Angkor Wat

Koska emme tällä reissulla ehdi käymään Phom Phetissä tai muissa historia-paikoissa kuten killing field:seillä, niin lienee syytä valottaa lyhyesti Cambodian historiaa. Tällä matkatessa tulisi muistaa, että Cambodia on yksi synkimmän lähihistorian omaavia maita, jossa ihmisoikeusrikkomuksia tehtailleet tahot ovat edelleen kiinni vallankahvassa.

Kun Ranskan Indokiina hajosi ja Vietnamissa nouseva kommunismi veivät ensin Ranskan ja sitten Yhdysvallat puuduttavaan viidakkosotaan oli Cambodia vielä puolueettomaksi julistautunut kuningaskunta. Hiljalleen naapurimaiden paine kuitenkin pakotti avaamaan rajat Viet Cong sissien toiminalle.  USAn hävitessä Vietnaminsodan oli myös naapurimaa Cambodian kohtalo selvä. Pol Potin johtamat kommunistikapinalliset pääsivät niskan päälle ja hallitus antautui 17.5.1975. Alkoi kommunistihallinon aika, jonka jälkipolvet oppivat tuntemaan "Khmer Rouge":na. Punakhmerit aloittivat työnsä hylkäämällä kaiken länsimaailmaan viittaavan. Länsimaisesta tieteestä ja lääkkeistä luovuttiin, temppelit tuhottiin ja munkkeja alettiin järjestelmällisesti vainota. Kirjastot poltettiin ja yhteiskuntaa lähdettiin viemään Kiinaan tyyliseen maatalauskommunismiin. Onnekkain älymystö ehti paeta maasta, mutta kansan syvät rivit eivät päässeet pakoon Khmeerien puhdistusta. Kaikki joiden edes epäiltiin olevan länsimielisiä tai hallitusvastaisia lähetettiin "uudelleenkoulutetaviksi" syrjäisille leireille. Kukaan ei palannut.


1975-1993 arviolta kaksi miljoonaa cambodialaista murhattiin yhdessä historiaan raaimmista kansanmurhista. Kansanmurhassa, jonka tekijät yhä elävät rankaisematta ja jotka edelleen pitkälti nauttivat hallituksen suosiota ja suojelua.

Vaikka historia edelleen varjostaa monen ihmisen elämää täällä, niin samaan aikaan näkyy, miten yhä useammalla ihmisellä on nyt mahdollisuus vapaampaan elämään täällä, eivätkä useimmat selvästikkään halua jäädä pohtimaan menneitä, vaan työskennellä valoisamman tulevaisuuden eteen.

Uusi Cambodian lippu ja siinä Angkor Wat

Vanhan Khmeri valtakunnan pääkaupungin on arvioitu olleen maailmanhistorian suurin

esiteollinen kaupunki. Mekong joen ja Siaminlahden välistä tärkeää aluetta hallinnoimaan

syntyi n.800-1200 luvulla siis kaupunkikeskus, jonka rinnalla keskiaikaiset Rooma,

Konstanttinopoli ja Jerusalemkin kalpenivat. Pitkät sodat ja sisäinen rauhattomuus

kuitenkin syöksivät Angkorin valtakunnan laskuun, ja kun lisäksi buddhalaisuus nousi

valtauskonnoksi jäivät Angkorin hindutemppelit tyhjilleen. Suurkaupunki kutistui kyläksi

ja viidakko nieli sen.

Vuosisatojen saatossa kasvillisuus peitti kaupungin ja ajan hammas alkoi raunioittaa valtaisia rakennuksia. Hiljalleen kaupunki katosi ja vain suurimmat temppelit pysyivät pystyssä, vaikkakin hautautuivat sademetsän alle. Eurooppalaisten saavuttua paikalle 1860-luvulla Ranskalaisen Henri Mouhot:in johdolla alkoi Angkorin salaisuus ratketa. Tiedepiirit olivat shokissa siitä että viidakon kätköistä, "alkuasukkaiden mailta"

löydettiin muinaisia rakennelmia, jotka kilpailivat entisaikojen maailmanihmeiden kanssa loistokkuudessaan. Angkor Watista, suurimmasta temppelistä, on sittemmin tullut tunnettu nähtävyys, joka on innoittanut populaarikulttuuria Indiana Jonesista Tomb Raideriin. Angkorin kaupungin massiivisuus ja kadonneen korkeakulttuurin merkittävyys on puolestaan ymmärretty vasta nyt tutkimuksen ja tutkimusmenetelmien parantuessa.

