torstai 6. kesäkuuta 2013

Brunei - God Bless the Sultan!

Laiva kohti Bruneita lähti aamu kahdeksalta lauttaterminaalista. Olin jättänyt valtaosan tavaroistani hostellille, joten matkasin tällä kertaa vain pikkureppu selässäni. Luulin laivan olevan thaimaan ferryjen kaltainen avovene, joten olin uimashorteissa valmiina ottamaan aurinkoa. Pettymyksekseni lautta Labuanille olikin sellainen umpinainen vene, jossa kaikki istuvat bussinpenkeissä katsomassa leffaa pikkuruudulta. Lisäksi ilmastointi oli niin kylmällä että jouduin heti pukemaan lisää päälleni.

Neljän tunnin matka Labuanille meni katsellessa leffoja omalta läppäriltä, sillä tv:stä näytettiin jonkinlaista kungfu komediaa, missä koripallojoukkue hakkaa vastustajiaan vieden lopulta voiton pahiksista. Elokuva oli äärimmäisen huono jopa aasialaisten elokuvien mittapuulla, joten onneksi oli omaa tekemistä mukana.
Labuan on vapaakauppasaari Brunein edustalla. Koska Kota Kinabalulta ei ole suoraa yhteyttä Bruneihin, joutuu lauttaa vaihtamaan aina Labuanilla. Minulla oli pari tuntia aikaa lauttavuorojen välissä, joten pistäydyin Labuan Museumissa. Pieni museo, joka ilokseni oli vieläpä ilmainen. Sain tapettua vajaan tunnin ilmastoidussa museossa, minkä jälkeen olikin jo aika suunnata takaisin satamaan.





Olin ollut siinä uskossa (joskus matkan suunnittelusta saattaisi oikeasti olla hyötyä) että lautta saapuisi suoraan Brunein keskustaan (ja ilm. kaikki muutkin länkkärit), mutta lähdettyäni satamasta "oikeaan suuntaan" löysinkin itseni harhailemasta valtatien reunasta. Törmäsin kolmeen tanskalaiseen tyttöön, jotka olivat tehneet saman virheen kuin minäkin ja etsivät itseään lonely planetin kaupunkikartalta. Saimme onnekkaasti pysäytettyä bussin, joka vieläpä oli menossa oikeaan suuntaan, ja meille selvisi että itse Brunein keskustaan oli lähes 20km eli 30min bussimatka. Kiittelimme onneamme, sekä bussin halpaa 1 $ hintaa (Bruneissa on käytössä Brunein dollari, joka on sidottu Singaporen dollariin siten että molemmissa maissa käy molempien valuutta). Löysimme pienen etsimisen jälkeen myös kaupungin ainoan hostellin, minne ilmeisesti jotakuinkin kaikki lauttamatkalla olleet reppureissaajat olivat suunnanneet.

Brunei on tylsä maa. Myönnän, että kyseessä oli minulle "rasti ruutuun matka" jotta voisin sanoa käyneeni Bruneissa. Olin kuullut ettei Bruneissa ole juurikaan tekemistä tai nähtävää, joten varasin matkaan aikaa vain pari päivää. Käveltyäni kolme tuntia pienen keskustan alueella tihkusateessa päätin kuitenkin että lähtisin takaisin Malesiaan heti seuraavana päivänä. Rakennukset ovat tylsiä laatikkomaisia toimistotaloja, joista osa on vieläpä jäänyt keskeneräisiksi. Nähtävää tarjosivat vain joka puolella komeilevat moskeijat, joista isoin kieltämättä oli näkemisen arvoinen. Jatkuva tihkusade ei ainakaan nostattanut fiiliksiä.


 Parhaiten Bruneista jäi mieleen lähinnä liikennevalot. Kun vihreää valoa oli enää 10 sec jäljellä lähti tolpassa oleva pikku-ukko juoksemaan hirveää vauhtia. Katumaasturien alta onkin parempi poistua nopeasti! Joskin täytyy sanoa että Brunei oli ensimmäinen maa tällä reissulla, missä jalankulkijaa todella kunnioitetiin eikä kokoajan tarvinnut pelätä henkensä puolesta.



