perjantai 5. heinäkuuta 2013

Hassuttelua Cebulla

Kuten olen kovasti yrittänyt väittää niin en ole reissussa juuri kaljoitellut tai ryypiskellyt, mutta Coronissa tuli istuttua useana iltana Helldivers baarissa. Asikaskunta on lähes kokonaan sukeltajia ja meininki on todella rento, sillä Coron on pieni paikka ja sukeltamassa käyneet ovat sukelluspaikoilla törmänneet ja tutustuneet toisiinsa. Istuin iltaa brasilialaisen Adrianan kanssa ja tämä on sukeltanut Coronissa jo viikon verran, joten pöydässä istui kanssamme milloin paikallisia DM:iä, milloin muita sukeltajia. Noiden parin illan aikana ehti tutustua varmaan parinkymmeeneen ihmiseen, mutta mainittakoon heistä vain viimeisenä iltana paikalle tulleet britit Simon&Simon. Tulimme hyvin toimeen ja kun selvisi että he olisivat samalla lennolla Cebulle seuraavana päivänä niin päätimme mennä kentälle yhtä matkaa.

Tapasin Simonit siis seuraavana päivänä bussipysäkillä ja otimme linjurin Coronin lentokentälle. Harvoin on kyllä yhtä syrjäisellä kentällä tullut käytyä, sillä bussi kulki pieniä teitä läpi maatalojen pihoista ja karja-aitauksista ennen piskuiselle lentokentälle pääsemistä. Lensimme potkurikoneella Cebulle ja illan pimentyessä otimme vain ensimmäisen vastaan tulleen hostellin.



Cebu Pacific tarjoaa sateenvarjot! Ei muuten ole tullut potkurikoneella lennettyä vähään aikaan


Simonit ovat myös kokeneita matkaajia ja hauskoja veijareita. Vitsi lensi ja nämä tyypit eivät häpeile hassutella, joten aiheutettuamme hymyjä ja paheksuvia katseita läheisessä ostoskeskuksessa päätimme osallistua yläkerrassa olevaan Bingoon ”just for the laughs”! Koko bingohalli pysähtyi kun tulimme sisään, mutta Simoneita tämä ei haitannut ja kohta istuimme paikallisten mummojen keskellä bingolaput edessämme. Tässä bingossa ei pelkkä viiva riittänyt vaan numeroista piti kerätä erilaisia muodostelmia. Peli eteni niin nopeasti että ensimmäisessä pelissä emme vielä edes kerennet rastittaa puoliakaan annetuista numeroista ennenkuin joku jo huusi Bingoa. Koska välissä pelattiin jotain toista bingoa, mihin meillä ei ollut lappuja päätti toinen Simoneista lähteä etsimään isolla videotaululla näkyvää kuuluttajaa. Kohta näimmekin Simonin naaman ilmestyvän videotaululle ja jonkun pyydettyä siirtymään sivummalle kameran edestä tämä törmäili vielä muutaman kerran kuuluttajan pöydän pöydän edestä. Me puolestaan pidättelimme nauruamme bingohallissa. Ei varmaan kovin hauskaa näin jälkikäteen kerrottuna, mutta meillä oli juuri niin hauskaa kuin filippiiniläisessä bingohallissa voi olla. Joskus kun päätyy tylsään paikkaan on vain kehiteltävä omat huvinsa!


Pahennusta bingohallissa

Olin alun perin suunnitellut käyväni Malapascuen saarella kääntymässä, mutta Simonien seura oli sen verran hauskaa että hyppäsin heidän mukanaan kohti Tagbilarania suuntaavaan lauttaan. Merenkäynti oli kovaa ja parituntinen matka oli kieltämättä epämukava, mutta selvisimme vähemmällä kuin ympärillä oksentelevat paikalliset. Satamasta otimme bussin kohti Panglaoa, joka on turistien suosima sukelluskohde ja aurinkoranta. Viimeiset 5km menivät riksakyydillä ja hämmästelimme itsekkin miten käteviä menopelejä nämä koppimoottoripyörät ovat. Kuskin lisäksi meitä oli kolme keskikokoista ukkoa, kaksi rinkkaa ja kolme reppua yhden prätkän selässä.

Myrskyinen merimatka edessä


Bussissa soi Eminem jne. satakovaa, paikalliset eivät ymmärtäneet haluamme jorata

Panglaolla kohtasimme pienen pettymyksen, sillä sukeltamisen hinnat olivat suhteessa todella korkeita ja vesikin myrskyn jäljiltä sameaa. Ajattelimmekin vaihtaa sukeltamisen päiväretkeen Osblobissa, missä on mahdollista uida valashaiden kanssa. Kuultuamme korkeasta pääsymaksusta (ihmetytti miten meressä asuvien kalojen katsomisesta voidaan ottaa pääsymaksua) luimme aiheesta enemmän netissä ja päätimme ettemme halua tukea tuota toimintaa. Oslobin valashait pysyvät alueella vain koska paikalliset ruokkivat niitä ympäri vuoden. Nämä valashait ovat hylänneet luonnolliset muuttoreittinsä ja eivät todennäköisesti ikinä lisäänny lisäksi ne ovat enemmän tai vähemmän paikallisten ruokinnan varassa ja eivät varmaankaan enää selviytyisi omineen. Olisi upeaa nähdä valashai, mutta jää nyt siis toiseen kertaan.