Lähdettiin hotellilta aamu viideltä toiveissamme nähdä auringonnousu temppelillä.

Emme halunneet katsella yhtäkään tuktuk ukkoa koko päivää, joten olimme päättäneet

vuokrata pyörät koko päiväksi. Pyöräliike aukesi kuitenkin vasta seitsemältä toisin kuin

olimme ymmärtäneet, joten aikainen herääminen osoittautui turhaksi. Syötiin aamupalaa

nettikahvilassa ja liikkeen auettua haettiin pyörät alle. Liike osoittautui odottelun

arvoiseksi, sillä saatiin sieltä vuokralle mainiot ja oikeankokoiset Trek:kin maastopyörät

6 dollaria/kpl. Pyörät olivat erinomaisesti huolletut, joten kun todettiin polkemisen olevan

helppoa ja hauskaa niin oltiin heti alusta asti hyvillä mielin päätöksestä tehdä reissu

pyörin.

Poljettiin n.6km matka lipputoimistoon, mistä otettiin päiväpassit alueelle (20dol).

Oltiin ajateltu mennä Angkor Watille ensimmäisenä, mutta kellon lähestyessä jo

kahdeksaa ja turistibussien jo suunnatessa siihen suuntaan päätettiin tehdä tempellikierros

vastapäivään, eli toisin päin kuin kaikki muut. Poljettii vielä muutama kilometri ja

päästiin ensimmäisille temppeleille, missä tutuksi tullut kaupustelija lauma hyökkäsi

kimppuumme. Paikalla ei ollut montaakaan turistia, joten kortti-, ja vesipullokauppiaat olivat melko epätoivoisia myymään tuotteitaan. Hinnat olivat koko Angkor:in alueella

törkeät, joten ei ostettu juuri mitään. Oppaan puutteessa ja historian ystävänä ostin

kuitenkin "Ancient Angkor"-kirjan (8$), joka oli varsin mukava lisä päivään, mutta

painaa nyt turhaan rinkassani.

Pari ensimmäistä ja kauempana kaupungista ollutta temppeliä olivat melko

vaatimattomia, mutta muinaisuudessaan mielenkiintoisia. Ympärillä, ja välillä temppelien

päällä, kasvava viidakko teki paikoista jännittäviä, vaikka alue onkin turistirysä. Sinäänsä

fiksua käydä vaatimattomammilla temppeleillä ensin, sillä aluksi nekin tuntuivat

kiehtovilta. Välissä käytiin yhdellä vesialtausta, joka oli ilm. ollut kylpypaikka sekä

juomapaikka eläimille. Angkorin asukkaat rakensivat useita valtavia tekojärviä, jotka

ovat symmetrisiä nelikulmioita ja sijoitettu tarkkaan ilmansuuntien mukaan. Perinteisesti

näitä on pidetty kastelualtaina, mutta koska merkit kastelujärjestelmästä puuttuvat on

viime aikona alettu pohtia mahdollista uskonnollista merkitystä. Suurin näistä altaista

on 7km x 2km, joten voi vain kuvitella niiden rakentamisen vaivaa aikana ennen

koneita. Minä ja Petteri tietysti laitamme foliohatut päähän ja liitymme hulluimpien

salaliittoteoreetikkojen joukkoon uskoen, että kyse on muinaisten avaruusolioiden

vierailusta. Kiistaton todiste on läheisen temppelin seinästä löytyvä kaiverrus, joka kuvaa

maapallolta muiden dinosaurusten mukana kadonnutta Stegosaurusta.

Kuva National Geograpichilta

Kovasta etsimisestä huolimatta emme löytäneet dinoa loputtomien kaiverrusten joukosta.

Foliohattuni kertoo että tämä oli vain toinen salajuoni peitellä Alienien vierailun jälkiä!

