Viimeiset päivät Australiassa menivät odotettuakin
nopeammin. Työpäiviä ei tarvinnut enää laskea vaan viikonloppu koitti ihan
huomaamatta. Kävellessä viimeistä kertaa Lagon pihasta kohti juna-asemaa nousi
hymy vääjäämättä huulille.
Jo on Lagoiltu riittämiin! |
Kaikkien ihmeeksi juhlistin töiden loppumista menellä
nukkumaan kello 21:00 ja heräämällä lauantaina ennen aamu kuutta (minä,
aamuvirkku? Häh?). Kävin nauttimassa viimeisiä kertaa Snapp Fitnessin
kuntosalista ja lähdin kaupungille hoitamaan viimeisiä asioita. Kävin myös
viimeistä kertaa rakkaaksi tulleessa Elysiumissa, joskaan tällä kertaa ei ollut
aikaa kuin tutkailla eri lentovaihtoehtoja.
Illan hämärtyessä keräännyimme Aussie Wayn terassille
viettämään iltaa. Juhlakansaan upposi kalja jos toinenkin kuunnellessamme musiikkia
ja katsellessa auringon laskua. Aussie wayssa asustelevien Pertun, Niilan,
Juhon, Joelin ja Karamon lisäksi paikalle tulivat myös muualla majailevat Mare,
V-P, Camilla ja Niko. Kun oluiden perään oli vielä kipattu muutama
viskipullokin niin rohkenimme lähteä Brisbanen yöelämään. Tie vei vanhan
majapaikkamme The Bunkin baariin Birdieessin, joka tuntui luonnolliselta
paikalta päättää seikkailu täällä Australiassa. Alottelut olivat tällä kertaa
olleet sen verran rankat että yksi sun toinen mönki kuitenkin takaisin
hostellille jo paljon ennen baarien sulkeutumista, ehkä hyvä niin, sillä kiitos
aikasen nukkumaanmenon jaksoin palata jatkamaan asioiden hoitoa jo heti aamupäivällä.
Pohdin paljon, mitä ottaa mukaan loppureissuksi. Taas tietää
vähän paremmin mitä sitä reissussa tarvitsee, joten päädyin lähettämään 8kg
postipaketin ylimääräistä tavaraa Suomeen. Hintaa tuollekkin ilolle tuli 103$,
postittaminen on järjettömän kallista, mutta halusin säästää osan tavaroista.
Toisen kasan roinaa ja työvaatteita annoin tänne jääville Suomalaisille ja
heitettyäni vielä vanhimmasta päästä vaatteita roskiin niin matkatavarani
painoivat taas noin 12kg. Tuostakin painosta aivan liikaa on elektroniikkaa, sillä
kevyt Toshiban ultrabookki on korvautunut raskaalla Acerin 15.3” läppärillä ja
kamerakalusto kasvanut Go Prolla. Luovuinkin toisesta pikkurepusta ja nyt
kaikki kamppeet ovat taas pelkässä rinkassa, josta voin lentojen ajaksi nostaa
läppärilaukun käsimatkatavaraksi. Ihana päästä taas jatkamaan sellaisen repun
kanssa, joka ei hartioita rasita! Jos en bloggaisi ja ”tarvitsisi” läppäriä
jne. niin matkaisin varmaan pelkällä alle 10kg käsimatkatavara repulla. Aika
vähän sitä ihminen loppupeleissä tarvii ainakaan täällä etelän lämmössä.
Maanantaina käytiin työt lopettaneiden Nikon ja Kaken kanssa
kaupungilla ostoksilla ja ostin vielä Go Prohon kunnon muistikortin ja
otsakiinnikkeen, johon toivottavasti saan Go Pron myös sukellusmaskin kanssa.
Ilta menikin hostellilla (taas kerran) lentoja tutkiessa. Matka-aikataulu ei
ole vieläkään selvillä, minkä vuoksi lentojen varaaminen on jäänyt viime
tippaan. Tarkoitushan oli varata kaikki lennot nyt hyvissä ajoin ja säästää
siinä rahaa, mutta toisin kävi ja olen taas tilanteessa, missä ostan halpoja
lentoja sitä mukaa kun niitä löytää. Ei tämäkään huono vaihtoehto, mutta taidan
joutua hieman sopeuttamaan aikataulua lentojen mukaan, mikä johtaa siihen ettei
muutamassa maassa ole ihan niin paljoa aikaa kuin toivoisin. Ei tämäkään
toisaalta huono, sillä voin edelleen muuttaa reittiä, mikäli jotain
odottamatonta ilmaantuu.
