perjantai 24. toukokuuta 2013

Puuhamaassa vietät vaikka koko päivän kesäisen!

Suuntasin heti aamusta Sentosa:n saarelle, Singaporen Skanseniin! Nopea metromatka toi rantaan ja koska sää oli hyvä päätin monorailin (tai cable car vaitoehdon) sijaan luottaa omiin jalkoihini ja kävellä saareen siltaa   pitkin. Päätös ei ollut huono, joskaan omia jalkoja ei juuri tarvinnut käyttää, sillä koko 500m matkan pääsi kulkemaan liukutasoja pitkin musiikkia kuunnellen. Olin haistavinani ilmassa rahan tuoksua.

Raskas on jalan kulkea
 Sentosa on vanha linnakesaari, jota on sittemmin keinotekoisesti laajennettu. Ihan kuin Dubaissa! Koska jos rahaa on niin sitähän pitää käyttää, vaikka sitten rakentemalla uusia saaria! Sentosan saari on Singaporelaisten rentoutumispaikka, jonka pääkohde lienee Universal Studios (verrataan lähinnä Orlandon Disneylandiin), sekä valtaisat luksusresortit. Singapore on lieventänyt suhtautumistaan syntiin, joten nykyään saarella toimii myös ilmeisen tasokkaita yökerhoja ja valtaisa luksus kasino. Näiden ympärillä on valtava määrä pienempiä pääsymaksullisia kohteita hyönteistaloista museoihin, sisäsurffaukseen ja paineilmatunneleihin.

Akvaariomiehenä suuntani oli kuitenkin selvä ja kävelin läpi erilaisten hilavitkuttimien suoraan S.E.A aquariumille, joka valmistuessaan 2012 otti 36m leveällä ja 18 miljoonaa litraa vetävällä merivesitankilla haltuunsa maailmanennätyksiä. Ehkä vähän nörttiä, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa.

Samalla lipulla pääsi myös mainioon merenkäyntimuseoon, jonka useimmat ihmiset näyttivät vain ohittavan matkalla akvaariolle. Itse otin kuitenkin aikani tutkiessani melkein tyhjiä näytteillepanohalleja. Vaikka museo taisikin olla lapsille suunnattu niin suosittelen kyllä käymään, ihan mielenkiintoista nippelitietoa Aasian historiasta!

Akvaariolle oli tungosta, museoon ei juurikaan

Akvaariokäynnin arvoa ehkä laski hieman se että kävin juuri Dubaissa melkein vastaavassa paikkassa, mutta pakko tuonne oli silti mennä hieman korkeasta 29$ pääsymaksusta huolimatta. Koska kaikki (ainakin läheiset ystävät) ovat kuulleet varmaan riittävästi meriveden suolatasapainosta, elävästä kivestä ja merivuokkojen suhteesta klovnikaloihin niin annan kuvien puhua.

Dejavu Dubai Mall:ista

Komea riutta-akvaario. 

Ehkä yksi hienoimpia altaita. Täynnä tuhansia Blue Devileitä, yksinkertainen on kaunista.

Medusat värivalojen alla

Siinähän se, maailman suurin akvaarioseinä

Ison altaa sisään pääsi tutkimaan sen 50,000 asukkia

Yksi oikea koralliallas (normaaleissa näytealtaissa korallit eivät pysty elämään)

Oikea riutta-allas elävillä koralleilla. Tämmöinen sitten joskus lottovoiton jälkeen?
 Akvaario oli kyllä varsin tasokas, mutta väkeä oli niin älyttömästi että harvaa allasta sai juurikaan rauhassa tutkia. Aasialaisten kuvausinto on kyllä ihan käsittämätön; kaikesta pitää ottaa vähintään 10 kuvaa, oli sitten kyseessä delffiini tai seinälle ripustettu vaahtosammutin. Hieman häiritsi kun joka altaan lasissa oli koko ajan parikymmentä kameraa kiinni vaikka esillä ei olisi edes ollut mitään kuvattavaa. SEA aquariumin ehdoton vahvuus oli eri merialueitten mukaan jaetut altaat ja selvät opasteet. Lisäksi altaiden sisään ja päälle pääsee mukavasti kävelemään. Suosittelen ehdottomasti kaikille Singaporessa pistäytyville, vaikkakin Dubain vastaava oli pääaltaan osalta ehkä näyttävämpi (ja ilmainen katsoa ostoskeskuksen puolelta!).

