Valkeaa joulun odotusta...parkkihallissa.

Muutettiin porukalla Brisbane Backpackersiin, mistä saatiin neuvoteltua 150AUD/viikko diili kaikille. Paikka ei oikeastaan ole sen parempi kuin The Bunk, mutta halusin kokeilla Suomi-porukan kanssa asumista. Meitä asuu nyt siis samassa huoneessa minä, Juuso, Niko, Markus, Perttu, Niila, Juho ja Lagolla nyt pari viikkoa ollut 3. Matias. Meno on kuin armeijassa ikään kun 8 suomalaista ukkoa asuu samassa huoneessa, mutta onhan tuo nyt tavallaan ihan hauskaa vaihtelua. Itse petyin hieman Brisbane Backpackersin sijaintiin, sillä vaikka paikka on lähempänä työpaikkaamme niin juna-asema on sen verran kaukana ettei työmatka ajallisesti juuri lyhentynyt. Myös sali ja kauppa ovat vähän kauempana, joten harkitsen vaihtavani jossain vaiheessa takaisin Bunkiin tai jonnekkin muualle. Onhan tämä vähän typerää asua hostelleissa (ja moni varmaan ihmettelee miksi maksan verrattaen kovaa hintaa pelkästä hostellipedistä), mutta jostain syystä olen edelleen viihtynyt ihan hyvin yhteismajoituksissa.  Hyvää hostellissa on ehdottomasti takapihan uima-allas ja poreallas, joiden reunalla ollaan otettu aurinkoa aina aikataulun salliessa.

Take-away Sushia Valleyssä. Sushi on ainut ruoka josta jaksan aina olla innoissani.

Joulun lähestyessä työmäärä Lagolla on (onneksi) kasvanut ja viimeiset viikot ollaan painettu töitä melkein kellon ympäri. Parissa viikossa tuli reilu n. 100 tuntia töitä, joten palkkojen pitäisi olla melkoisen hyviä tässä ennen vuodenvaihdetta. Hyvä niin, sillä sitä vartenhan täällä tällä hetkellä ollaan. Rahaa ei muutenkaan juuri ehdi käyttää kun on aina töissä, mutta ollaan otettu ilo irti hostellimme lähellä olevista West Endin ruokapaikoista ja käyty ulkona syömässä melkein joka ilta ja kantapaikaksemme on nopeasti muodostumassa läheinen Indian Kitchen, jonka kanaruuat ovat parasta ikinä syömääni Intialaista.  Olen koittanut jatkaa salitreeniä parhaani mukaan, mutta kun tekee fyysistä työtä 11 tuntia päivään niin kotiin päästessä ovat mehut usein sen verran lopussa että ei tule muuta kuin syötyä ja nukuttua. Toivottavasti saa kuitenkin pidettyä kiinni tästä noususuhdanteesta niin että täältä lähtiessä olisi taas yhtä hyvässä kunnossa kuin Suomesta lähtiessä.

Chicken Tikka Masalat ja Naan leivät jo tuttuun tapaan

Jere, 2. Matias ja Juppe lähtivät kotimatkalle ja suuntasivat kohti Thaimaata, joten lähdettiin porukalla vielä hyvästelemään heidät Surfers Paradiseen, missä ovat pitäneet majaansa poikien lopetettua työt Lagolla. John oli tuttuun tapaansa taas hössöttänyt viikonlopusta ja kutsunut kaikki tuntemansa Suomalaiset kyläilemään. Kävin aamupäivästä Jeren ja Matiaksen hostellilla ja koitin antaa parhaani mukaan vinkkejä Thaimaan loman viettämiseen, minkä jälkeen lähdettiin kaikki saunomaan Johnin hotellin allasalueelle. John kokkasi taas mainiot falafeli-kasvis-pöperöt, joista muistin tällä kertaa jopa ottaa kuvan! Istuskeltiin iltaa ja otettiin olutta hotellilla pitkälle iltaan. Muiden lähtiessä baariin hyvästeltiin Jounin kanssa maasta lähtijät ja otettiin suunta takaisin Brisbaneen, sillä olin saanut Pomo-Robin kautta meille kahdelle työkeikan seuraavalle päivälle.

Herättiin aikaisin aamulla ja käytiin Jounin kanssa syömässä kunnon aussie breakfast, minkä jälkeen käveltiin keskustassa olevalle baarille, minkä parkkihalliin lumikeikka oli sovittu. Paikalle saapuessamme oli parkkihallissa jo täysi kuhina päällä ja henkilökunta valmistautumassa asiakkaiden saapumiseen. Paikasta oli rakennettu kunnon baari ja lumikasojen lisäksi oli parkkihallin autoluiska jäädytetty liukurilla ja uimarenkaalla laskemista varten. Jouni sai komennuksen lumirinteeseen ja minä puolestani pitämään lumipallo-pistettä, missä asiakkaat saivat heitellä lunta nopeusmittariin. Todettiin heti alkuunsa että kannatti ottaa keikka; mahtava meininki jengin saapuessa bailaamaan lumibileisiin. Porukka oli yllättävänkin humalassa sunnuntai-iltapäivälle ja kaikilla oli ilmeisen hyvä meininki. Kyllä tuo milloin vain festareilla työskentelyn voittaa! Olin tosin hieman kateellinen Jounille tämän ottaessa lumiliuskan alapäässä vastaan vähäpukeisia tyttöjä, kun minun tiskilläni oli lähinnä kriketti- ja rugbyn pelaaja jätkiä ottamassa toisistaan mittaa heittotaidoissa. Iltapäivä meni kiireisissä merkeissä, sillä lumibileet olivat odotettuakin suurempi menestys. Hauskaa oli ja vaikka työ on aina työtä niin kyllä tuo menee omalla listallani parhaiden duunikeikkojen joukkoon. Jounikin totesi vuoron päätyttyä että homma tuntui laatikoiden pinoamiseen verrattuna lähinnä hauskanpidolta!

Aussie Breakfast

Testaamassa lumiliukumäkeä ennen asiakkaiden saapumista

Jouni lapioimassa lunta. "Taas kerran", mies kun saa Lagon pakastimessa tehdä toisinaan samaa hommaa

Viimeviikoista ei ole jäänyt paljon kerrottavaa: viideltä aamulla ylös, kuuden junalla töihin ja 10h puurtamista. Takaisin hostellilla ollaan vasta kuuden jälkeen ja nukkumaan menoaikakin tulee vastaan sen verran pian että salin tai kaupassa käynnin lisäksi ei juuri muita suunnitelmia tarvi tehdä. No, dollarinkuvat silmissä kiiltäen tehdään hymy huulessa hommia ja toistellaan itsellemme rottarallin päättyvän muutaman kuukauden päästä. No Babylon!

Porukka on sairastellut viimeaikoina kovasti. Lieneekö syy huoneemme jäätävästä ilmastoinnista vai kuluttavasta työtahdista, mutta itsekkin olen ollut poikkeuksellisen väsynyt. Olen tosin selvinnyt vain pienellä flunssalla ja kurkkukivulla, kun puolestaan mm. Juuso on ollut todella kipeänä ja joutunut olemaan myös pois töistä, mikä on tarkoittanut minulle ja Jounille entistäkin pidempiä päiviä. Laskettiin että Joulukuun ansioiksi pitäisi tulla lähemmäs 5000AUD, joten ei auta itku markkinoilla, mutta pahoittelen saamattomuuttani kaikille blogin lukijoille. Pysykää kuitenkin kuulolla, sillä keväällä tulee taas entistäkin parempaa tykistystä kun vien maailmanympärysmatkani loppuun.

Viikonloppuna oltiin keskustassa pyörimässä ja tein jouluostoksia. En ole lähettänyt kuin muutaman postikortin kotipuoleen, joten täytin pahvilaatikon Australia-aiheisilla ostoksilla ja postitin joululahjat Suomeen. (en voi tuliaisia viedä täältä koska reppu lienee muutenkin täynnä lähtiessä). Ongelmaksi muodostui kuitenkin paketin saaminen postiin, sillä olemme joka päivä olleet töissä postin sulkemisajan ylitse. Otinkin lopulta laatikon mukaan töihin ja pyysin lähteä siten että ehdin vielä pudottamaan paketin siten että se ehtii Suomeen ennen joulua. Hinta oli toki tiedossa, mutta pitää silti ihmetellä miten tänne päin vastaavan paketin laittaminen maksaa 60e, kun täältä Suomeen se maksaa 200AUD (vajaa 150e). Taitaa Australian posti vetää välistä!

