KK

Saavuin illalla Kota Kinabaluun, joka tunnetaan yleisesti vain nimellä KK. Kaupunki sijaitsee Malesian puolella Borneon saarta ja on tullut tunnetuksi paitsi sukelluskohteistaan, myös sademetsistä ja erityisesti läheisestä Mount. Kinabalun vuoresta, joka on Etelä-Aasian korkein vuori (4095m). KK onkin muodostunut eräänlaiseksi välietappi kaupungiksi backpackereille ja muille turisteille jotka liikkuvat Malesia-Indonesia-Filippiinit akselilla.

Maahan pääsi kerrankin ilman ylimääräisten lippulappujen täyttämistä, sillä Suomen passilla ei tarvitse edes viisumia. Vaikka Malesia on taas huomattavasti halvempi maa kuin Singapore, päätin jatkaa hostelli linjaa edellisen huippu paikan rohkaisemana. Otin taksin lentokentältä parhaat arviot saaneelle hostellille ja marssin sisään. Paikka oli puolityhjä, joten peti irtosi 35 ringgitin (n. 9e) hintaan. Paikka vaikutti heti alkuunsa edellistäkin paremmalta hostellilta. Täällä on todella siistiä, 24h respa ja ympäri vuorokauden aamupala! Kahvia, muroja, leipää ja banaaneja on siis tarjolla ilmaiseksi! Ei huono etu!

Istuskelin illan hostellilla nauttien mukavasta ilmapiiristä ja yrittäen pohtia mitä tehdä kaikista vaihtoehdoista nyt kun kerran lopulta päädyin tänne KK:lle.

Lähdin heti aamusta kävelemään ympäri kaupunkia ja katsastin muutaman turistikartasta löytyneen "nähtävyyden"

Atkinson clocktower

Näkymää Observatory Hill:iltä

Edellisen illan pohdintojen jälkeen päädyin kävelemään Scuba Junkiesin toimistoon ja varasin PADI Open Water Diving kurssin hintaan 250e, joka alkaa ensi tiistaina. Kolmen päivän lisenssikurssilla tehdään teorian lisäksi 6 avovesisukellusta. Vähän jännittää, mutta uskoisin sukelluksen luonnistuvan minulta melko helposti! Ainakin innolla odotan että pääsisin tutkimaan merielävää sen luonnollisessa ympäristössä. Kiitos muuten Annille (josta puolestaan löytynee mainintoja vanhasta blogistani) jo nyt kaikesta avusta sukellusmestoihin liittyen. Annin mainiota blogia voitte lukea täältä! Seuraava viikko menee siis täällä KK:lla uusia aktiviteetteja opetellessa. Kota Kinabalun kiipeämistä harkitsen, mutta Everestin jälkeen se tuntuu vähän vaatimattomalta.

Jatkoin kävelyä pitkin kaupunkia ja päädyin Gaya streetin sunnuntaimarketille. Mainio mangojäätee kädessäni kuljeskelin pitkin suurta torialuetta. Mukaan tarttuivat uudet aurinkolasit, sillä edelliset (monessakin kuvassa esiintyneet) jäivät viimeiseen yöbussiin Thaimaassa. Ilmeisesti paikalliset hankkivat lemmikkinsä torilta, sillä kojuista olisi voinut ostaa vaikka mitä (vai ovatko nämä päätymässä pannulle?)

Toivottavasti ainakin tämä kaveri oli menossa hyvään kotiin eikä kiinalaiseen ravintolaan

 Lähdin vielä illalla etsimään salia, mutta valitsemani paikka läheisellä ostoskeskuksella oli muuttanut toiselle puolelle kaupunkia. Palasin hostellille ja nopean googlauksen jälkeen lähdin tarmokkaana kävelemään seuraavaksi lähimpään paikkaan n. 3km päässä. Tullessani google mapsin osoittamaan paikkaan en löytänyt risteyksestä salia, vaan varsin näyttävän moskeijan. Hetken ihmeteltyäni tajusin että saamani osoite ei ollut varsinaisesti osoite ollenkaan, vaan ainoastaan kadun nimi, jolloin google maps ohjasi minut kadun alkuun. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, mutta tässä tapauksessa tuli sentään tehtyä pitkä kävelylenkki salin sijaan.

Täältä tuskin löytyy levypainoja

Vaeltelin jossain maanteiden välissä salia etsiessäni

 Palatessani hostellille kysäisin henkilökunnalta, mikäli nämä tietävät kaupungin saleista. Respan työntekijä innostui soittamaan kaikki kaupungin hotellit ja salit läpi ja keräsi listan mitä missäkin maksaa. Olin vähän kiusaantunut aiheuttamastin vaivasta, mutta mies sanoi haluavansa soitella paikat läpi koska etsii itsekkin paikkaa johon voisi liittyä jäseneksi. Lopputulos oli että halvin sali (hotellin fitness center) täällä on n. 7e/kerta. Eräs työntekijöistä kertoi paikallisten käyvän toisella puolella kaupunkia olevalla stadionilla treenaamassa, joten lähden varmaan sinne huomenna.

Istuin iltaa respalla ja juttelin pitkin iltaa monenkin reppureissaajan kanssa. Henki tässä hostellissa, Masada Backpackersissa, on todella hyvä ja päätettiin lähteä porukalla syömään paikalliselle yömarketille.

Night market

Valitsemassa illallista

Illallinen pöydässä

Homma toimi niinkin yksinkertaisesti että marssi torille ja valitsi sieltä mitä halusi pannullle. Torin laidalla oli ruokailualue, johon istuttuaan saattoi tilata juomia ja riisiä jne. Kun ruoka oli valmista kiikutettiin se torilta suoraan pöytään. Valitsimme kuuden hengen seurueellemme yhden isomman kalan (white snapper) ja kasan jättikatkarapuja ja mustekaloja. Ruoka oli kieltämättä hyvää, vaikkakin paikallisesti kallista (n. 7e/henkilö). Nyt kun hengaa näissä halvemmissa paikoissa niin tapaa taas aitoja budjettimatkalaisia. Meillä oli hauska ilta jutellessamme niitä näitä, mutta yllättäen yksi tyttö alko valittaa kookospähkinänsä olevan pahan makuinen / pilaantunut. Valitus jatkui ja jatkui, vaikka me muut vain naureskelimme koko asialle. Lopulta tyttö meni valittamaan paikalliselle kookoskauppiaalle ettei halua maksaa kookospähkinästään kolmea ringgittia (n. 75cent) ja valitti kunnes sai yhden ringgitin eli n. 25centtiä alennusta. Teki mieli sanoa että mitähän hittoa?

Lopulta tyttö sai yhden ringgitin takaisin hämmentyneeltä kauppiaalta. Me muut lähinnä kärsimme suuresta myötähäpeästä paikallisten pysähtyessä katsomaan väittelyä. Olisi tehnyt mieli käydä lyömässä kookoskauppiaalle tuo ringgitti kouraan lähtiessämme. Ylipäätään kuitenkin hauska ilta. Vaikka mm. edellä mainittu tyttö ei edustanut ihan sitä porukkaa jonka kanssa haluan hengata niin muutama mukava tyyppi tullut täällä vastaan ja aiomme huomenna mennä tutkimaan lähisaaria!