Day 365

365 päivää; aika jossa maapallo kiertää auringon ja Matias puoli maapalloa.

Lento Suomen kylmästä kohti Dubain lämpöä lähti 25.2.2013, joten reissua on nyt takana tarkalleen yksi vuosi! Fiilikset ovat pitkälti samat kuin puolen vuoden kohdalla! On uskomatonta miten paljon vuodessa voi tapahtua. Kuten Raappana lauraa lurauttaa; "Mun täytyy mennä hyvän olon luokse, ei se viheltämällä tänne juokse!". Yksi vuosi arkea on lyhyt aika, yhteen vuoteen seikkailua voi taas mahtua koko maailma. Ota ja lähde, ei se sen enempää vaadi! :)

Jännitys tiivistyy myös tulevaa ajatellessa, sillä töitä Lagolla on jäljellä enää 3 päivää, minkä jälkeen hoidan paperitöitä ensi tiistaihin asti. Viikon päästä keskiviikkona nostan rinkan selkään, otan hymyn huulille ja lähden kohti tyynenmeren paratiisisaaria. Edessä on siis toistaiseksi määrittelemätön aika lomailua ja siinä sivussa taas aktiivista bloggaamista.

Viimeiset viikot ovat puolestaan menneet nopeasti. Aussie Way hostelli on alkanut todella tuntumaan kodilta kiitos kaikkien mahtavien long term-asujien. Koko suomiporukka höystettynä Winniellä, Diggiellä, Sonnyllä, Jessicalla ja Alanalla on muodostanut pienen oman porukan. Täällä jengi on vähän varttuneempaa, joten meno on aika rauhallista ja jotenkin ehkä enemmän tämän hetkisiin fiiliksiin sopivaa. Illat menevät pihalla istuskellessa ja musiikkia kuunnellessa tai niitä näitä jutellessa. Kyllähän tämmöiseenkin elämään voisi tottua, mutta tällä hetkellä olo on vähän rauhaton reissua odotellessa, enkä edes usko että Australiaa varsinaisesti tulee kovin hirveä ikävä.

Näkymiä hostellin edestä

Aussie Way

Töistä ei taida jäädä paljon mitään kerrottavaa jälkipolville. Ilmeisesti monen tahon valitukset pomostamme Krishnasta ovat hieman tehonneet, sillä mieheen on tullut vähän ihmisen vikaa, joten työilmapiiri on parantunut viime aikoina. Kyllähän tuota työtä voisi jatkossakin tehdä, mutta työpäivät menevät kyllä niin puolivaloilla, että hyvä kun muistaa edes illalla mitä tuli päivän aikana tehtyä. Juuson ja Jounin lähdettyä on myös työporukka hieman vaihtunut. Ensin varastolle vaihtoi alkuperäisestä porukasta Niila ja nyt tällä viikolla siellä aloittivat uudet suomalaiset Joel ja Karamo. Suomalaisia tulee ja menee, mutta trendi taitaa olla se että meitä on Lagolla kokoajan yhä enemmän töissä, nyt luku taitaa olla jo lähellä 15.

Aiheeseen liittyen työmatkan banaaniautomaatti koska miksi ei.

Australiassa tv on täynnä erilaisia reality poliisisarjoja, joissa kaikissa on sama varoittava teema; hölmöile, niin naamaasi päätyy televisioon koko kansan ihmeteltäväksi. Myös juna-asemilla tauluissa näkyy paikallisia pahantekijöitä. Ilmeisesti Brisbane ei vielä ole ihan sujut suojelijansa kanssa, sillä tällä viikolla on ruutujen välityksellä etsitty itseään Batmania.

Jos teet pahaa, tee se Batman paita päällä.

Paluumatkaa on vaihteeksi taitettu myös City Catilla

Huoneessamme asuu hollantilainen Jerone, joka on ollut suuri ilo olympialaisia seuratessa. Mies on alkujaan alkanut seurata Suomen urheilumenestystä suosikki NHL-joukkueensa Flyersin kautta. Kaveri omistaa useamman Antero Niittymäki paidan ja tuntee suomalaista urheilua laidasta laitaan huomattavasti enemmän kuin kukaan meistä Suomalaisista. Ollaankin kahdestaan oltu eniten innoissamme olympialätkästä ja heräilty pitkin öitä katsomaan suomen pelejä. Pelit ovat alkaneet joten 22:00 tai 03:00, joten työssä jaksamisen kannalta niiden katsominen ei ole ollut paras mahdollinen vaihtoehto, mutta hienoa oli seurata Suomen pelaamista! Kaikkea hyvää Teemulle jatkossa, Sel8nne dokkarin juuri katsoneena oli kyllä hienoa seurata lapsuuden sankarin viimeisiä ottamuksia!

