Museoita ja kohtaamisia Singaporessa

Sateisesta säästä huolimatta lähdin heti aamusta tutustumaan kaupungin museoihin. Otin metron keskustaan ja  päädyin kävelemään sateiseen Fort Canning-puistoon. Etsin puistossa ollutta Battle Box museota, missä pyörii audiovisuaalinen show eilen kuvailemastani Singaporen taistelusta. Valitettavasti paikka oli toistaiseksi suljettu, joten päädyin kävelemään ympäri sateista puistoa. Upeasti hoidettuja ulkoalueita täällä; pitkin puistoa oli myös Singaporesta kertovia tauluja, sekä vanhoja kolonialismin aikaisia rakennuksia, joten puistokin meni tietynlaisesta museosta.

Harhailin tyhjässä puistossa kun yht. äkkiä kuulin huudon "Matias!". Ihmeellinen elämä oli jollain tavalla heittänyt minut Tatun aamuiselle lenkkipolulle tässä viiden miljoonan ihmisen metropolissa. Ihmeteltyämme hetken aikaa mitkä ovat todennäköisyydet tälle kohtaamiselle Tatu jatkoi lenkkiään ja minä puolestani kävelin läheiseen Singapore National History Museumiin.

Fort Canning Park

 Kansallismuseossa kävin ensin kiertämässä pienemmät näyttelyt, jotka käsittelivät Singaporen ruokaa, elokuvateollisuutta, muotia ja valokuvia. Nuo pienet galleriat olivat sen verran marginaalisia että en viihtynyt niissä montaakaan minuuttia. Päägallerian edessä oli pitkä jono. Hetken ihmeteltyäni minulle selvisi että porukka jonottaa, koska kaikille annetaan mukaan Ipadi ja niitä on ilmeisesti vähemmän kuin vieraita. 25min jonotuksen aikana kävi kyllä mielessä onko tämä high tech meininki oikeasti sen arvoista että paikkaan joutuu erikseen jonottamaan. Itse tykkään ihan kylttienkin lukemisesta.

IPAD! It's IPAD! Maccifanit valtaavat jo museotkin :(

Sain lopulta Ipadin roikkumaan kaulaani ja napit korville. Aloitin ensimmäisen audioesityksen kävellessäni museoon ja kuuntelin hieman hämmentävää tarinointia ihmetellessäni samaan aikaan miksi museoon päästäkseen pitää ensin kävellä monta minuuttia sisäänkäynniltä. Ehkä ideana on saada kaikki kuuntelemaan tuo intro-osuus. Ipadin valikoista tuli suoraan sanottuna heti aika p**ska maku; aina uuteen huoneeseen siirtyessä piti naputella lattiassa oleva numero Ipadiin, mistä käynnistyi audioesitys. Useimmat audiopätkät (varsinkin uuden alueen esittelyt) olivat puhdasta jaarittelua, eikä mistään näkynyt esim. kuinka pitkä pätkä tulee olemaan. Tämän jälkeen saattoi valita eri näytteillepanojen numeroita, joista sai lisää audioesityksiä auki. Lisäksi saattoi valita yksittäisiä tavaroita, jolloin puolestaan Ipadista saattoi lukea lisää infoa aiheesta. Valittavien vaihtoehtojen määrä oli valtaisa ja heti tuli sellainen olo että "Mitä tässä nyt sitten pitää valita?". Oma Ipadini tilattasi heti ensimmäisessä näyttelyssä (ilmeisesti apple ei enää ole kaatumaton). En keksinyt mitään muutakaan kuin kulkea varauloskäynnin kautta ulos näyttelyn loppuun, missä sain uuden Ipadin. Takaisin kuljettuani jatkoin valikoiden ihmettelyä.

Yritin aluksi kuunnella kaiken mahdollisen, koska vaikka audiopätkät olivat turhan pitkiä ja niissä oli jaarittelua mukana niin yleensä ne kuitenkin olivat ihan mielenkiintoisia. Jalat kuitenkin väsyivät nopeasti, koska missään ei voinut istua ja yksittäisen esineen audiopätkä kesti yleensä 2-3minuuttia. Päädyinkin siis istumaan näyttelyn ulkopuolelle ja rämpläämään tietäni läpi audioista näkemättä itse näyttelyä. Koska valikot olivat kuitenkin suljettuja, jouduin välillä kävelemään näyttelyyn katsomaan numeroita ja sitten palaamaan ulos istumaan...

Ensivaikutelma näyttelystä ei ollut kovinkaan hyvä.

Näyttely itsessään oli hyvä ja siisti, mutta infoa oli vain liikaa

Lisäksi paikka haarautui kahteen polkuun; "Tapahtumat" ja "Ihmiset",  Halusin kuulla molemmista, joten jouduin välillä palaamaan takaisinpäin ja kävelemään toista polkua. Parin ensimmäisen näyttelyn jälkeen useimmat ihmiset näyttivät heivanneen Ipadinsa ja vain kävelivät katsomassa esineitä (joissa ei tietenkään ollut mitään infotauluja). Eniten kävi sääliksi vanhempia ihmisiä, jotka olivat selkeästi turhautuneita vaikeisiin valikoihin jo heti alussa...eikä ihme sillä itsellänikin oli vaikeuksia päästä systeemiin sisälle.