 Osa temppeleistä oli paremmin entisöityjä, osaan taas tarkoituksella jätetty niissä kasvavat puut elävöittämään aluetta. Turisteja oli päätemppelien ulkopuolella varsin harvassa, joten melko rauhassa saatiin leikkiä Indiana Jonesia raunioiden seassa.

 Temppelit olivat varsin näyttäviä ja kivikaiverrusten määrä on uskomaton, mutta kuten todettu niin kaikkeen kyllästyy aikanaan. Muutama tunti pienempien sivutemppelien seassa seikkailtuamme totesimme että nuo on nyt nähty ja oikaisimme suoraan kohti itse vanhaa Angkorin kaupungin keskusta.

Portaiden nousu oli melko lähellä seinäkiipeilyä

Angkorin kaupungin itäportti

 Portilta oli matkaa keskusrakennuksille vielä useampi kilometri. Hauska miettiä millainen kuhina tuolla on aikoinaan käynyt, sillä muinainen kaupunki on sulkenut sisäänsä valtavan määrän asutusta, vaikka nyt sen kaiken peittää vain viidakko. Vanha kuninkaanpalatsi ja päätemppelit olivat paljon pieniä temppeleitä näyttävämpiä, mutta koska olimme jo nähneet sitä samaa niin kävimme vain useimpien edessä kääntymässä pyörillä. Maastopyörät olivat kyllä mitä mainioin kulkupeli tuonne pikkupoluille!

Olimme olleet liikkeellä jo 8 tuntia ja kuumuus rupesi viemään voimat, joten päätimme jättää Angkorin visiitin lyhyeksi ja suunnata lopuksi vain suoraan kaikista pyhimpään eli Angkor Watin temppelille. Kilometrin polkemisen jälkeen minun pyörästäni puhkesi kuitenkin takarengas, joten matkanteko keskeytyi toistaiseksi. Hetken pohdittuamme talutimme pyörät lähimmälle limukauppiaalle ja pyysimme saada lainata tämän puhelinta. Pientä maksua vastaan neiti antoi meidän soittaa luuristaan polkupyöräliikkeeseen ja limsakauppiaan selitettyä tälle sijaintimme lupasi mies tulla vaihtamaan pyöränkumin. Valmistauduimme pitkään odotukseen ja maistelimme varjossa limsojamme, kun pyörämies jo karauttikin skootterillaan pihaan, nappasi pyöräni takarenkaan irti vanteineen ja pyöräytti uuden priiman renkaan tilalle. Miehen saapuminen kesti ehkä 10 min ja renkaanvaihto minuutin, joten pitää kyllä antaa pisteet loistavasta palvelusta. Kovasti pyyteli vielä anteeksi että rengas oli puhjennut, mutta me tietysti olimme enemmän kuin onnellisia että pääsimme jatkamaan noinkin nopeasti!

Angkor Watilla oli odottamamme määrä turisteja. Ilmeisen monet käyvät katsomassa vain temppelin ja jättävät muun valtavan alueen omaan arvoonsa. Kuljimme massan mukana ja ainakin itse petyin suuresti, kun koko temppelin julkisivu oli pressujen peitossa. Ilm. temppeliä kunnostetaan, vaikka missään ei ketään näkynytkään. Tutkittiin temppeliä sisältä, mutta suoraan sanottuna se ei yksityiskohtien puolesta ollut erityisen kiinnostava. Poikkeuksen teki tosin erään seinän fresko, missä kuvattiin eri helvettejä...ilmeisesti maalari on ollut varsin perehtynyt siihen miten ihmistä voidaan kiduttaa.

Angkor Wat! Tosin takapihan puolelta.

Kiivettiin myös ylä tasanteelle, mistä maisemat olivat kyllä hienot, mutta ei juuri muuta nähtävää. Loppujen lopuksi Angkor Watin visiitti jäi siis lyhyeksi, mutta tulipa tuo itse päätemppelikin nähtyä. Kokonsa puolesta se on kyllä vaikuttava, kun muistetaan että se on rakennettu joskus 1300 luvulla.

Ajeltiin keskustaan ja palautettiin hyvin palvelleet pyörämme kiitosten kera. Hauska päivä, varsinkin kun sai vähän liikkumisen vapautta pyörän myötä ja mikä parasta ei tarvinnut katsella ainuttakaan tuktuk kuskia!