Majulah Singapura

Singapore, lion city. Mistä lienee nimensä saanut, sillä leijonia ei koskaan ole löytynyt kuin eläintarhasta. Kaupunki tunnetaankin nykyään paremmin yhtenä Idän (talous)Tiikerinä, sillä tämä viiden miljoonan ihmisen kaupunkivaltio on yksi Aasian menestyvimmistä talousvetureista.

Britti-imperiumin annettua entiselle vapaakauppa kaupungille itsenäisyyden toisen maailmansodan jälkeen kävi Singapore yhdistymässä Malesiaan. Liitto jäi kuitenkin lyhyeksi ja Singapore jatkoi pian tietään itsenäisenä valtiona. Kaupungilla ei ole luonnonvaroja (eikä edes omaa makean veden lähdettä), mutta siitä huolimatta on Singapore noussut nopeasti yhdeksi maailmantalouden risteyskohdista. Valtava satama ja keskitetty bisnes ovat houkutelleet maahan runsaasti ulkomaista pääomaa, jonka voimilla on tänne rakennettu Hongkongin ja Shanghain kaltainen moderni talouskaupunki. Kaupungin motto kuuluukin "Majulah Singapure" eli "Eteenpäin Singapore!", mikä todella näkyy täällä!

Singaporessa sekoittuvat kiinalainen, malesialainen ja eurooppalainen kulttuuri. Nykyään kaupungissa asuu vähemmistöjä kaikista maailman kolkista, eikä Singapore perustakkaan identiteettiään etniseen yhtenäisyyteen, vaan omaan menestykeensä. Maailmalla Singapore kai tunnetaan lähinnä kieltojen kaupunkina. Purukumin tuominen maahan on laitonta, roskaamisesta sakotetaan armotta ja punaisia päin kävelemisestäkin saattaa päästä raastupaan. Huumerikokset tuovat kuolemantuomion, joita myös pannaan käytäntöön, eikä tämä rajoitu pelkästään maahantuontiin tai kauppaan, vaan myös käyttöön. Lentokentillä suoritetaan virtsatestejä ja huumausaineet veressä vievät armotta linnaan. Tupakkaa sai vanhoina hyvinä aikoina tuoda ulkomailta yhden avatun askin, mutta nykyään yksikin tupakka on salakuljettamista. Singaporeen ei siis kannata tulla kukkoilemaan, täällä eletään ihmisiksi!

Tupakka ja alkoholi ovat armottoman verotuksen alla (aski tupakkaa maksaa n. 9 euroa, iso pullo jägermaisteria näytti kustantavan lähemmäs 100 euroa), joten köyhien ei kannata tulla tänne myöskään harrastamaan paheitaan. Muutenkin Singapore tunnetaan yhtenä Aasian kalliimmista kaupungeista, joten kituuttelubudjetilla ei kannata lähteä tänne Manner-Aasian eteläisimpään kolkkaan.

Heti lentokentällä sain positiivisen kuvan Singaporesta. Viihtyisä ja rauhallinen ilmapiiri, selkeät englanninkieliset opasteet (englanti on Singaporen virallinen kieli) ja tehokkaat rajatarkastukset. Maineestaan huolimatta turvatarkastus ei ollut mitenkään poikkeuksellinen (vaikkakin siis ylimääräinen sellainen tehtiin kaikille maahan saapuville) ja sain nopeasti rinkan takaisin ruumasta. Tuntien Singaporen hintatason kävin suoraan nostamassa 600$ automaatista ja suuntasin kohti keskustaa.

Keskustaan pääsikin yllättävän kätevästi ihan normaalilla metrolla. Hintaa oli pari euroa, joten Singapore ei yllättäen vaikuttanutkaan ryöstöhintaiselta maalta kuten olin ymmärtänyt. Jäin pois Bugis-stationilla ja kävelin suoraan Little Indiaan, mistä tiesin löytyvän halpaa majoitusta.

Intian jälkeen mietitytti mahtavatko hermoni kestää Little Indiaa, ensivaikutelma oli kuitenkin rauhallinen

 Kävin parissa hostellissa ja löysin lopulta varsin viihtyisän ja siistin oloisen paikan nimeltä Checkers Inn (22$/Mixed dorm). Ei ole tullut vielä oltua juuri hostelleissa, mutta itse tyydyn aina vähään, joten luotin että hostellimajoituskin olisi ihan tervetullutta vaihtelua.

