Kuta ja Gili T. - vaadi enemmän

Ensikosketus Baliin oli huono; saavuin kentälle ja vietettyäni lähemmäs 2 tuntia Denpasarin viisumijonoissa (ensin piti jonottaa maksamaan viisumi ja sen jälkeen eri henkilölle hakemaan viisumi) pääsin vihdoin hakemaan rinkkaani saapumisaulasta. Rinnalle tarttui heti yliavulias porteri jonka kanssa tutkimme matkatavarahihnaa, mutta rinkkaa ei näkynyt missään. Olen oikeastaan kokoajan odottanut että matkatavarat eivät löydä perille, joten en ollut tilanteesta kovinkaan ihmeissäni, mutta kohta paikalle tuli toinen portteri kertomaan että hihnan infotaulut näyttävät väärin ja Singaporen matkatavarat ovat toisella hihnalla. Kävimme tutkimassa tuonkin hihnan löytämättä reppuani. Pian paikalla saapui kolmas portteri säätäämään ja kertoi että he ovat nostaneet loput Singaporen tavarat sivuun. Kävelimme hallin perälle missä lauma porttereita vartioi tavaravuorta. Löysin vihdoin oman reppuni, mutta portterit lähtivät raahaamaan sitä kohti uloskäyntiä. Koko homma haiskahti turistien puijjaukselta (olisin heti ignorannut miehet kokonaan, mutta harvalla lentokentällä sallitaan moinen rahastus). Kiskoin repun miehiltä itselleni, mutta yhdellä portterilla oli edelleen kädessään tullipaperini. Tämä käytännössä juoksi minua karkuun tullilinjalle ja löi virkailijalle lappuni käteen jääden sitten seuraamaan minua tipin toivossa. Ajattelin säästäväni itseäni ja löin miehelle dollarin kouraan päästäkseni tästä eroon ja sain vastaukseksi inhonsekaisen "One Dollar?!".  Vai sillä lailla. Ainakin sai ennakkovaroituksen siitä millaiseen paikkaan oli tullut.

 Kävellessäni läpi turisteja vaanivasta apinalaumasta (lentokenttätaksit) oli jo ikävä Filippiinejä. Vaelsin tapani mukaan sata metriä poispäin lentokentästä ja hyppäsin tavalliseen mittaritaksiin, jonka hinta oli kolmasosa siitä mitä lentokentän ripparit minulta pyysivät. Hohhoijaa, aina sama leikki joka lentokentällä.

Kutalla löysin ihan mukavan hostellin, joskin hintataso yllätti, sillä kaikki vaikutti olevan melkein tuplasti kalliimpaa kuin Manilassa. Vietin iltapäivän haistellen pahamaineisen (siis pahamaineisen reppureissaajien keskuudessa?) Kutan kaupungin meininkiä ja täytyy kyllä sanoa että ei ole minun paikkani. Toki varmaan ennakkoluulotkin vaikuttavat, mutta paikasta tuli mieleen lähinnä nuorten Gran Canaria. Kyllähän tuolla voisi tavallista aurinkolomaa viettää bilettäen ja aurinkoa ottaen, mutta toisaalta samalla vaivalla voi päätyä niiiin paljon parempiinkin paikkoihin.

Kutan hiekkaranta kyllä oli vaikuttava, mutta omaa rauhaa täältä on turha etsiä

Pohdin pitäisikö lähteä ulos bilettämään, sillä siitähän Kuta on kuuluisa, mutta käveltyäni bilekatu Poppies 2 päästä päähän totesin ettei täällä kyllä ole mitään uutta nähtävää minulle. Ehkä hyvässä porukassa bileilta Kutalla voisi olla hauska, mutta itse valitsin mielummin hyvät yöunet. Vaikutta siltä että Aasian kolmen"K" travellerimekat; Khao San Road, Kathmandu ja Kuta ovat kaikki läpikäyneet jokseenkin saman evoluution viinanhöyryisiksi bileparatiiseiksi. Näistä toki Kathmandu on sen verran syrjässä että siellä on vielä sitä "alkuperäistäkin" meininkiä aistittavissa!