En oikeastaan ollut ihan hirveän kiinnostunut Sentosan muista nähtävyyksistä, mutta lähdin silti kiertämään tätä idän puuhamaata. Saari on yksi iso teemapuisto ilman mitään yksittäistä teemaa. Varmaan aika huima paikka lapsille, mutta itsestäni suurin osa paikoista tuntui lähinnä aika sattumanvaraisilta.

Takana 30m korkea Merlion näkötorni. Leijonan ja merenneidon yhdistelmä.

Meren puoli on täynnä rantahotelleja...
 Pysähdyin syömään paikalliseen pikaruokapaikkaan ja sattumalta jonossa oli samassa hostellissa asunut ransakalainen mies. Hän tunnisti minut ja tuli samaa pöytään juttelemaan niitä näitä. Kun totesin ettei minulla oikeastaan ole mitään suunnitelmaa päivän suhteen niin herra totesi että voimmekin kulkea sitten yhdessä. Suoraan sanottuna olisin ollut ihan tyytyväinen omin päin kuljeskeluun, mutta minkäs sille voi että on hyvä tekemään kavereita. Jatkoimme siis kahdestaan pitkin läheistä hiekkarantaa. Yhteinen kieli oli alkuun vähän hakusessa, mutta hiljalleen löysimme jonkunmoisen tankeroenglannin tason, jolla molemmat ymmärsivät toisiaan melko hyvin.

...ja keinotekoista aurinkorantaa. Kuvassa Fayce
 Harhailtuamme jonkun aikaa sanoin meneväni läheiseen Siloso Fort:in sotamuseoon. Kyseinen paikka ei selvästikkään ollut ranskalaisen ystäväni toivelistalla, mutta tämä lähti silti mukaan saatuaan minusta nyt matkaseuraa.

Koska olen oman blogini herra ja lisäksi vielä ansioitunut kahvipöytähistorioitsija niin otan oikeudekseni kertoa palan paikallista sotahistoriaa:

Singapore oli toisen maailmansodan syttyessä yksi Aasian tärkeimpiä solmukohtia ja Britannian Kaakkois-Aasian tärkein sotilastukikohta. Maailmansodan riehuessa 3. valtakunnan rajoilla oli valtaosa Imperiumin merimahdista luonnollisesti siirretty Eurooppassa nousevaa hakaristiä vastaan. Kun Japani sitten avasi sodan liittoutuneita vastaan ja torpedokoneet upottivat Yhdysvaltain tyynenmeren armadan Pearl Harborin satamaan, joutuivat liittoutuneet arvioimaan uudelleen Aasian rintaman merkitystä. Euroopassa todettiin Winston Churchillin johdolla, ettei Japani tule olemaan suuri uhka Singaporelle, joten apuun lähetettiin vain kourallinen joukkoja sekä laivasto-osasto Z taistelulaiva HMS Prince of Wales:in johdolla. Olivathan Britannian taistelulaivat toistaiseksi olleet ylivertaisia maailman merillä.

Nousevan auringon maa kuitenkin todisti kykynsä sodankäynnin saralla ja japanilaiset joukot etenivät nopeasti läpi Aasian nousten maihin Malesian rannikolle. Edelleen usko Singaporen, "etelän Gibralttarin", voimaan oli vankkumaton liittoutuneiden keskuudessa. Hymyt alkoivat kuitenkin hyytyä kun englantilaiset Buffalo hävittäjien lentäjät joutuivat toteamaan olevansa altavastaajina uusille Japanilaisille Zero-hävittäjille. Maailman taistelukentille oli astunut uusi ylivertainen ase: lentotukialukset. Englantilaiset olivat voimattomia Japanin torpedokoneiden upottaessa uunituoreen taistelulaiva Prince of Walesin ja risteilijä HMS Repulsen Singaporen lähistölle. Britannian laivasto oli kokenut yhden historiansa pahimmista tappioista ilman minkäänlaista aikaansaavutusta. Laivojen kapteenit päättivät upota laivojensa mukana.