Dormihuone. Yksinkertaista, mutta siistiä.

 Koska heräsin jo aamuyöstä olin melko väsynyt päästessäni hostellille, mutta päätin silti vielä lähteä tutkimaan kaupunkia. Harhailin hetken Little Indiassa ja uskaltauduin syömään paikalliseen ravintolaan. Yllätyin kun koko kaupunginosa olikin erittäin puhdas, viihtyisä ja katuravintolatkin vaikuttivat todella laadukkailta. (myöhemmin luin että Singaporessa esim. ravintoloiden hygieniavalvonta on todella tarkkaa) Little India onkin parempi kuin oikea India! Lisäksi täällä kukaan ei tyrkytä mitään ja länkkäreitäkin asuu kaupungissa sen verran paljon ettei turistiin kiinnitetä huomiota. Katuravintolan perus riisi ja kana annoskin irtosi n. 3 eurolla, joten totesinkin että itse asiassa Singaporessa on ollut tähän asti halvempaa kuin Bangkokissa. Ilm. täälläkin voi halutessaan elää halvalla ilman mitään ihmeempää kitsastelua.

Kävin kävelemässä läheisellä teknokeskuksella, Sim Lim Squarella. Tämä kuusikerroksinen kauppakeskus on vain ja ainoastaan täynnä elektroniikkakauppoja. Löysin lopulta Amazon Kindlenkin, mutta hinta oli reilusti standardia nettihintaa kalliimpi, eikä tinkiminenkään johtanut mihinkään, joten jatkan etsintää! Vaikkei elektroniikka ole täällä mitenkään erityisen halpaa niin pientä hifistelyn tarvetta heräsi kun kierteli noita kannettava/tabletti/kännykkä kauppoja. Tällä kertaa jätin kuitenkin ostokset tekemättä ja suuntasin läheiseltä metroasemalta takaisin Little Indiaan. Singaporen metro osoittautui yhdeksi parhaista jossa olen ikinä käynyt. Metroverkko kattaa koko kaupungin ja lippujen ostaminen automaateista on helppoa ja nopeaa. Kertaliput keskustassa kustantavat 1-2 euroa, joten kulkeminen tulee vieläpä todella halvaksi.

Sim Lim Square

 Seuraavana aamuna suuntasin suoraan Somerset:in kaupunginosaan, missä hetken ristiin kävelemisen jälkeen löysin kuin löysinkin lapsuudenystäväni Tatun. Tatu on töissä eri puolilla maailmaa ja sattui tällä kertaa pitämään majaansa Singaporessa (hauskan linkin löydätte ensimmäisestä blogistani CSI Leicester, jossa kävin tapaamassa samaa Tatua Barcelonassa, missä hän silloin työskenteli!). Kävimme Tatun asunnolla (missä ei valitettavasti saa majoittaa ulkopuolisia) ja vilahdimme salaa käymään asuinkompleksin vaatimattomalla salilla.

Näkymää Tatun parvekkeelta

 Sää ei ollut mitenkään erikoisen hyvä, joten päätimme käyttää päivää vain kävelemällä keskustassa. Tarkoituksena oli käydä syömässä eräällä Singaporen muodikkaammista alueista. Kyseinen alue on ilmeisesti tunnettu alakulttuureistaan ja oli ravintolatarjonnan puolesta melkoinen hipsterien päämaja. Valitettavasti ravintolatkin olivat sen verran hip, että niissä aamupala, brunssi, iltapäivä tee ja illallinen olivat tarkkaan kellotettuja, joten kunnon ruokaa ei iltapäivästä ollut tarjolla yhdestäkään keittiöstä.

Matkalla silmiimme sattui ilmoitus kadonneesta kissasta, jota  tietysti etsimme hetken aikaa. 