 Aamulla kävelin lähimmälle matkanjärjestäjälle ja neuvottelin mielestäni melko hyvän hinnan Gili saarille siirtymiseen. Olen kuullut paljon hyvää Gilistä, joten odotukset olivat korkealla tehdessä lähtöä pikaveneellä kohti Lombokin saarta. Merimatka oli kovan aallokon vuoksi melko puuduttava, mutta Lombokin pysähdyksen jälkeen tajusin kiivetä muiden mukana pikaveneen katolle, missä matkanteko oli huomattavasti mukavampaa. Päädyin Gili Trawanganille, joka yleisesti tunnetaan Gili T:nä, ja tajusin että en taaskaan ole kyllä tehnyt läksyjäni kunnolla. Ilm. saamani info paikasta on ikivanhaa tai mielikuvat ovat jääneet jostain vanhasta foorumiketjusta, mutta Gili T ei todellakaan ole mikään "rauhallinen paratiisisaari". Mieleen tulee lähinnä Koh Phangan tai vastaavat bilemestat thaikuissa. Sinäänsä ihan mukavan oloinen paikka ja porukka vaikuttaa pykälää paremmalta kuin Kutalla, mutta itselleni kyllä ehdottomasti pettymys. 

Saapuminen Gili T:lle

Tapasin hostellilla Kanadalaisen Vanessan ja päätimme lähteä yhdessä seuraavana päivänä snorklaamaan lähirantoja. Vaikka rannassa ei ollutkaan koralleja niin snorklaaminen oli hauskaa, sillä kaloja ja muuta merenelävää näkyi runsaasti. Gili T:llä on kuitenkin hurjat virtaukset, joten uiminen otti voimille ja snorklausretki jäi jokseenkin lyhyeksi.

Illalla mukaan liittyi kaksi muuta kanadalaista tyttöä ja istuimme iltaa paikallisessa raflassa, jossa liveorkesteri soitti yllätys yllätys Bob Marleyn parhaita. Illan pimenemistä edelsi varsin komea auringonlasku

 En oikeastaan nauttinut Gili T:n menosta kovinkaan paljoa, mutta jumiuduin kuitenkin sinne muutamaksi päiväksi. Kaikki tuntui olevan suhteettoman kallista ja sukeltaminenkin oli kiinteästi hinnoiteltua kaikkien eri liikkeiden välillä, joten tyydyin makoilemaan hostellilla. Wifi oli saarella surkea, joten pitkästä aikaa tuli vietettyä aikaa puhtaasti kirjojen parissa. Luettuani Neil Tysonin Space Chroniclen ja Hawkingin Grand Desingin vietyin yhden illan tähyillessä tähtitaivaalle. Ei tullut pojasta astronauttia (eikä kvanttifyysikkoa), mutta mielenkiintoista luettavaa silti.

Lombok ja Mt. Rinjani

Olin ajatellut suunnitella lähiviikkoja (ja vääjäämättä edessä olevaa Australiaan siirtymistä), mutta netin ollessa todella hidas siitä ei tullut mitään. Kolmantena päivänä kuulin kuitenkin ystäväni Annin rantautuneen naapurisaarelle, joten suunta oli selvä!

PS: katselin näitä kuvia uudelleen ja pohdin oliko Gili T:llä todella noin surkeaa. Kyse on tietenkin siitä että mitä enemmän matkustaa sitä kovempia odotuksia laittaa uusille paikoille. Gili T ja varmaan Kuta:kin (puhumattakaan muusta Balista) ovat varmasti ihan OK matkakohteita helppoa rantalomaa hakevalle. Reppureissaajille ja niille joilla on aikaa mennä kauemmaksi noilla paikoilla ei kuitenkaan ole mitään tarjottavaa.