lopulta päätimme vain jättää sen jäähtymään huoltoaseman pihaan ja kävelimme kallioille. 

Blowholet ovat kalliomuodostumia jotka rikkovat aallon siten että vesi lyö "läpi" kalliosta muodostaen erilaisia ääniä. Koko pitkä ranta oli täynnä näitä luonnonmuodostumia ja katselimme hetken aikaa vaikuttavaa maisemaa. Läheisestä pusikosta ilmestyi ryhmä tukevia tongalaismammoja myymään matkamuistoja (en kyllä usko että paikalla voi montaa turistia päivässä käydä). Emme kukaan yleensä osta juuri mitään tuollaista turistikrääsää, mutta tällä kertaa tavara vaikutti autenttiselta ja hinnatkin olivat huomattavasti edullisempia kuin kaupoissa, joten ostimme muutamia tuliaiskoruja Suomeen tuotavaksi. Ainakaan ei yhtään harmittanut laittaa rahaa mukavien tongalaistätien suuntaan.

Blowholes

Onneksemme saimme skootterin uudelleen käyntiin ja päätimme nähtävyyskierroksen palauttamalla skootterit takaisin vuokrapaikkaan.

Keskustan markkinapaikalla

Tonga on pikaisen tutustumisen perusteella aika pitkälti semmoinen kuin toivoimmekin; ystävällinen, syrjäinen ja kaunis. Vaikka todellinen paratiisi on täälläkin kätketty syrjäisemmille saarille niin Tongatapun pääsaarikin on paljon kutsuvampi kuin Fijin Liti Levu. Tongalaiset ovat todella mukavaa porukkaa ja hintatasokin on kohtuullinen. Tästä tulee vielä hyvä loma!