Tuloksettoman ruokapaikka etsinnän jälkeen lähdimme kävelemään takaisin metroasemalle, jolloin sattui taas yksi epätodennäköisyydessään todennäköisistä tapahtumista. Kadun päästä meille nimittäin viittoi hätääntynyt nuorimies, joka juoksi pyytämään meitä apuun. Seuratessamme miestä kadun päähän tajusimme viereiseen viemärikuiluun pudonneen pienen mummon. Miten mummo oli kuoppaan päätynyt jäi hämäräksi, mutta tämä ei päässyt omin avuin pystyyn kuopan pohjalta, joten hyppäsin kuoppaan ja nostin vanhuksen pystyyn. Tatu sai mummoa kainaloista kiinni ja kiitos tämän pienen koon nosti mummon helposti ylös kuopasta. Autoimme vielä keräilemään vanhuksen tavarat ja varmistelimme tämän olevan kunnossa ennenkuin jatkoimme matkaamme. Päivän hyvä työ tehty! Ehkä tuolla tuloksettomalla ruokapaikan etsinnällä olikin siis joku merkitys!

Päädyttiin pyynnöstäni läheiseen sushi-ketjuravintolaan, sillä en ole käynyt vielä kertaakaan noissa linjastoravintoloissa. Paikassa siis istutaan pöytään, jonka vierestä kulkee liukuhihnalla erilaisia makupaloja. Hihnalta voi sitten oman maun mukaan nostella ruokaa pöytään. Ruuat ovat eri värisillä lautasilla, joiden mukaan hinta määräytyy. Lopuksi tarjoilija siis vain laskee eriväriset lautaset ja laskuttaa sen mukaan.

Emman pyynnöstä laitan ruokakuvan blogiini! (oikeasti näitä ruokakuvia on paljonkin, mutta en ole oikein jaksanut kirjoittaa mitään aiheesta)

Lonkero sussia, liukuhihn ei oikein tallentunut kuvaan

Ihmettelin metron ovissa olevia kieltotarroja: "durian-hedelmät kielletty!", joten Tatu kehotti minua ottamaan jälkiruuan durian-jäätelön muodossa.

Täällä jäätelö heitetään paahtoleivän väliin

 Ei tarvinnut montaa haukkausta ottaa niin tajusin miksi tuo on kielettyä kaikissa suljetuissa tiloissa. Durian maistuu jotakuinkin elattuneelta maidolta ja haisee ihan käsittämättömän pahalta. Ilmeisesti jäätelö ei vielä ole mitään oikeaan hedelmään verrattuna. Durian on paikallisten herkku (ja kai oikeasti ihan hyvää), mutta sen pitää olla juuri oikean verran kypsää, muuten se ilmeisesti haisee suunnilleen oksennukselta. Jäätelö jäi tällä kertaa syömättä.

Katukuvaa

Käveltiin aikamme keskustassa ja täytyy todeta että Singapore on kyllä viihtyisä kaupunki! Kaikkialla on todella siistiä, kadut ovat leveitä ja puita sekä puistoja on kaikkialla. Roskiksia ja yleisiä WC:itä löytyy helposti ja joka paikassa on karttoja ja selkeitä opasteita. Avoimia Wifejäkin tuntui löytyvän joka kauppakeskuksesta, joten täällä on turistina helppoa!  Otettiin metro vielä Marina Bayhyn, sillä piti käydä ihmetelemässä Singaporen tunnetuinta maamerkkiä, Marina Bay Sands hotellia.

Marina Bay

Olen luvannut itselleni jonain päivänä käyväni tuossa hotellissa. En oikein tiedä miksi, mutta kuvat katon infinity poolista jne. ovat varmaan vakuuttaneen. Oli hienoa nähdä paikka livenä, mutta huoneet lähtevät n. 350$, joten jätän visiitin toiseen kertaan!

Tatulla oli seuraavana päivänä töitä ja minäkin olin jostain syystä melko väsynyt, joten lähdettiin illan pimentyessä omille tahoillemme. Ilta menikin kunnon netistä nauttien ja hostellilla porukan kanssa jutellessa. Pitää kyllä jatkossakin suosia hostelliasumista, porukkaan tutustuu niin älyttömän helposti sitä kautta!

Ensimaku Singaporesta on kyllä todella hyvä! Olen aina ollut enemmänkin kaupunki-ihminen, mutta kyllä tuntuu hyvältä olla taas järjestyksen parissa edellisten maiden jälkeen! Pitää varmaan etsiä jostain sellainen "I <3 SG" paita.