It's not low season, it is Taifuun season!

Palawan!

Lento Puerto Princesaa, tai vain ”Puertoon” kuten paikalliset sitä kutsuvat sujui ongelmitta. Viereen istui ranskalainen Auxience, jonka kanssa yhdistimme voimamme majapaikan etsimiseksi. Kaikki liikkuvat täällä ”tricycleillä” eli moottoripyörillä, joissa on sivuvaunu. Nopeasti arvioitunua 2/3 liikenteestä onkin näitä ketteriä pikkutakseja, joilla pääsee minne vain kaupungista pitkälti alle eurolla.

Sopiva guest house löytyi läheltä rantaa ja kävimme vielä ”keskustassa” illallisella. Puerto Princesa on paljon pienempi kaupunki kuin odotin ja keskustakin on oikeastaan vain yksi katu, jonka varrelle kaupat ja ravintolat ovat keskittyneet. Paikalliset vaikuttavat kuitenkin mukavilta ja Manilaan verrattuna tuntee olevansa hyvinkin syrjässä, vaikka Puerto onkin yksi Palawanin suurimmista asutuskeskuksista.

Näkymää gueshousen katolta

Puerto Princesa

Palawan itsessään on todella kaunis paikka; sinistä vettä, metsää, riisipeltoja ja vuoria kaikkialla. Lisäksi rannikolla on komeita carst-kallioita kuten esim. Thaimaan Krabilla tai Cambodian Vang Viengissä. Ei siis ihme että turistit ovat hiljalleen toden teolla löytämässä nämä vielä verrattaen harvaan kolutut aurinkorannat. Veikkaankin että lähivuosina yhä useampi omaa rauhaa haluava auringonpalvoja jatkaa Bangkokista vielä muutaman tunnin pidemmälle ja tulee tänne lomailemaan.

Yöllä heräsin erikoiseen suhinaan ja sitä hetken kuunneltuani lähdin käytävälle ihmettelemään onko joku kone mahdollisesti mennyt rikki vai mistä moinen mökkälä oikein tulee. Ei tarvinnut ottaa kovin montaa askelta kohti kattoterassia kun tajusin ulkona myrskyävän oikein tosissaan. Taifuunimyrskyt olivat siis jo saavuttaneet Palawaninkin. Manilassa kaikki puhuivat lähestyvistä myrskyistä, joiden pelättiin aiheuttavan tulvia edellisvuosien tapaan, mutta en juuri ajatellut asiaa, koska tiesin siirtyväni tänne Palawanille. Ilm. Puertoa riepotteleva rajuilma oli tuon Manilaan iskeneen Taifuunin rippeitä.

Sateen jatkuessa aamulla iloitsin ostamastani kirjasta, jonka luinkin yhdeltä istumalta melkein puoleen väliin. Myrskyn lopulta rauhoittuessa ja auringon pilkottaessa pilvien välistä rohkaistuin myös tutkimaan kaupunkia. Kävelin pari tuntia Puerton sivukatuja, mutta suurin nähtävä taisi olla kadut ja paikalliset itse.

Paikallispuoti

Törmäsin amerikkalaisten rahoittamaan ja siten todella hyvin pidettyyn muistolehtoon. Japanilaiset miehittäjät murhasivat Puertossa ilman selitystä 143 sotavankia joulukuussa 1944. Lieneekö tappioksi kääntynyt sota motivoinut moisiin hirmutekoihin.

Koris ja Kirkko, kaksi pyhintä täällä

Guest Houssa oli käytössä keittiö, joten keräsin kaupasta perus pasta-aterian ainekset. Kaiken ravintolaruuan syömisen lomassa perus ”makarooni ja tonnikala a la opiskelija ” maistuu taivaalliselta. Ulos kävellessäni tuttu humina oli kuitenkin palannut ja sen puolen tunnin aikana jonka vietin kaupassa oli kadulle noussut jo 10cm vettä. Otin tricyclen takaisin guest houselle, mutta katosta ja pressusta huolimatta olin ostoksineni läpimärkä päästessäni huoneeseeni.

Katsastin lähipäivien säätiedotuksen ja jouduin toteamaan sään ensimmäistä kertaa tällä reissulla vaikuttavan matkasuunnitelmiini. Sadetta ja myrskyä oli luvattu koko viikonlopulle. Päätinkin pakata kamppeeni ja ottaa sateisen matkapäivän kohti pohois Palawania. Tämä tarkoitti Puerton isoimman nähtävyyden, Unescon maailmanperintölistallakin olevan, maanalaisen joen jättämisen toiselle reissulle. En halunnut sitoutua koko päivän kestävälle visiitille sään ollessa tälläinen, enkä toisaalta myöskään odottaa montaa päivää parempaa säätä.