Singapore mahtavine rannikkotykkeineen seisoi kuitenkin edelleen vahvana ja komentajat olivat varmoja pystyvänsä torjumaan minkä tahansa merihyökkäyksen. Japanin hyökkäysjoukot olivat kuitenkin jalkautuneet Malesiaan ja etenivät nopeasti polkupyörin halki maaseudun hyökäteen kaupunkiin maateitse. Seitsemän päivän taistelujen jälkeen Singapore antautui puolta pienemmille japanilaisjoukoille. Churchill totesi kyseessä olevan yksi historian suurimmista tappioista ja nöyryytyksistä. Japanilaiset puolestaan toteuttivat tavaksi muodostuneen puhdistuksensa kiinalaisväestön keskuudessa ja lähettivät liittoutuneiden sotilaat kuolettavaan sotavankeuteen.

Singapore antutuu ehdoitta japanilaishyökkääjille.
 Siloso Fort oli pienehkö museo, joka kuitenkin kuvasi varsin mielenkiintoisesti taistelua Singaporesta. Osa museosta oli omistettu myös muistamaan niitä kymmeniä tuhansia sotavankeja, jotka lähetettiin Burmaan rakentamaan "kuoleman rautatietä", kiinnostuneet voivat katsoa elokuvan Kwai Joen silta :)

Ranskalainen ystäväni, joka lopulta esitteli itsensä Fayce:ksi, ei tainnut ihan ymmärtää kaikkia englanninkielisiä selostuksia, mutta katseli silti kärsivällisesti museon läpi. Olimme molemmat jo saaneet tarpeeksi tästä kummallisesta puuhamaasta, joten päätimme suunnata yhteistuumin hostellille. Makoilin pitkälle iltaan huippuhyvästä netistä nauttien, kunnes Fayce palasi hostellille ja kyseli lähtisinkö käymään paikallisella bilealueella. Ei oikeastaan huvittanut juoda, mutta kun selvisi että Fayce:kään ei juo (koska on muslimi) niin ajattelin että olisihan se ihan kiva nähdä vähän kaupunkia yöaikaankin. Suuntasimme siis Clarke Quayn ravintola-alueelle. Täällä on huomenna budhalainen pyhäpäivä "Vesak Day", minkä vuoksi ihmiset olivat selkeästi lähteneet ulos alkavaa viikonloppua viettämään.

Clarke Quayn ravintolaranta

Livemusiikkia kuuntelemaan oli tullut porukkaa tungokseksi asti
Tunsin oloni vähän resuiseksi reissushortseissa ja t-paidassa, kun kaikilla muilla oli pikee tai kauluspaidat päällä. No, kaikkea ei voi kantaa rinkassa maailman ympäri, joten tällä kertaa oli näytettävä turistilta. Käytiin istumassa yhdessä vähän paremmista ravintoloista ja juteltiin jääkahvien lomassa. Facel osoittautui ihan mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Hän on Algerialaiset sukujuuret omaava Pariisilainen karkkikauppias, joka ilm. on jäänyt vähän ikinuoreksi ja viettää joka vuosi kuukauden tai kaksi reissaten pitkin Indonesiaa ja skeitaten sekä surffaten. Oli ihan hauska jutella niitä näitä, vaikka varmaan molemmille oli selvää ettei tästä mitään elinikäistä ystävyyttä tulekkaan. Pitää kyllä yrittää jatkossakin suosia hostelliasumista, sillä ainakin siellä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Lisäksi tulee tehtyä enemmän juttuja jos on joku niitä ehdottamassa, esim. tuonkin illan olisin varmasti vain viettänyt hostellilla jollei joku olisi erikseen kysynyt mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti