sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Hobitteja ja surmanajoa!

Cebu osoittautui paluumatkalla yhtä tylsäksi kaupungiksi kuin menomatkallakin. Otin huoneen vähän paremmasta hotellista ja yöunien jälkeen ajattelin käyttää väliin jäävän päivän kaupungin nähtävyyksiin tutustuessa. Cebu on lähinnä tunnettu siitä että löytöretkeilijä Magellan rantautui tänne tuodessaan kristinuskon Filippiineille. Paikallisen heimon päällikkö Lapu-Lapu ei ilmeisesti pitänyt espanjalaisen rannalle pystyttämästä rististä ja linnakkeesta, sillä päätti päästää saarnantuojan hengiltä (ja siten Magnellan jäi paitsi ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen kunniasta). Kristinusko kuitenkin jäi, mikä sittemmin teki Magellanista glorifioidun hahmon Filippiinien historiassa.



Hotelli sijaitsi aivan Magellan ristin vieressä ja kävinkin siellä ensimmäisenä. Pienessä kappelissa olevan ristin sisässä on (kuulemma) paloja alkuperäisestä vuoden 1521 rististä . Mielenkiintoinen pala historiaa, mutta koska pyhäkkö on pystytetty vasta paljon löytöretkien jälkeen ei paikka tuntunut mitenkään ihmeelliseltä.


Suuntasin ristiltä Cebun tärkeimmälle maamerkille Basilica De Santo Ninolle, eli vapaasti käännettynä jeesusvauvan kirkolle. Basilica on yksi Filippiinien tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, sillä kirkossa on nähtävillä pieni jeesususvauva-patsas. Tarina kertoo ensimmäisten paikalle saapuneiden lähetyssaarnaajien antaneen kyseisen patsaan paikalliselle alkuasukasprinsessalle. Hieman epäselväksi jäi onko patsas pyhä alkujaan vai pidetäänkö sitä pyhänä koska se on onnistunut selviämään kaikista kolmesta kerrasta kun kirkko on palanut. Komea kirkko siitäkin huolimatta että vierastan vähän tätä katolilaista reliikkiperinnettä; tuntuu että joka kirkkoon ja kappeliin on poimittu joku hiustuppo tai puunpala joka sitten levittää suurta siunasta hartaille seurakuntalaisille.



Jatkoin turistikierrostani Plaza Independancelle, missä sijaitsevasta Fort San Pedrosta on hallittu aluetta läpi vuosisatojen. Nykyään tämä vanhan linnakkeen sisäpiha on hyvin pidetty puisto ja muureja pääsee tutkimaan pientä pääsymaksua vastaan. Koitin tappaa aikaa puistossa mahdollisimman pitkään ja kävelin ympäri keskustaa, mutta jo iltapäivästä totesin nähneeni kaikki tärkeimmät Cebun maamerkit.


 Istuin lopulta yli kuusi tuntia nettikahvilassa pitämässä sadetta ja odottamassa yölentoani Manilaan. Paikan hintatasoa ei ainakaan voi moittia, sillä koneen käyttäminen makso n. 15 centtiä tunnilta! Muutenkin Cebu City on todella halpa kaupunki. Täällä ei näy turisteja vaan ainoastaan toimeentulostaan kamppailevia paikallisia.



Manilassa suuntasin hostelliin jossa vietin ensimmäiset päivät Filippiineillä. Sain rinkkani takaisin hostellin varastosta ja pakattuani kaiken uudelleen totesin minulla taas olevan päivä lennon odottelua edessäni. (Mukana roudaamani tavaran määrä on jatkuvasti kasvanut. Nyt rinkkani painaa jo 15kg ja Singaporesta ostamani uusi käsimatkatavarareppu n. 7kg). Valvottu yö pakotti lyhyille päiväunille, mutta sen jälkeen päätin suunnata illalliselle ravintolaan, josta olin edellisellä viikolla lukenut kirjasta.

