keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Eteenpäin mars, suuntana Singapore!

Tullut muutama hyvä kommentti niin pakko alkuun palata pariin viime postaukseen! Saa osallistua keskusteluun (tai vain kelata suoraan alas missä tuoreimmat kuulumiset!)

Pari viime viestiä ovat varmaan olleet vähän turhankin negatiiviseen sävyyn kirjoitettuja, joten korjaan itseäni hieman. Jos en nauttisi matkaamisesta niin ostaisin luonnollisesti matkalipun kotiin vaikka tänään. Myönnettäköön että muutamat viimeviikot ovat hyvästä matkaseurasta huolimatta olleet vähän alakuloisia. Reissussa on ollut suht. paljon vastoinkäymisiä, joista erityisesti sairastaminen vei hetkellisesti voimat. Myös tämä alituinen lämpö (+35-40c) on alkanut enemmänkin ärsyttää kuin innostaa. Nyt tätä kirjoittaessani on matkailun maku taas palannut ja into nähdä uusia paikkoja on kova.

Palaan vielä pariin hyvään pointtiin Marjan kommentista:

Ilm. olen antanut sen kuvan että reissaan todellisella kengännauhabudjetilla. Verrattuna parin viikon pistolomaan joutuu tietysti aina miettimään mihin rahansa käyttää, mutta oma päiväbudjettini on silti moninkertainen useimpien reppureissaajien kulutustottumuksiin verrattuna. Rahaa kyllä palaa, enkä ole tullut tänne säästelemään, mutta tuppaan ehkä kirjoittamaan lähinnä niistä tinkimisistä jne. pienistä säästöistä jotka tekevät hyvälle mielelle. Jos haluaisin vain "kituutella" maailman äärissä niin en olisi tällä hetkellä Singaporessa tai ikinä noussut Everestin rinteitä...kukin tavallaan, mutta haluan siis korostaa että mikään nälkämatka tämä ei ole!

Olen kuitenkin eri mieltä siitä miten rahaa kannattaa käyttää. Ekoturismi ja paikallisten keskuuteen rahan saaminen ovat loistavia juttuja, mutta koska viime ajat ovat menneet (huonoista valinnoista johtuen) niillä kaikista tallatuimmilla poluilla on "ilmapiiri" ollut mielestäni joka paikassa aika huono ja paikat parhaat päivänsä nähneitä. En ala saarnaamaan kehitysmaiden talouskehityksestä ja nykyisistä talousrakenteista, mutta itse tulen taistelemaan joka paikassa korruptiota ja tätä paikallisiin juurtunutta "money tree" (turisti on rahapuu, joka automaattisesti kantaa valuutan paikallisen taskuihin) ajattelua vastaan. Kyse ei ole rahan säästämisestä, vaan periaatteesta. Tuktuk-kuskien ryöstöhinnat, turistikohteiden kerjäläiset ja rajalla ylimääräistä vaativat virkamiehet eivät edusta paikallista enemmistöä, vaan turistibisneksen ympärille syntynyttä vääristymää, jonka ruokkiminen on haitallista paitsi turismille itselleen, myös kiisteltävästi siten koko alueen kehitykselle.

Pitää nopeasti vielä todeta yksi asia, jotka viimeaikoina on paljon pohdittu mm. valtiotieteilijöiden taholla. Globaali maailmantalous ja informaatioteknologian nousu ovat mahdollisesti muuttaneet maailmaa enemmän kuin olemme ymmärtäneetkään. Vaikka paikat ja ihmiset ovat samoja kuin esim. 10 vuotta sitten, niin asenteet ovat saattaneet muuttua paljonkin. Tiedon vapaa liikkuvuus median ja erityisesti internetin kautta on tehnyt 3. maailmasta, eli maailman ihmisten (köyhästä) enemmistöstä, entistä tietoisempia rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä vallitsevasta epätasa-arvosta. Tieto lisää tuskaa ja varmasti yhä useammat täällä asuvat ihmiset osaavat kysyä miksi maailman vauraus on jakautunut siten kuin se on. En pysty asettumaan paikallisten kenkiin, mutta eikö tämän voisi kuvitella aiheuttavan jopa tietynlaista (oikeutettua) vihaa ja turhautumista omaan asemaan verrattuna rikkaaseen länsimaalaiseen.

