Bussista lauttaan ja lautasta bussiin - kohti Komodoa!

Matka Sengigiltä Floresiin oli pitkä ja puuduttava, mutta meni kuitenkin odotettua nopeammin. Guest housemme järjestämä taksi vei minut,Annin ja Benin Sengigin bussiasemalle. Aikataulussa oli odotetusti runsaasti ilmaa, joten odottelimme lähemmäs pari tuntia ennen kuin bussi saatiin liikkeelle.Seurasimme elämän menoa aseman suojista ja totesimme bussiasemien olevan samanlaisia kaikkialla. Jos haluaa nähdä todellista paikallista elämää bussiasema on varmaan hyvä paikka aloittaa. 

Ramadan (muslimien paastokuukausi) oli juuri alkanut ja olimme hieman hämillämme siitä miten tuo tuolisi vaikuttamaan matkustamiseen. Paikalliset eivät syö (eivätkä juo!) auringon nousun ja auringonlaskun välissä ja lukemamme mukaan myös ei-uskovaisten ruokailu/tupakointi on erittäin epäkohteliasta. Bussiasemalla ympärillämme parveili kuitenkin kauppiaita myymässä tuotteitaan tavalliseen tapaan, joten oletimme ettei sitä ainakaan näissä suuremmissa kylissä katsota pahalla. Kaupustelijoita kyllä riitti vaivaksi asti, sillä asiakkaat lienevät vähissä näin paaston aikana. Mutustelimme matkaeväitämme huomaamattomasti bussissa eikä kukana paikallisista tuntunut siitä meille pahaa silmää antavan. Eivät varmasti oletakkaan turistien viettävän Ramadania.

Bussimatka kesti 18 tuntia, mutta helpostusta toi sentään väliin osunut muutaman tunnin lauttamatka, jonka aikana pääsimme bussista hengittämään raikasta ilmaa. Lautassa ollessamme koitti auringonlasku ja kuin yhdessä sovitusta merkistä kaikki paikalliset avasivat nyyttejä ja pusseja ruokailun merkiksi. Ilmeisesti lähes kaikki täällä viettävät tosiaan Ramadania.

Lähdössä Lombokilta

kaupustelijoita ja kitaransoittoa

 Juttelimme siitä kuinka bussimatkat eivät enää tunnu juuri miltään; 8 tuntia bussissa on normi ja 18:kaan ei tunnu juuri miltään. Ikävää on vain se että koskaan ei ”tiedä mitä saa”. Bussien taso on vaihteleva ja esim. ilmastoinnin ollessa rikki lyhytkin bussimatka voi olla yhtä helvettiä. Tällä kertaa oman penkkini selkänoja oli rikki ja ei tukenut ollenkaan selkää. Bussi oli kuitenkin täynnä eikä paikkaa voinut vaihtaa, joten ei auttanut kuin purra hammasta. Suomessa voi ehkä valittaa ”minä maksoin ehjästä penkistä!”, mutta täällä kaikki on aina arpapeliä ja pienet epämukavuudet ovat tavallisia. Onneksi kyseessä oli yömatka ja penkki osoittautui ihan mukavaksi (siis ”mukavaksi”) nukkua. Kiitin taas kerran unenlahjojani, sillä matka taittui pääasiallisesti tiedottomassa tilassa.

Saavuimme aamulla saaren itäkärkeen, missä suurempi lautta onneksi odotti meitä. Kiipesimme yläkannelle nauttimaan auringosta ja katselemaan upeita maisemia. 8 tunnin lauttamatka meni rattoisasti. Loppumatkasta totesimme tietysti kaikki palaneemme pahasti. Mikähän siinä on ettei ikinä opi? Tavallaan tietää että on auringossa liian kauan, mutta on liian laiska vaihtaakseen paikkaa. ”Kyllä tämä rusketus suojaa” ja seuraavana päivänä on taas aivan punainen.

Bussista lauttaan ja matka jatkuu kohti Floresia

Kaupustelua, Anni ja Ben oikealla

Lautan WC:ssä oli karu tunnelma, mutta upea maisema. Horisontissa Komodon saari

Rinca, toinen Komodon kansallispuiston isoista saarista

Saavuimme lopulta, 30 tunnin matkustamisen jälkeen, Labuan Bajo:oon, joka on pieni satamakylä Floresin saarella. Paikka on hieman kaukana perinteisiltä turistireiteiltä, mutta sukellusmahdollisuudet ja läheinen Komodon kansallispuisto houkuttelevat yllättävänkin paljon matkaajia tänne. Käynnissä on turistisesonki ja yllätyimme kun majapaikkaa ei tahtonut löytyä mistään. Kävelimme rantakatua kauemmaksi satamasta ja kysyimme joka paikasta vapaita huoneita, mutta sopiva majoitus löytyi vasta lähemmäs reilun kilometrin päästä itse ydinkeskustasta.

Ilta synkkenee Lauban Bajon yllä

Komea auringonlasku kaikesta huolimatta

Just another sunset

Emme oikein tienneet mitä tehdä seuraavaksi, joten jumituimme Labuan Bajolle. Paikka ei oikeastaan ole erityisen hyvä hengailuun, mutta nopea netti (joka ei jostain syystä sallinut bloggeriin kirjautumista,siki myöhäinen postaus) ja viereinen sali houkuttelivat jäämään. Kävin pitkästä aikaa salilla ja vedin tietysti treenit muistista, 3 kuukauden tauko kuitenkin johti siihen etten meinannut päästä sängystä ylös. Tästä se taas lähtee! Kunnon ruokaa ja reeniä!

Näkymää kahvilasta

 Annilla ja Benillä on aikaa Floresilla 3 viikkoa ja minullakin viikko, joten ei ole minnekkään kiire. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä tsekkaamassa Kelimutun tulivuorikraaterit, mutta koska sinne on maktaa vähintään 15h ajamista niin päätin että rentoilen mielummin Komodon läheisyydessä. Komodo on maailman sukelluspaikkojen kermaa ja varasimmekin sukellukset seuraavalle kahdelle päivälle. Sukelluspaikat ovat kansallispuistossa, joten pääsemme samalla kertaa etsimään myös Komodon varaaneja, eli lohikäärmeitä!