Allah Peliharakan Sultan - Jumala siunatkoon Sulttaania! Ja siunattu mies onkin, sillä Haji Hassanal Bolkiahihn omaisuuden arvoksi on arvioitu n. 20 miljardia dollaria. Kulkupeleistä ei ainakaan pitäisi olla pulaa, koska herran autotallista löytyy mm. 7000 luksusautoa. Brunei on äärimmäisen rikas öljyvaltio ja sen itsevaltainenhallitsija on yksi maailman rikkaimmista ihmisistä käsittämättömällä omaisuudellaan. Maata järistelleiden taloussotkujen jälkeen kukaan ei tosin edelleenkään oikein tiedä missä osa rahasta liikkuu; talousministerinä häärineen velipojan törsäyksestä tuohtunut sultaani pisti miehen maasta pihalle, mutta kadoksiin jäi kirjanpidosta riippuen n. 14 miljardia dollaria. No, mikäs siinä kun rahasta ei ole pulaa, mutta olisi tietysti ollut upeaa jos arvon Bolkianhihn olisi lahjoittanut vaikka edes yhden miljardin maansa eduksi. Aluksi olisi vaikka voitu viimeistellä puolitiehen jääneet rakennukset ja kunnostaa ruostumaan päässyt huvipuisto. Moskeijoita kyllä oli kyhätty koko keskusta täyteen. Brunei on ääri Islamilainen valtio ja mm. muun kuin halal lihan tuominen maahan on laitonta.

Suurmoskeija oli kieltämättä näyttävä

Palatessani hostellille kello kuuden maissa oli kaikki sivuportit alueelle suljettu ja jouduin kiertämään sisään aidatulle pihalle autokaistan kautta. Aulassa oli istumassa muutama masentuneen oloinen reppureissaaja (ilm. koreasta), jotka koittivat keksiä yöpaikkaa itselleen. Ilmeisestikkin hostelli sulkee respansa ilta viideltä, joten sinne ei enää pääse checkaamaan itseään sisään sen jälkeen. Samalta ilmoitustaululta luin myös että hostellilla pitää olla takaisin ennen ilta kymmentä kun autokaistakin lukitaan. Erikoinen käytäntö hostellilta, mutta toisaalta tämä oli myös poikkeuksellisen halpa paikka majoittua jopa hostellien mittakaavassa. Tarjosin aulassa odottaville tyypeille mahdollisuutta tulla sisään nukkumaan minun avaimillani ja maksaa seuraavana päivänä, mutta ilm. Korealaisten itsetunto ei antanut moiselle periksi, vaan kuuliaiset reissaajat lähtivät etsimään majoitusta muualta. Totesin että Brunei ei ole minua varten ja menin nukkumaan.

Aamulla keräsin kamppeeni ja lähdin vielä kiertämään vähän kaupunkia, mutta sää oli edelleen pilvinen, joten päätin lopulta suunnata bussiterminaalille päästäkseni lauttasatamaan. Ainut paikka mikä nyt jäi käymättä oli museo johon on kerätty kaikki Sulttaanille vuosien varrella annetut valtiolahjat, näinköhän sieltä olisi joku Iittala kippokin löytynyt kultaveistosten välistä. Jouduin odottamaan bussia yli tunnin, koska ilm. kaikki oikeaan suuntaan menevät bussit olivat jumissa kolarin katkaistua tien. Paikalliset odottelivat ilmeettömästi bussia, mutta minua ei juuri hymyilyttänyt koska tiesin missanneeni aamulautan ja jäävän siten todennäköisesti yöksi jumiin Labuanille. Saapuessani terminaaliin 30min myöhässä yllätyin nähdessäni autolautan edelleen satamassa. Juoksin kohti terminaalia, kunnes tulin turvamiehen pysäyttämäksi. Naurava vartija totesi, että lautta ei lähde vielä vähään aikaan joten minulla ei pitäisi olla kiire. Sainkin lipun autolauttaan ja pääsin kohti Labuania. Tällä kertaa Aasian tyypillinen myöhästelykulttuuri toimi edukseni!

Päästyäni takaisin hostellille käytin illan tutkien vaihtoehtojani lähitulevaisuuden osalta. Kota Kinabalulla on tullut oltua kohta jo pari viikkoa, joten lienee aika jatkaa eteenpäin. Varasin vielä yhden päivän sukeltamiseen ja sen jälkeen aion lähteä kohti keskiborneon sademetsiä etsimään tutkimuskeskusta johon Anton viestitti päässeensä!

2 kommenttia:

  1. Mitä?!! Hirveeseen cliffhangeriin loppu teksti!

    VastaaPoista
  2. Oho :D ilmeisesti automaattitallennus on tällä kertaa päättänyt jättää lukijat jännityksen valtaan! Muutama viimeinen rivi ei näemmä ole löytänyt tietään jukaisuun asti! Hyvä kun huutelit, pitää korjata!

    VastaaPoista