Kuten kommentissa todettiin rahaa kannattaa ja pitää käyttää siellä missä se vaikuttaa ruohonjuuritasolle, mutta koska viimeaikaiset paikat eivät ole olleet sellaisia niin pyrin säästämään omani muualle. Maailma on iso paikka ja kyse on aina loppupeleissä valinnoista. Haluaako viettää viikon Singaporessa vai kuukauden Thaimaassa? Käykö kahden viikon luksuslomalla vai viettääkö puolivuotta kituuttelubudjetilla. Jokainen matkustaa miten tahtoo; toisinaan pitää myös olla itselle rehellinen ja todeta että joku paikka ei ole itseä varten. Pitkällä matkalla ilman suunnitelmia on se etu että aina voi mennä eteenpäin...

Itse tykkään matkustaa nopeassa tahdissa ja nähdä paljon paikkoja...se on usein raskaampaa ja kalliimpaa kuin pelkkä aurinkorannalla makoilu, mutta koska tämä ihmisikä ei varmasti ole puoliksikaan riittävän pitkä näkemään edes puolia niistä paikoista jotka haluaisin nähdä, niin on paras pysyä liikkeellä :)

Paljon asiaa tyhjästä! Olen kuitenkin kommentoijien kanssa samaa mieltä siitä että parin viikon lepoloma jossain tekisi varmasti hyvää! Varmasti kohta pysähdynkin jonnekkin kunhan sopiva paikka tulee vastaan!


Viimeiset kuvat Vang Viengistä

Ylitettiin Laos-Thaimaa raja ilman ongelmia. Mukava päästä taas tänne helpon Thaimaan puolelle, missä ei tarvitse pohtia ylimääräisiä. Bussimme Bangkokiin oli tavallinen sleepperi, mutta hyppäsin tyhjälle penkkiriville heti kun huomasin että bussi ei tule ihan täyteen. Jotenkin sitä sai vaan taas nukuttua melkein koko matkan, vaikka asentoa saikin vaihtaa tasaisin väliajoin kun tunto katosi milloin mistäkin raajasta. Pitää kyllä olla iloinen siitä että olen hyvä nukkuja; yöllä tuntuu siltä kuin heräilisi jatkuvasti, mutta loppujen lopuksi perillä toteaa matkan menneen todella kivuttomasti.

Sen verran väsyneitä kuitenkin oltiin, että kun bussi tiputti meidät Khao Sanille niin otettiin vain ensimmäinen vähän parempi hotelli ja mentiin makoilemaan aamupäiväksi. Taas pitää vähän valittaa samasta aiheesta, mutta taas oli bussia vastassa tuktuk kuskeja, jotka tarjosivat kyytiä Khao Sanille. Siis käytännössä viereiselle kadulle! Siitä mihin bussi meidät jätti käveli Khao Sanin alkaupäähän alle minuutin, joten ihmetyttää taas mistä nämä vedättäjät olisivat kyydittäneet perille. No, tällä kertaa oli hyötyä siitä että riisitielle on tullut poikettua jo turhankin monta kertaa!

Lähdettiin päiväksi vielä Siam Squarelle shoppailemaan. Peetu osti tuliaisensa ja kasan t-paitoja. Koitettiin kuumeisesti etsiä minulle Kindleä tai vastaavaa E-readeria, mutta tultiin siihen lopputulokseen että moista teknologiaa ei tunneta tässä maailman kolkassa. Käytiin valehtelematta ainakin 30 eri teknologialiikkeessä kyselemässä ja kaikkea äänikirjojen lukijoista robottipölynimureihin kyllä löytyi, muttei yhden yhtä e-readeria. Ei edes paikoista joissa myytiin e-kirjoja. No, pitää jatkaa etsintää...lukeminen alkaa olla vähissä, mutta en oikein viitsisi enää ostella kirjoja kun olen niin huono hylkäämään niitä sitten luettuani. Lonely Planetit ollaan kyllä pudotettu hostelleihin aina maasta lähdettyämme, mutta kunnon kirjoja ei haluaisi vain jättää jälkeensä.

Petteri lähti takaisin Suomeen aamuyöstä. Hauska oli reissata kahdestaan, vaikka en sitten tiedä tuliko haukattua vähän turhan iso pala tuossa Cambodia-Laos kiertuessa. Pari viikkoa ei ollut ihan riittävästi noihin maihin, varsinkin kun sairasteluni söi siitä pari päivää pois. Tulipa silti ainakin nähtyä taas monta uutta paikkaa! Vaihdoin halvempaan hostelliin ja huoneiden vähyyden vuoksi jaoin huoneen kadulla tapaamani saksalaisen Eliaksen kanssa. Elias oli tulossa Malesian suunnasta ja menossa puolestaan kohti Laosia ja Cambodiaa, joten vaihdettiin reissuvinkkejä, mutta muuten tuttavuus jäi aika vähäiseksi. Hostellissa oli runsaasti ihan mukavan oloista porukkaa istumassa iltaa, mutta jotenkin ei jaksanut tällä kertaa tehdä pikatuttavuuksia.

Huomasin paikan nettikahvilan olevan täynnä lapsia/nuoria pelaamassa tietokoneilla eri tietokonepelejä. Meno näytti ihan samalta kuin Suomessa, mutta täällä ei porukalla ole PC:itä kotona, joten pelaamaan tullaan kahviloihin. Katselin vähän aikaa touhua vierestä ja itseänikin alkoi lapsettaa, joten ostin 3 tuntia nettiaikaa, istuin parin n. 12-vuotiaan väliin ja tein HoN accountin. Muksut innostuivat kun ulkomaalainen tuli pelaamaan samaa peliä ja siinä sitten osoiteltiin toisemme ruutuja. Kyseistä peliä on tullut pelattua vähän turhankin paljon muutama vuosi sitten, joten muksut tietysti olivat haltioissaan kun hallitsin pelin yhtä hyvin kuin hekin. Ehkä olen henkisellä tasolla pahasti jäljessä muita yläkerrassa kaljaa juoneita reppureissaajia, mutta minulla oli tosi hauska ilta pelatessani tietokoneella näiden thaimaalaisten lasten kanssa. Menin kuitenkin aikasin nukkumaan ja herätessäni aamu kolmelta lentokenttäbussiin oli osa nuorista edelleen naamat kiinni tietokoneen näytössä. Lapset/nuoret taitavat olla samanlaisia kaikkialla maailmassa!


Aamuyöstä minibussi haki minut guest houselta lentokentälle. Lento Singaporeen maksoi Air Asian mittapuulla melko paljon (n.110e), mutta bussissa istuminen saa toistaiseksi riittää. Saavuin tänne Singaporeen kivuttomasti ja tämä yhtenä idän tiikereistä tunnettu kaupunki vaikuttaa upealta paikalta näin ensi silmäyksen perusteella! Huomenna stooria Leijonakaupungista kunhan kerkeän kirjoitella!

10 kommenttia:

  1. Miusta on ollu hyvä asia, että olet kirjoittanut myös negatiivisista kokemuksistasi. Tottakai olisi hienoa, jos kaikki menisi upeasti ja mahtavasti (ja mitä me kaikki ruudun takana tietysti toivomme). Mutta uskon, että vaikeuksista selväminen tekee myös matkastasi jollain lailla merkityksellisemmän.

    Oi, ja miten hauskaa, että olet saanut viettää vapaa-aikaasi pelaten, tuosta varmasti tuli mukava muisto, kun sen tavallaan jaoit noiden lasten kanssa. Paitsi tietenkin, kohtuus kaikessa! :D Vivi Vinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniähän nämä vaikeudet ovat vielä olleet! :)

      Olet kyllä varmasti oikeassa siitä että myös ne ikävät hetket ovat osa kokemusta, vaikka ehkä niitä ei sitten jälkikäteen niin muistelekkaan! Luulen että tuo kipeänä oleminen ottaa koville erityisesti sen takia että Suomessa en ikinä sairasta.

      Nyt reissufiilis kuitenkin taas päällä ja mikäs täällä Singaporessa elämästä nauttiessa!

      Poista
  2. Hei, kiva että vastailit. Ymmärrät itsekin hyvin, mistä häsläys turistien ympärillä johtuu. En korruptiota hyväksy, mutta toisaalta, paikallisten virkamiesten palkat eivät päätä huimaa. Ja se tuktuk kuskin ryöstöhinta todennäköisesti päätyy ihan oikeaan osoitteeseen, hän saa parempaa ruokaa ja ehkä lapset kunnon kouluun. Mutta ei nyt ihan kaikkeen pidä minunkaan mielestäni suostua.

    Mutta vältyt pahimmilta, jos poikkeat pois reppureissareiden reiteiltä. Itse yövyin muutama vuosi sitten Bangkokin liepeillä kotimajoituksessa rauhallisella maalaismaisella esikaupunkialueella. Perheen nuoriso innostui viemään meitä iltaisin (ilman eri korvausta) temppeleille, markkinoille ja jaksoivat olla kiinnostuneita jutuistamme. Majoitus oli muistaakseni n. 35 €/2 hlön huone, ja aamiainen taisi sisältyä hintaan. Yritys oli mukana paikallisessa ekomatkailun hankkeessa, ehkä siksi olivat kiinnostuneita myös Suomen luonnosta ja eläimistä. Jotain tällaista tarkoitin, pois hälinästä, keskellä rauhallista paikallista elämänmenoa, hyvää ruokaa ja lepoa.