Hostelliamme riivaa myös uskalias opossumi, jonka olen ristinyt Jarmoksi. En tiedä mistä nimi tuli, mutta nyt kaikki kutsuvat kyseistä puurottaa Jarmoksi, mikä tekee sen edesottamuksista entistäkin hauskempia. Jarmon suosikkipuuhaa on istua kaiket illat kanssamme pihalla ja kököttää pihapöytien päälle ulottuvassa hedelmäpuussa. Puusta käsin Jarmo parhaansa mukaan (ja häkellyttävällä tahdilla) pommittaa meitä papanoillaan ja toisinaan virtsaa päivänvarjojen päälle, mikä yleensä johtaa hostellivieraiden paniikinomaiseen pakoon pöydistä. Irstas otus, mutta silti ihan huippu elukka. Jarmo myös tulee öisin sisään ja mitään pelkäämättä tepastelee pitkin yläkertaa kuin omistaisi koko paikan. Kaikki muut taitavat vihata tuota paikallisen eläinkannan edustajaa, mutta itse harkitsen salakuljettavani opossumin tai pari lemmikiksi.

Jarmo ei pidä kameroista.

Toissa viikonloppuna tein pienimuotoisen Brisbane kierroksen ja lähdin aamutuimaan kävelemään kaupungille. Kävelin läheiseen Roma Parklands puistoon, josta olen tainnut aiemminkin puhua. Tällä kertaa mukana oli myös kamera:

Vietnamin sodassa kaatuneiden muistomerkki

Roma Parklands, ei hassumpi paikka viettää vapaapäivää.

 Parklandsista jatkoin keskustaan, missä kävin kaupungintalolla olevassa Brisbane Museumissa.

Town hall

Brisbane Museum

 Ilmainen museo oli suurimmalta osin melko tylsä, mutta vaihtuvana näyttelynyä oleva Moreton Bay-esillepano oli sentään käymisen arvoinen. Brisbanen edustan saarten historiaa käsittelevä näyttely kertoi alueen tarinan aina siitä kun kapteeni Cook ohitti Brisbane joen-suiston kartoittaessaan uuden mantereen rantoja. Kaikista pisimmäksi ajaksi jäin seuraamaan 1960-luvulla kuvattua videota, joka esitteli hyvin seikkaperäisesti valaan matkan merestä säilykkeeksi. Aika raakaa hommaa tuo valaanpyynti, mutta esittelyvideon kepeän tyylin perusteella räjähdeharppuunan ampuminen valaaseen ja sen hinaaminen paloiteltavaksi on ollut arkipäiväistä työntekoa siinä missä tukkien sahaaminenkin. Enpä ole vain ikinä tullut ajatelleeksi miten nuo merten jättiläiset käytännössä päätyvät syvyyksistä öljylamppuun.

---------Jouduin muuten tässä välissä vaihtamaan paikkaa, koska kaksi Jarmoa (nykyään kaikki opossumit ovat Jarmoja) kusee taas päivänvarjolle jonka alla istuin. Kaikkea sitä näkee kun Australiaan tulee, tällä kertaa minä ja läppäri kuitenkin säästyimme kultasuihkulta--------------

 Viime viikonloppuna kävimme puolestaan katsomassa Rugbyä viereisellä Suncorp Stadiumilla. Rugby kausi on ollut tauolla, joten pelkäsin jo että en näe lainkaan tuota jenkkifutiksen väkivaltaisempaa veljeä, mutta onneksi ehdimme nyt vielä viime hetkillä käydä katsomassa yhden Preseason pelin. Tosin kumpikaan joukkueista ei ollut paikallinne, joten katsojamäärä jäi "vain" 10 000, eivätkä pelaajatkaan aussien mukaan pelanneet ihan tosissaan, sillä kukaan ei halua loukkaantua ennen varsinaista kautta. Emme kyllä ymmärtäneet pelistä juuri mitään, mutta hauska oli silti matsia seurata.

Raavaita miehiä kenttä täynnä

Stadion oli tosin melko tyhjillään

Tässäpä hyvin hajanainen kokoelma viimeisimpiä kuulumisia. Nyt siis "nautiskellaan" vielä viimeisistä työpäivistä ja odotellaan alkavaa lomailua. Ei hassumpi vuosi!