Cebu osoittautui
paluumatkalla yhtä tylsäksi kaupungiksi kuin menomatkallakin. Otin huoneen
vähän paremmasta hotellista ja yöunien jälkeen ajattelin käyttää väliin jäävän
päivän kaupungin nähtävyyksiin tutustuessa. Cebu on lähinnä tunnettu siitä että
löytöretkeilijä Magellan rantautui tänne tuodessaan kristinuskon
Filippiineille. Paikallisen heimon päällikkö Lapu-Lapu ei ilmeisesti pitänyt
espanjalaisen rannalle pystyttämästä rististä ja linnakkeesta, sillä päätti
päästää saarnantuojan hengiltä (ja siten Magnellan jäi paitsi ensimmäisen maailmanympäripurjehduksen kunniasta). Kristinusko kuitenkin jäi, mikä sittemmin teki
Magellanista glorifioidun hahmon Filippiinien historiassa.
Hotelli sijaitsi
aivan Magellan ristin vieressä ja kävinkin siellä ensimmäisenä. Pienessä
kappelissa olevan ristin sisässä on (kuulemma) paloja alkuperäisestä vuoden 1521 rististä .
Mielenkiintoinen pala historiaa, mutta koska pyhäkkö on pystytetty vasta paljon
löytöretkien jälkeen ei paikka tuntunut mitenkään ihmeelliseltä.
Suuntasin ristiltä Cebun tärkeimmälle maamerkille Basilica De Santo Ninolle, eli
vapaasti käännettynä jeesusvauvan kirkolle. Basilica on yksi Filippiinien
tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita, sillä kirkossa on nähtävillä pieni
jeesususvauva-patsas. Tarina kertoo ensimmäisten paikalle saapuneiden
lähetyssaarnaajien antaneen kyseisen patsaan paikalliselle
alkuasukasprinsessalle. Hieman epäselväksi jäi onko patsas pyhä alkujaan vai
pidetäänkö sitä pyhänä koska se on onnistunut selviämään kaikista kolmesta
kerrasta kun kirkko on palanut. Komea kirkko siitäkin huolimatta että vierastan
vähän tätä katolilaista reliikkiperinnettä; tuntuu että joka kirkkoon ja
kappeliin on poimittu joku hiustuppo tai puunpala joka sitten levittää suurta
siunasta hartaille seurakuntalaisille.
Jatkoin
turistikierrostani Plaza Independancelle, missä sijaitsevasta Fort San Pedrosta
on hallittu aluetta läpi vuosisatojen. Nykyään tämä vanhan linnakkeen sisäpiha
on hyvin pidetty puisto ja muureja pääsee tutkimaan pientä pääsymaksua vastaan.
Koitin tappaa aikaa puistossa mahdollisimman pitkään ja kävelin ympäri
keskustaa, mutta jo iltapäivästä totesin nähneeni kaikki tärkeimmät Cebun maamerkit.
Istuin lopulta yli kuusi tuntia nettikahvilassa pitämässä sadetta ja
odottamassa yölentoani Manilaan. Paikan hintatasoa ei ainakaan voi moittia,
sillä koneen käyttäminen makso n. 15 centtiä tunnilta! Muutenkin Cebu City on todella halpa kaupunki. Täällä ei näy turisteja vaan ainoastaan toimeentulostaan kamppailevia paikallisia.
Manilassa
suuntasin hostelliin jossa vietin ensimmäiset päivät Filippiineillä. Sain
rinkkani takaisin hostellin varastosta ja pakattuani kaiken uudelleen totesin
minulla taas olevan päivä lennon odottelua edessäni. (Mukana roudaamani tavaran
määrä on jatkuvasti kasvanut. Nyt rinkkani painaa jo 15kg ja Singaporesta
ostamani uusi käsimatkatavarareppu n. 7kg). Valvottu yö pakotti lyhyille
päiväunille, mutta sen jälkeen päätin suunnata illalliselle ravintolaan, josta
olin edellisellä viikolla lukenut kirjasta.