Panglao Beach

Olimme siis käyttäneet puolipäivää matkataksemme Panglaoon, jossa ei ollutkaan mitään järkevää tekemistä meille. Myös itse kaupunki oli pettymys, sillä kuten useimmissa turistikohteissa olivat kadut täynnä nenäkkäitä kaupustelijoita ja riksakuskeja. Teimme siis kuten mikä tahansa tervejärkinen mieskolmikko ja kävimme kaupassa ostamassa korin kaljaa ja rommipullon. Opetin Simoneille pokeria ja pelasimme jotain hämärää siihen liittyvää juomapeliä (jossa pääosassa taisi olla juominen) kunnes totesimme ihmetykseksemme jonkun juoneen kaikki oluet ja rommipullonkin olevan tyhjä.

Kävimme istumassa iltaa rantabaareissa, mutta huonon livemusiikin ja mitäänsanomattoman seuran (perus rantakansaa) johdosta päädyimme harhailemaan pitkin rantaa. Simonit halusivat taas hassutella, joten keksimme olevamme loppuillan kotoisin Swazikistanista ja että jäisimme juttelemaan kaikille rantakauppiaille riippumatta siitä mitä he myisivät. Tämä johti melko hämäriin keskusteluihin pitkin iltaa ja yksi sun toinenkin retkikauppias vakuutti käyneensä tässä suuresti ylistämässämme maassa ja eräänkin sisko oli kuulemma naimisissa swazikistanilaisen kanssa. Myönnettäköön että tuo oli melko ilkeää, mutta pienessä hiprakassa se oli vähän liiankin hauskaa. Lopulta päätimme rauhoittua ja loppuilta menikin katsoessa Formuloita eräässä syrjäisemmässä kuppilassa. Kun yöllä vielä iski nälkä ja snägäreitä ei ollut tarjolla niin kävin ostamssa itselleni kokonaisen grillikanan. On sitä huonompiakin yöpaloja tullut syötyä!
Yks lihis. Ai ei? No tommonen kana sit.

Kiitos verrattaen aikaisen nukkumaanmenon heräsimme lähes krapulattomina ja päätimme lähteä takaisin Tagbilaraniin, sillä Panglaolla ei ollut enää mitään tarjottavaa swazikistanilaiselle seureellemme. Jeepney matka takaisin kaupunkiin meni hienoissa maisemissa, sillä kiipesimme bussin katolle auringosta nauttimaan. Palmunlehvien väistelystä ja kovasta istuma-alustasta huolimatta paluumatka oli melko mieleenpainuva!




Simonit päättivät vuokrata moottoripyörät (toinen Simon oli aiemmin ajanut moottoripyörällä halki Afrikan). En kuitenkaan osaa ajaa pyörää ja vaikka he vakuuttelivat että se on helppoa kuin heinänteko niin päätin itse lähteä takaisin Cebua. Olisi kyllä houkutellut ottaa joku pieni automaattivaihteinen pyörä alle, mutta vahingon sattuessa ei vakuutus tietenkään olisi korvannut mitään. Hyvästelin siis hassuttelevat kumppanini ja hyppäsin paluulauttaan takaisin Cebulle.

PS: eräs kanssaasuja näki tässä hostellissa kuvan Cebu Pacificin koneesta ja kauhisteli miten olen lentänyt tuolla lentoyhtiöllä joka on EU blacklistillä. CP:n koneturmassa kuoli 108 ihmistä -98 ja sen lentorecordi ei ole ihan parhaasta päästä tälläkään hetkellä. (ilm. heillä on ollut pari läheltäpiti tilannetta tänäkin vuonna). Itse lensin kolmesti kyseisellä yhtiöllä ja en löytänyt moitittavaa koneista tai mistään muualtakaan. Toki näitä olisi varmaan hyvä välttää, mutta väitänpä että lento-onnettomuus on häviävän pieni todennäköisyys verrattuna muuhun liikenteeseen aasiassa. Auto tappaa. Terveiset vaan Aatulle jos luet! (Aatu postasi tänään FB:hen kuvan romuttuneesta minibussista jonka kyydissä oli Puerto-El Coron välillä sen mennessä katon kautta pariin kertaan ympäri! Sama pätkä siis jonka kuljin viikko sitten. Onneksi ei käynyt pahemmin!)

1 kommentti:

  1. Tässä sulle reissaukseen ja ruokaan liittyvä blogihaaste!

    http://kinttupolulla.blogspot.fi/2013/07/reissaus-ruoka-blogihaaste.html

    VastaaPoista