Aamulla hyppäsin RoRo-bussiin, jotka liikennöivät Puerton ja El Nidon väliä päivittäin. Sade oli kuitenkin sotkenut koko pitkän hiekkatien mutavelliksi ja matkanteko oli tuskaisen hidasta. Emme olleet vielä päässeet edes puolenväliin kun olin jo lukenut kirjani loppuun, joten loppumatka menikin musiikkia kuunnellessa ja avoimesta ikkunasta maisemia tuijotellessa.

Mutainen on pitkä matka

 Synkästä säästä huolimatta Palawan todella on näkemisen arvoinen paikka. Vihreiden vuorenrinteien ja riisipeltojen yhdistelmä oli kuin postimerkistä. 8 tuntia myöhemmin saavuin vihdoin tänne El Nidoon, joka on yksi Filippiinien tunnetuimpia reppureissukohteita ja paratiisirantoja.

 

El Nido

Asetuin päärannalle ja maksoin hieman normaalia enemmän majoituksesta (700 pesoa, eli n. 12e/yö) saadakseni oman bungalowin aivan hiekkarannalta. Täällä oli jo vähän enemmän turisteja, vaikkakin paikka on todella rauhallinen verrattuna vastaaviin paikkoihin Thaimaassa. El Nido olikin puitteidensa puolesta iloinen yllätys ja suosittelen kaikkia pistämään tämän paikan korvan taakse, mikäli on jo ehtinyt Thaimaan kultahietikot kokea. Elämä El Nidossa on letkeää ja hidasta. Tosin infra ei ole ihan parasta mahdollista sillä sähköt sammuvat 06:00-14:00 aivan kuten Kathmandussa. Nettikin toimii vähän miten toimii, mutta mitäs näistä pienistä.

Pientä päänvaivaa aiheutti rahatilanteeni. En ollut tajunnut ottaa normaalia enempää käteistä mukaan, joten kun selvisi että koko kaupungissa ei ole yhtään pankkia tai pankkiautomaattia niin tiesin olevani pulassa. On käsittämätöntä ettei tämmöisessä turistipaikassa saa käteistä mistään (ja luottokortti ei käy). Luin netistä muutamasta paikasta jotka tarjoavat luottokortilta veloitettavaa Cash Advancea, mutta joka paikassa minulle todettiin ettei sitä enää tehdä. Listan viimeisessä paikassa olin jo melko epätoivoinen laskiessani vähäisiä roposiani, sillä minulla ei ollut enää tarpeeksi käteistä edes parin päivän oleskeluun. Mietinkin joudunko todella palaamaan Puertoon tämän takia ja epätoivoisena kävin läpi matkailuliikkeitä jos joku olisi voinut myydä jatkolipun luottokortilla. Ehdin jo miettiä kotiin soittamista ja western union rahasiirtoa, mutta lopulta löysin yhden liikkeen jossa ystävällinen herrasmies myi minulle luottokortilla jatkolipun ja antoi liikkeen käteiskassan cash advancena. Kiittelin kovasti pelastajaani ja vaikka ehdin jo epätoivossani kirota koko kapungin moneen kertaan niin ei tämä ehkä olekkaan hassumpi paikka!

Olisin halunnut käydä katsomassa yhden island hopping kierroksista, missä kierretään veneellä useampi laguuni tai luola päivän aikana, mutta huono sää on pitänyt suurimman osan aluksista satamassa. Yritin varata kierrosta tälle päivälle, mutta merivartiosto oli kuulemma kieltänyt turistiveneilyn. Ihme sinäänsä koska nyt sunnuntaina täällä on ollut mitä paras keli. Myös pohtimani sukellukset siirtyvät myöhemmälle, ei mahda mitään. Täällä onkin tullut lähinnä luettua ja istuskeltua rantabaareissa livemusiikin tahdissa. Fitnesstukun t-paitani kiinnitti myös erään suomalaisen reppureissaajan huomion, joten yksi ilta meni oluelle istuessa ja Aatun kanssa jutellessa. Hän on lomalla australiasta ja taas tarttui mukaan muutama hyvä vinkki tulevaa WH aikaa silmälläpitäen. Kyllä vaan tuntui hyvältä turista suomenkielellä, johan tässä taisikin tulla kuukausi täyteen pelkällä englannilla.

El Nidon rannoilla soi letkeä reggae, palmut huojuu ja ruoka on hyvää. Ei siis valittamista! Mainio paikka viettää rantalomaa vaikkakin main seasonilla täälläkin lienee vähän tungosta.  Matka kuitenkin jatkuu jo huomenna kohti Coronia. Toivottavasti säät paranee ja pääsen sukeltamaan tässä yhdessä maailman sukelluspyhäköistä. 

Blogi on vähän seisonut sillä olen muuttopuuhissa. Pallontallaajat.net ottaa blogini suojiinsa, joten kunhan pienet yhteensopivuudet saadaan viilatuksi niin tulen julkaisemaan blogia eri sivustolla. Lukijoille tämän ei pitäisi vaikuttaa kuin pienenä ulkoasumuutoksena ja bloggerin kauttakin saa halutessaan ilmoitukset uusista teksteistä!