Hobbit House ei suinkaan ole mikään hollywood elokuvien kick offi, vaan ravintola on ollut täällä jo 70-luvun alkupuolelta kun eräs ulkomainen ravintolapitäjä sai idean kerätä henkilökunnan pelkästään paikallisista hobiteista (siis kääpiöistä eli lyhytkasvuisista eli vertikaalirajoittuneista ettei kukaan pahastu). Lukemani perustellaa paikka oli aluksi suunnattu ulkomaalaisille merimiehille ja meno oli sen mukaista; baarin puolella oli mm. pehmustettu velcron seinä johon humalaiset saivat heitellä velcron pukuista kääpiötä. Nykyään paikka on kuitenkin laadukas perheravintola ja viihdyke rajoittuu ryhmäkuvien ottamiseen kääpiökaartin kanssa. Lisätulojen toivossa lyhytkasvuiset tarjoilijat kauppaavat Hobbit House t-paitoja ja lippalakkeja, joissa teksti ”Small is beautiful”. Kyllähän kyseinen paikka on etiikaltaan vähän arveluttava, mutta toisaalta ei kai kyse ole sen kummemmasta asiasta kuin sokeiden hieromalaitoksista; kukin hankkii elantonsa sellaisena kuin on syntynyt. Hobitin esittäminen ainakin tuo varman työn ja lienee parempi vaihtoehto kuin sirkus tai kääpiöpaini (ne yleisemmät työllistymisvaihtoehdot kehitysmaissa).
 
Hobitit ovat ilm. erikoistuneet mexicolaiseen ruokaan!

Ensimmäistä kertaa meinasin mokata pahasti lentojen suhteen, mutta onneksi mukana oli roimasti tuuria! Laitoin herätyksen aamuyölle ja ajattelin sen riittävän kuten aina aiemminkin. Ilm. edellisen yön valvominen kuitenkin teki kepposet ja heräsin keskellä yötä siihen ”ei helvetti”-tunteeseen. Katsoessani kännykkää tajusin sulkeneeni herätyksen unenpöpperössä ja nukkuneeni tunnin aiottua pidempään. Lennon lähtöön oli enää reilu tunti joten kiskottuani housut jalkaan ja rinkan selkään juoksin pihalle ja hyppäsin ensimmäiseen ohi ajaneeseen taksiin. Olen kieltämättä aina halunnut sanoa taksikuskille ”To airport! As fast as you can!”, mutta en tajunnut noiden harkitsemattomien sanojen tarkoittavan kuoleman uhmaamista Manilan liikenteessä. Hyvän tipin toivossa taksikuski ajoi kuin riivattu läpi öisen metropolin ja löysin itseni lentokentällä jo 20 minuuttia myöhemmin. Kiitin surmanajajaa asiaankuuluvalla tipillä ja kipitin lähtöaulaan, missä turvatarkastaja kuitenkin käännytti minut takaisin: olin väärässä terminaalissa! Lentolipussa luki sanasta sanaan ”TR 2729  Manila (MLN) NAIA TR Flights T1. DG flights Manila Domestic Airport TERMINAL 4)” – kyllähän siinä kieltämättä lukee että "TR lennot T1", mutta mukavasti heitetty perään isolla "Terminal 4". Vaan mitäpä sitä stressaaman; pyrähdys seuraavaan taksiin, kuskille 200 pesoa kouraan ja ”Go terminal 1, as fast as you can!”  5 minuuttia ja pari äkkijarrutusta myöhemmin olin oikeasta terminaalista. Käyttämälä Intiassa opittua kyynerpäätaktiikkaa raivasin tieni lähtöaulaan ja check-in tiskillä oli aikaa koneen lähtöön vielä 40min. No hätä! 

Vaihtaessani lentoa Singaporessa jäi aikaa lentokentän tutkimiseen. Tällä kertaa olin oikeassa terminaalissa (2!), minne kaikki hienoudet on sijoitettu. Kieltämättä Changi on kuin pieni kaupunki, harmi että elokuvateatterissa pyöri jo rakkauskomedia!

Lentokenttäpuisto

2 kommenttia:

  1. Moi, miten junailit käytännössä tuon rinkan säilytyksen hostellilla? Tuliko kalliiksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Melkein kaikilla hostelleilla täällä on säilytyshuoneet joihin voi jättää rinkat ja laukut lyhyempien matkojen ajaksi. Kaikissa paikoissa tästä ei edes laskuteta vaan riittää että lupautuu yöpymään kyseisessä paikassa palattuaan.

      Vastaavalla tavalla olen jättänyt matkatavarat hostelliin/guesthouseen myös Nepalissa ja Malesiassa. Arvotavaroita ei tietysti kannata jättää ja laukun jättämisestä on hyvä pyytää myös kuitti.

      Tuossa kyseisessä hostellissa (Where2Next) säilytys maksoi 50 pesoa eli vähän vajaan euron päivältä

      Poista