    Mutta Singapore on todella toista kuin tähän saakka kokemasi. Suosittelen kiinalaisten ja intialaisten kaupunginosia, ainakin hyvää ruokaa pitäisi löytyä. Ja tasokkaita apteekkeja, jos ei kiinalainen lääketiede pelota. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti paikallisia hoitoja ja lääkkeitä, näin kehosi sopeutuu paikallisiin oloihin, ja saat voimasi takaisin.

    Alkaa itsellä taas matkakuume nousta, olen pitkään haaveillut mm. Indonesiasta, ilmeisesti olet sitten päin menossa. Melkein käy kateeksi :-). Ja hienoa, että kirjoitat rehellisesti ja pohdit asioita monelta kantilta, blogisi on kirkkaasti keskivertoa mielenkiintoisempi. Turvallista ja antoisaa reissua edelleen. Toivottaa edelleen Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tuommoiset kotimajoitukset ovat kyllä parasta mitä voi löytää. Hintakaan ei ole silloin rasite kun tietää sen menevän suoraan esim. juurikin jonkun paikallisen perheen elämiseen. En ole vielä kokeillut myöskään tuota couch surfingia, mutta uskoisin että myös sitä kautta saisi upeita paikalliskokemuksia. Vierastan vain vähän "muiden vaivana olemista", mutta tietysti vastavuoroisuus on osa tuota coach surfing ajattelua.

      Seuraavana vuorossa Borneo (tosin ainakin ensin Malesian puoli) ja jossain vaiheessa varmasti myös Indonesia. Etelä-aasiasta on kaikilla ollut vain hyvää sanottavaa, joten toivottavasti minäkin löydän niitä huippupaikkoja!

      Singapore kieltämättä on todella upea paikka ja tämä Little India on todellakin mahtava kaupunginosa vaikka Intiasta jäikin pieniä ennakkoasenteita ;)

      Ruoka on täällä paljon tasokkaampaa ja olo on kerrassaan mainio, joten ei varmaan tarvitse paikallisiin apteekkeihin turvautua. Sen verran on vielä pakko piikitellä että lainaan Markku Myllykangasta (tai vastaavasti Richard Dawkingsia) "ei ole olemassa "kiinalaista lääketiedettä" sen enempää kuin "suomalaista lääketiedettä", vaan on olemassa toisaalta "lääketiede" ja toisaalta eri kulttuurien lää­ke­tie­tee­seen ja näyt­töön pe­rus­tu­mat­to­mia lääkintätapoja".

      Horoskooppeja ja kaikenlaista itämaista hoitomenetelmää kyllä näyttää olevan tarjolla, mutta jätän vielä ensikertaan! :)

      Poista
    2. Joo, järjestys se olla pitää, se Singaporessa osataan. Myös itselleni Intian kaaos ja köyhyys oli aikanaan liikaa, vaikka maan kulttuuria monin osin suuresti arvostan ja maan merkityksen suurvaltana tunnustan. Ehkä joku päivä uudestaan, kuitenkin.

      Olen kerran keskustellut Myllykankaan kanssa näistä "uskomushoidoista", joiksi hän melko surutta nimittää kaikkea mikä ei pohjaa länsimaiseen lääketieteeseen. Ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus, jota ei voi hoitaa kuin autoa osa kerrallaan. Monen muun kulttuurin "lääkintätapojen" lähtökohtana on ihminen kokonaisuutena, jonka hyvinvointiin vaikuttavat ravinto, temperamentti ja koko yhteisö. Mielestäni Myllykankaan ajattelutapa sopii paremmin insinöörille kuin lääkärille.

      En kuitenkaan suositellut horoskooppeja, vaan vaikkapa perinteistä thaihierontaa tai shiatsua. Malesiassa mieheni sai parturissa hiusten leikkauksen yhteydessä mainion päähieronnan, esimerkiksi. Kuten ostin Singaporessa kiinalaisesta apteekista ginsengjuomien lisäksi eri vaivoihin kuten päänsärkyyn ja vatsavaivoihin tarkoitettuja yrttipohjaisia pulvereita. Hyvin toimivat.

      Huomasin tuolla uusimmassa postauksessa, että Sinua historia kiinnostaa. Singaporessa must on Hotelli Raffles ja sen kuulu drinkki Singapore Sling. Vaikka en yövy 5 tähden hotelleissa, niiden palveluista on silti kiva nauttia, ne ovat hyviä pakopaikkoja kuumuuden ja hälinän keskellä. Borneossa suosittelen samassa teemassa Kota Kinabalun Hotelli Jesseltonia, sen aulabaari on mainio ja palvelu loistavaa. Voi hetken kuvitella, millaista olisi ollut elää siellä eurooppalaisena 100 vuotta sitten.

