Gili Meno, hyvä meno!

Petyttyäni Gili T:hen ajattelin lähteä kokonaan pois Gili Islandeilta, mutta kuulin kaverini Annin rantautuneen viereiselle Gili Menon saarelle. Päätin siis vielä antaa toisen mahdollisuuden paikalle ja hyvän aamupalan jälkeen lähdin etsimään kuljetusta naapurisaarelle. Yleinen lauttakuljetus naapuriin oli kuitenkin lähtenyt tuntia aiemmin ja seuraava olisi vasta kahdeksan tunnin päästä. En ollut uskoa että näiden kahden saaren välillä ei ollut enempää yhteyksiä; 2 venettä päivässä, kun yli olisi päässyt vaikka kumiveneellä?

Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Gili Trawangan oli siis tehnyt vielä yhden kepposen ennen kuin päästäisi minut pois! Kävin läpi päätien matkailuliikkeitä, mutta huonon palvelun ja järjettömien hintapyyntöjen jälkeen päätin hoitaa asian itse. Kävelin kamppeineni rantaan ja menin juttelemaan rahtiveneestä tavarakuormaa purkaneille paikallisille. Ilmeisesti oli ensimmäinen kerta kun kukaan yritti palkata ketään heistä suoraan ohi täällä dominoivien matkailuyritysten, mutta hetken neuvoteltuamme lupasi yksi miehistä viedä minut yli omalla pikku veneellään. Tosin vain lähimpään rantaan ja nopeasti, sillä hänellä ei ollut lupaa kuljettaa turisteja. 100.000 rupiaa (n. 9e) myöhemmin olin pienen kalastusveneen kyydissä ja pari minuuttia myöhemmin Gili Menon ranta hietikolla.

Hyvästi jää Gili T

Gili Meno osoittautui huomattavasti rauhallisemmaksi saareksi, jossa jengi istuskeli kiireettömästi rantakahviloissa. Löysin Annin ja Benin majoittuneena aivan laivalaiturin vieressä olleeseen guesthouseen ja liityin mukaan löhöilemään!

Majoitusta Gili Menolla

Olin Annin kanssa töissä Kansas Cityn Hyattissa samaan aikaan ja tunsin tämän entuudestaan. Sveitsiläisen
Benin kanssakin juttu alkoi luistamaan samantein, sillä miehen englanti on vielä omaanikin pari pykälää parempaa. Parivaljakko on ollut reissussa jo 14 kuukautta, mutta matkaväsymys ei vielä näyttäny painavan! Päivä meni vanhoja muistellessa ja uusia jutellessa. Hieman kiusallista välillä kun huomasimme Annin kanssa juttelevamme myös kahden kesken englanniksi. Tuntuu tosi luonnottomalta hyppiä kielten välillä.

Saanko esitellä. Se parempi Gili!

Siellä missä vesi on kirkasta!

Gili Meno hyvittää kyllä paljon Kutan ja Gili T:n pettymyksiä. Tämä on paikka, jonka kuvittelin mielessäni Indonesiaan suunnatessa. Toki hinnat olivat edelleen korkealla verrattuna vähemmän turisteihin paikkoihin, mutta eipä tuo paljon painanut kirjoja rannalla lukiessa. Kävimme seuraavana päivänä tekemässä pitkän snorklauksen rannasta myötävirtaan ja kieltämättä paikka on hyvä siihen tarkoitukseen. 50m rannasta näkyi vaikka kuinka koralleja ja kaloja, joten päätin etten lähde erikseen sukeltamaan täällä.

Päivät liukuivat ohi vauhdilla ja muutaman kirjan lukemista ja pitkiä illallisia lukuunottamatta en voi väittää tehneeni juuri mitään. Päätin kuitenkin liittyä Annin ja Benin seuraan näiden jatkaessa matkaa kohti itää. Otimme Gili Menolta lauttakyydin Lombokin saarelle ja sieltä Sengigin pieneen resorttikaupunkiin.

Lombok ja Rinjanin tulivuori

Majoitumme guest houseen jossa Anni ja Ben olivat majailleet jo aiemminkin. Halvat huoneet olivat perus kamaa, mutta kerrankin käytössä oli nopea netti, joten kirjat vaihtuivat läppärillä säätämiseen.

Harvemmin tulee laitettua kuvia majoituksesta

Kyseinen paikka aikalailla keskistasoa

Alkuperäinen idea oli ottaa kolmen päivän venekyyti kohti Komodon saaria, mutta tiedustellessamme asiasta vaikuttivat venematkat huomattavan kalliilta suhteessa matkaan ja aktiviteetteihin. Lisäksi yhdessä veneessä on n 50 turistia, mikä ei meidän korviimme kuulostanut kovin kutsuvalta. Varasimme siis auto+bussi+lautta+bussi+lautta yhdistelmän Floresin saarelle asti. Melkoinen matka siis edessä!

Päivät menevät kuin itsestään nyt kun on juttuseuraa. Ei tarvitse yrittämällä yrittää tehdä jotain, vaan aika soljuu nautiskellessa ja keskustellessa. Harmi että ihan täysin ei voi tuuduttautua tähän hampuusin elämään, sillä matka on edennyt jokseenkin siihen tahtiin kuin odotinkin. Pankkitili siis rupeaa hiljalleen lähestymään sitä pistettä että on taas hankittava ruokaa pöytään (toivottavasti jotain muuta kuin riisiä!). Koitin siis sentään sen verran nykiä itseäni niskasta että rakentelin uuden englanninkielisen CV:n jonka siivittämänä elämä Australiassa toivon mukaan ottaa tuulta siipien alle. Olen vain hieman hukassa siitä mitä haluan tehdä. Alkuperäinen suunnitelmahan oli päästä Hyatt:ille, Mariottille tai Hiltonille töihin, mutta nyt en ole ihan varma haluanko sitä (tai mitkä ovat mahdollisuudet päästä nyt kun todella olen täällä.). Lentolippu Australiaan on kuitenkin nyt taskussa ja WH viisumi valmiina, joten katsotaan millainen soppa syntyy!

Sitä odotellessa on hyvä korkata Bintangi ja katsella merelle!