En kai voi kuitenkaan valittaa, sillä vietin museossa reilut kolme tuntia audiomateriaalia kuunnellen. Ipadini akku loppui välissä, joten hain vielä kolmannen Ipadin palautustiskiltä. Tässä museossa ja systeemissä on paljon potentiaalia, mutta se ei vain toimi tällä tavalla. Lähinnä Ipad aiheutti turhautumista, lisäksi tuntui vähän sieluttomalta seistä museossa napit päässä Ipadia tuijottaen. Itse ainakin koen että museossa näyttely ja esineet ovat pääosassa. Dokumentteja tai audiopätkiähän voi kuunnella kotitietokoneellakin....no ehkä tämä yhdistelmä on tulevaisuutta. Hyvä idea, huono toteutus.

Museo itsessään oli hieno Viktoriaaninen rakennus

Iltapäivä oli jo ehtinyt melkoisen pitkälle joten palasin hostellille. Yleisessä tilassa istuessa tuli juteltua taas muutamalle reissaajalle. Istuin omissa oloissani tietokoneella kun itsensä tuli esittelemään Mohammed, joka hieman erikoisesti aloitti tarinansa valittelemalla ulkonäköään (Mohammed kieltämättä oli juurikin niin roiston/terroristin näköinen kuin ihminen voi olla). Tämä Pakistanista maanpakoon lähtenyt mies kertoi olevansa Singaporessa saamassa hoitoa johonkin vaivaan jonka laatu ei tullut esille. Mohammed kertoi yrittävänsä tehdä mahdollisimman paljon ystäviä, mikäli päätyy vielä joskus vaihtamaan asuinmaataan. Mohammed kertoi joutuneensa Pakistanissa vainotuksi ulkomaalaisen vaimonsa ja varallisuutensa takia ja lopulta joutuneensa pakenemaan maasta Filippiineille. Hän kertoi veljensä ja setänsä surmatun vainon vuoksi, minkä jälkeen oli itse kääntynyt muslimista kristityksi. Tämän hieman yksipuolisen keskustelun jälkeen tarjouduin vaihtamaan yhteystietoja Muhiksen kanssa, mutta tuolloin kävi ilmi että hän ei osaa lukea, eikä käyttää tietokonetta (kovasti kuulemma aikoo opetella ainakin tietokoneen). Sain silti miehen sähköpostiosoitteen, jota vaimo kuulemma lukee säännöllisesti ja välittää tiedot sitten Mohammedille. Erikoista.

Itse puolestani aloin myöhemmin illalla juttelemaan vieressä istuneen australialaisen kanssa, joka jo kolmatta päivää istui sohvalla lajittelemassa valokuviaan. Kävi ilmi että Craig on freelance toimittaja, joka kiertelee pitkin Kaakkois-Aasiaa katsastamassa matkailukohteita ja kirjoittaa sitten niistä arvioita ja artikkeleita eri medioihin. Mies oli viimeksi asunut Vietnamissa ja muuttanut vähän aikaa sitten Burmaan. Tällä kertaa herra oli tulossa omilta kotiseuduiltaan Queenslandista, missä oli osallistunut 8 päivän maastomoottoripyöräilykiertueeseen (keksin äskeisen sanan äsken!) ja kävi nyt läpi reissun valokuvia. Craigkin antoi yhteystietonsa ja lupasi vastailla, mikäli minulla myöhemmin olisi kysymyksiä Australiasta.

Seuraavana aamuna jouduin checkaamaan itseni ulos tästä jo rakkaaksi käymästä hostellista. Olimme sopineet tapaavamme Tatun kanssa iltapäivällä, mikä tarkoitti että minulla oli muutama tunti tapettavana. Päädyin tapaamispaikkamme metroasemalla olleeseen tietokoneluolaan. En juuri ehtinyt muuta kuin ihmetellä menoa, mutta hurja rätinä ja pauke kävi jengin tahkotessa pelejään.

Pro gaming, the Asian way!

Menimme vielä istumaan iltapäivää Tatun kanssa ja upotimme muutaman kannun Tigeriä parantaessamme maailmaa. Lähtiessäni lentokentälle sovimme taas näkevämme kun seuraava mahdollisuus siunaantuu, missä päin maailmaa tuo tapahtuu jää nähtäväksi. Tatu jatkaa seuraavaksi Italiaan töihin.

Katri oli vinkannut Singaporen lentokentän ihmeellisyyksistä, joten vietin hetken koluten tuota valtaisaa rakennusta. Kieltämättä yksi hienoimmita lentokentistä joilla olen ollut. Itseasiassa paikka vaikutti paljon enemmän avaralta ostoskeskukselta kuin lentokentältä.

Puisto (siis lentokentän sisällä)

Odotustiloja

Kala-jalkahoito. Elokuvateatteri oli ilm. eri terminaalissa!

Singapore jää siis taakse ja tuntui jopa siltä että tuolla olisi voinut mieluusti viettää pidempäänkin! Suosittelen Singaporea lämpimästi kaikille! (Ottis bongasi lufthansalta edestakaisin lentoja alle 600e!)

Reissu on saanut uutta kipinää, joten hymyssä suin kohti Borneota!

Laivaliikennettä Singaporen sataman edustalla

PS: muiden blogeja lukiessani tajusin että jälkikäteen on kätevää jos kirjoitukset on tagattu jollain tavoin, jatkossa siis tagit mukana