Tiistaina käytiin viimeistä kertaa Hemmantissa Lagon
toimistolla, missä toimitusjohtaja Steve antoi meille viimeiset palkkakuitit ja
työtodistukset vuolaiden kiittelyiden kera. Erityisesti Niko on kunnostautunut
armottoman kovana työmiehenä ja Steve
ehdottikin että hän lähettäisi Suomeen palattuaan lisääkin vastaavia työjuhtia
lihalaatikoita paiskimaan. Pohjanmaanpojat ovat kyllä varmistaneet että täällä
Suomen lisäksi on lyöty myös Ylivieska maailmankartalle. Omat ansioni tästä
vajaasta 5 kuukaudesta olivat melko tarkalleen 20 000 AUD ja siihen päälle
1500AUD Supereja. Rahaa voi siis tienata parhaillaan ihan mukavasti, varsinkin
kun oma palkkani oli kaikista vaatimattomin. Eniten ylitöitä Hemmantissa
paiskoneet kun ovat tehneet viidessä kuukaudessa 35 000AUD. Korostan kuitenkin
että Australiaan lähtemistä ei kannata lyödä lukkoon noita summia tuijottaessa;
meillä on ollut harvinaisen hyvä tuuri työpaikan suhteen ja lisäksi paljon
tienanneet ovat tehneet yli 10 tuntista päivää viikosta toiseen.
Tiistai illan operaationa oli vielä veroasioiden hoito,
jonka tiesimme jo etukäteen mutkikkaaksi. Useimmat ovat käyttäneet erilaisia
veronpalautuspalveluja, mutta kun niiden hinnat lähtevät n. 300 dollarista,
niin päätin yrittää itse täyttää kaikki tarvittavat paperit. Verotoimistossa ei
kuitenkaan oltu järin avuliaita ja puhelinpalvelunkin täti tuntui vain haluavan
eroon rasittavista ulkomaalaisista, joten lopulta päädyimme täyttämään
papereita Aussie Wayn takapihalle seuranamme nippu papereita, ohjekirja ja kori
kaljaa.
Verosuunnittelua |
Itse veropaperien täyttäminen oli oikeastaan aika helppoa,
mutta kukaan (käytännöt tuntuvat vaihtelevan) ei oikeastaan tunnu tietävän
miten palautusten kuuluu mennä ja miten keskellä kesää katkeava verovuosi
vaikuttaa ulkomaalaisten verotukseen. Verotuksessa on ollut muutoksia 2012 ja
sen takia oikeaa ja ajantasaista tietoa on vaikea löytää. Kirjoitan tästä
kuitenkin erillisen postauksen ja ohjeistuksen kun selviää saammeko noilla
papereilla veronpalautukset ja miten se muilla on mennyt. Kun lopulta saimme
veropaperit kirjekuoreen ja postilaatikkoon niin lähdin vielä kävellen Miltonin
Office worksiin, jossa olin kuullut myytävän Amazon Kindle E-readereita. Kauppa
oli juuri menossa kiinni, mutta sain kuin sainkin vielä napattua hyllystä Kinde
Paperwhiten, joka lisäsi toki parjaamani elektroniikan määrää repussa, mutta
säästää minut jatkossa kaikkien kirjojen kantamiselta! Kiireisen pakkaamisen
päätteeksi olin yöpuulla jo ilta kymmeneltä.
Heräsin muiden lähtiessä töihin ja hyvästelin vanhat työ- ja
asuintoverit ennen kuin nostin rinkan selkään, laitoin raappanan soimaan ja
lähdin tallustamaan hymyssä suin vesisateeseen. On the road again! J
Sää on ollut surkea viimeisen viikon ja yötkin yllättäen
kylmenneet, vaikka olemme kaikki odottaneet tämän ”kesäkauden”olevan paahtavan
kuuma. Vesisateessa sumuista Brisbanea viimeistä kertaa katsellessani totesin
olevani iloinen matkan jatkuessa, mutta lähetin silti hiljaisen kiitoksen
viimeisimmälle kotikaupungilleni. Brisbane on ollut hyvä paikka asua ja sitä
tulee varmasti vielä ikävä.
Vaan soronoo, aika vaihtaa maisemaa! |
Lentokentällä tuli taas kodikas olo ja pitkistä jonoista huolimatta kaikki sujui mallikkaasti. Liput ja laput täytettyäni löysin itseni istumasta lentokoneesta, jonka ikkunasta näkyi horisontissa Brisbanen skyline.
Arrivederci!
Tämä poika lähtee Fijille!
Aivan loistavaa tekstiä! Alunperin tarkoitukseni oli lukea blogia ainoastaan Australiaan liittyen, mutta nyt on 4h vierähtänyt ja pakko jatkaa loppuun. Lähden itse tammikuussa Ausseihin, kunhan olen suorittanut lähihoitajatutkinnon vammaisalalla loppuun.
VastaaPoistaJos Stevellä on Nikon suhteen luottoa, olisi hienoa lähteä toteuttamaan reissua Lagon 6kk pestistä WH:n startattua. Se ei olisi ongelma - päinvastoin. Pystytkö auttamaan asian suhteen? Suomalaisten mainetta tietyillä alueilla pidin ennen sun blogia pelkkänä toiveajatteluna. Hienoa kuulla oikaisua siitäkin asiasta.