      Itse taidan olla jo vanha tuohon sohvasurffaukseen, mutta kuulostaa kivalta idealta. Enemmin kiinnostaisi kodin vaihto eli voisi näin päästä pidemmäksi aikaa kiinnostavaan maahan ja keskelle tavallista elämää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän matkoillaan kaipaa ihmisjoukkoja vaikka niiltä ei ainakaan Aasiassa voi juuri välttää.

      Melkeinpä alkaa silti harmittaa, ettei ole itse reissussa, kaunis Suomen kesä tosin hieman lohduttaa :-). Terveisin Marja-täti

      Poista
    3. Luin kommentisi tuoreeltaan mutta kaikessa "kiireessä" (kiireessä tekemään ei mitään) jäi vastaamatta!

      Kyse lienee lähinnä sanaleikistä (niin suomeksi kuin englanniksi)...lääkeTIETEESTÄ puhuttaessa pitäisi puhua tieteeseen perustuvista hoitomenetelmistä. Mikään tieteeseen perustumaton ei mielestäni voi olla lääkeTIEDETTÄ. Toki kyse on melko insinöörimäisestä pilkunviilaamisesta. Toki monella muullakin asialla on vaikutusta ihmisen hyvinvointiin, onhan mikä tahansa mistä tulee parempi olo vähintäänkin "sielun"lääkettä!

      Ilmeisesti olet ehtinyt kulkea kaikki valitsemani kohteet jo läpi! :D Kiva saada vinkkejä, vaikka ainakin tällä hetkellä jumiuduin tänne Masada Hostelliin. En niinkään hinnan kuin hyvän seuran takia! Pitää kyllä lukea lisää tuosta Hotelli Jesseltonista, voisi mennä varmaan yhdeksi yöksi ihan juurikin historian vuoksi.

      Eiköhän se kesä kannata nauttia Suomessa ja pakata tavarat taas sitten kun saa tarpeeksi pakkasista! :)

      Poista
  3. oon itte kirjottanut joskus matkablogia ja muistan että niistä negatiivisista jutuista tuli helpommin kirjoitettua:D mut siis en mä mitään ihmeellistä angstia oo sun kirjoituksista huomannut.
    pidä hauskaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varsinkin kun matkustaa yksin niin ei oo ketään muutakaan jolle vuodattaa niin tulee kirjotettua aina kaikki ikävät(kin) asiat blogiin! Hyvä jos ei kuitenkaan tarvi vielä mitään emo-tukkaa alkaa kasvattamaan! :)

      Poista
  4. Kannattaa ihmeessä kokeilla couch surfingia! Mulla on hostina ainakin se asenne, että surffari on vain ystävä jota en vielä tunne. Onhan siitä aina tavallaan vaivaa, että joku tulee kylään, mutta se antaa kuitenkin hostille niin paljon, samoin kun toivottavasti surffarille! Ei muutakun profiilia tekemään :)

    Ja kiitokset ihanasta ja hyvin kirjotetusta blogista, vaikka tekstiä on paljon, se on mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Melkeen tuntuu siltä, että mun ei tarvitse lähteä tollaselle reissulle, kun luen siitä niin hyvän kuvauksen :) Mä pysyn tässä kotimaan matkailussa ja suuntaan lomani alussa Savonlinnaan näyttämään kummipojalle miten hieno linna siellä on ja miten hyviä lörtsyjä!

    VastaaPoista
  5. Kiva että joku lukee näitä!

    Pitää kyllä ottaa tuo couch surfing must to do listalle, ehkä sitten taas vähän kalliimmissa maissa matkatessa! Tiedän kyllä että kauppa on molemminpuoleinen (itsekkin mielellään hostaisi ja tapaisi uusia ihmisiä), mutta jotenkin sitä vähän vierastaa kun ei vielä ole kokeillut! Pisteet ehdottomasti kaikille hostaajille ympäri maailman, teette monen matkaajan elämästä paljon upeampia (ja kiitos säästetyn rahan, ehkä vähän pidempiä!)

    En enää muista mitä kirjoitin ihan blogin alussa, mutta piti ainakin muistuttaa ettei matkailun tai matkustelun välttämättä tarvitse tarkoittaa ulkomaita! Kysehän on eri paikkojen näkemisestä! Suomessa ei ehkä kulttuuri juuri muutu, mutta vieras paikka on aina matkailua! Eikä Savonlinna varmasti huono vaihtoehto! :)

    VastaaPoista