Hobbit House ei
suinkaan ole mikään hollywood elokuvien kick offi, vaan ravintola on ollut
täällä jo 70-luvun alkupuolelta kun eräs ulkomainen ravintolapitäjä sai idean
kerätä henkilökunnan pelkästään paikallisista hobiteista (siis kääpiöistä eli
lyhytkasvuisista eli vertikaalirajoittuneista ettei kukaan pahastu). Lukemani
perustellaa paikka oli aluksi suunnattu ulkomaalaisille merimiehille ja meno
oli sen mukaista; baarin puolella oli mm. pehmustettu velcron seinä johon
humalaiset saivat heitellä velcron pukuista kääpiötä. Nykyään paikka on
kuitenkin laadukas perheravintola ja viihdyke rajoittuu ryhmäkuvien ottamiseen
kääpiökaartin kanssa. Lisätulojen toivossa lyhytkasvuiset tarjoilijat
kauppaavat Hobbit House t-paitoja ja lippalakkeja, joissa teksti ”Small is
beautiful”. Kyllähän kyseinen paikka on etiikaltaan vähän arveluttava, mutta
toisaalta ei kai kyse ole sen kummemmasta asiasta kuin sokeiden
hieromalaitoksista; kukin hankkii elantonsa sellaisena kuin on syntynyt.
Hobitin esittäminen ainakin tuo varman työn ja lienee parempi vaihtoehto kuin
sirkus tai kääpiöpaini (ne yleisemmät työllistymisvaihtoehdot kehitysmaissa).
Ensimmäistä
kertaa meinasin mokata pahasti lentojen suhteen, mutta onneksi mukana oli
roimasti tuuria! Laitoin herätyksen aamuyölle ja ajattelin sen riittävän kuten
aina aiemminkin. Ilm. edellisen yön valvominen kuitenkin teki kepposet ja
heräsin keskellä yötä siihen ”ei helvetti”-tunteeseen. Katsoessani kännykkää
tajusin sulkeneeni herätyksen unenpöpperössä ja nukkuneeni tunnin aiottua
pidempään. Lennon lähtöön oli enää reilu tunti joten kiskottuani housut jalkaan
ja rinkan selkään juoksin pihalle ja hyppäsin ensimmäiseen ohi ajaneeseen
taksiin. Olen kieltämättä aina halunnut sanoa taksikuskille ”To airport! As
fast as you can!”, mutta en tajunnut noiden harkitsemattomien sanojen
tarkoittavan kuoleman uhmaamista Manilan liikenteessä. Hyvän tipin toivossa
taksikuski ajoi kuin riivattu läpi öisen metropolin ja löysin itseni
lentokentällä jo 20 minuuttia myöhemmin. Kiitin surmanajajaa asiaankuuluvalla tipillä
ja kipitin lähtöaulaan, missä turvatarkastaja kuitenkin käännytti minut
takaisin: olin väärässä terminaalissa! Lentolipussa luki sanasta sanaan ”TR
2729 Manila (MLN) NAIA TR Flights T1.
DG flights Manila Domestic Airport TERMINAL 4)” – kyllähän siinä kieltämättä
lukee että "TR lennot T1", mutta mukavasti heitetty perään isolla "Terminal 4".
Vaan mitäpä sitä stressaaman; pyrähdys seuraavaan taksiin, kuskille 200 pesoa
kouraan ja ”Go terminal 1, as fast as you can!”
5 minuuttia ja pari äkkijarrutusta myöhemmin olin oikeasta
terminaalista. Käyttämälä Intiassa opittua kyynerpäätaktiikkaa raivasin tieni lähtöaulaan
ja check-in tiskillä oli aikaa koneen lähtöön vielä 40min. No hätä!
Vaihtaessani lentoa Singaporessa jäi aikaa lentokentän tutkimiseen. Tällä kertaa olin oikeassa terminaalissa (2!), minne kaikki hienoudet on sijoitettu. Kieltämättä Changi on kuin pieni kaupunki, harmi että elokuvateatterissa pyöri jo rakkauskomedia!
Lentokenttäpuisto |
Moi, miten junailit käytännössä tuon rinkan säilytyksen hostellilla? Tuliko kalliiksi?
VastaaPoistaMoi! Melkein kaikilla hostelleilla täällä on säilytyshuoneet joihin voi jättää rinkat ja laukut lyhyempien matkojen ajaksi. Kaikissa paikoissa tästä ei edes laskuteta vaan riittää että lupautuu yöpymään kyseisessä paikassa palattuaan.
PoistaVastaavalla tavalla olen jättänyt matkatavarat hostelliin/guesthouseen myös Nepalissa ja Malesiassa. Arvotavaroita ei tietysti kannata jättää ja laukun jättämisestä on hyvä pyytää myös kuitti.
Tuossa kyseisessä hostellissa (Where2Next) säilytys maksoi 50 pesoa eli vähän vajaan euron päivältä