Joulutunnelmaa keskustassa

Joulumieltä ei kyllä ole vähääkään, eikä varmaan tulekkaan. Painetaan jouluaattokin töissä, sillä täällä 24. ei ole pyhäpäivä. Paras joulu ikinä! Joulupyhinä lähdetään varmaan läheiselle saarelle viettämään rantalomaa, sillä ei meillä täällä oikein ole muutakaan. Perhejoulu olisi tietysti mukava asia, mutta eipä muuten suuremmin haittaa että menee koko jouluhömpötys ohitse. 

Aika juoksee, duunit painaa ja blogi laahaa. Kirjoittelen vielä pikkujoulutunnelmat kunhan kerkeän, mutta mikäli venyy joulun ohi niin toivotan mitä parhaimmat joulut kaikille blogin lukijoille! Kiitos kaikesta kannustuksesta ja tuesta reissun aikana! Hyvää reissailua takana ja vielä parempaa edessä!

Merry Christmas and Happy New Year! :)

Surffia ja Saunaa

Hupsista heijaa, oli näemmä jäänyt edellinen postaus roikkumaan draftiksi enkä ole tullut blogia tutkineeksi viime viikoilla, joten tässäpä tulee tuplapostaus:

Pomomme Krishna lähti lomalle ja ilmapiiri varastolla parani välittömästi. Singaporesta kotoisin oleva (Intialainen) Krishna on luonteeltaan todella töykeä ja epämielyttävä ihminen, jota melkein kaikki varastolla tuntuvat vihaavan. Henkilökohtaisesti minulla ei ole ollut mitään ongelmia tämän kanssa ja kertaalleen sain jopa ihan oikean ihmiskontaktin mieheen kun kerroin käyneeni Singaporen Little Indiassa mistä hän on ilmeisesti kotoisin. On kuitenkin kumma että tämmöiset henkilöt voivat edes päätyä esimiehiksi, sillä ymmärtääkseni tällä ei edes ole mitään erityisiä meriittejä korvaamaan puuttuvia luonteenpiirteitä. No, ehkä täälläkin pitkä työura palkitaan jonkinlaisella ”senioriteetti” asemalla kuten Jenkeissä, itse en ole ikinä tuota ymmärtänyt; kaikille taitojensa mukaan.

Aamupalataukoa Lagolla. 

Töissä on ollut helppoa ja varsin mukavaa, vaikka päivät tosin alkavat venyä pidemmiksi nyt Joulun lähestyessä (mikä on tietysti palkan kannalta hyvä asia). Työn lomassa ehtii mukavasti heittämään läppää, joka viimeaikoina on kovasti keskittynyt tulevien reissujen suunnittelun ympärille. Itse aion suunnata Lagon jälkeen tyynelle merelle, Jouni käy katsomassa pari saarta ja lähtee kiertämään Aasiaan ja Juuso puhuu Balista ja Kiinasta. Ilmeisesti minuun on tarttunut hieman turhankin paljon tuota ”Trävelleri”-henkeä, sillä mukaan on vedetty kaikki mahdolliset madventures Coco-vitsit. Ilmeisesti olen turhan moneen kertaan viitannut tiettyjen paikkojen olevan ”pilalla”. Mainittakoon kuitenkin että itse nautin toki esim Thaimaan Koh Phanganista, Balin Kutasta tai Khao San roadista, mutta mielestäni on vain tärkeää muistuttaa sinne aikoville, että nämä eivät enää ole niitä koskemattomia ja eksoottisia kohteita joista siellä vuosia sitten käyneet edelleen kertovat. No, joka tapauksessa kaikilla on vankka aikomus lähteä Australian jälkeen etsimään niitä koskemattomia hiekkarantoja ja parhaita surffiaaltoja vain ”lungi lanteilla”. Mikäs tässä tulevaa suunnitellessa, motivoi mukavasti työntekoon. Itse olen pyöritellyt lentovaihtoehtoja nyt viikko tolkulla eivätkä reittisuunnitelmat vain tunnu loksahtavan paikoilleen. Tällä kertaa siis aion varata kaikki lennot etukäteen ja tutustua kohteisiin hieman paremmin kuin tuolla Aasian osuudella. Ehkä vähän tylsää, mutta haluan nauttimaan Suomen kesästä, joten pieni aikataulutus on paikallaan.

Tässä välissä täytyy vihjata kaikille reissuja suunniteleville todella ainutlaatuisesta halpareitistä. Eri vaihtoehtoja etsiessä tuli vastaan Norwegianin uusi Los Angeles (LAX)- Arlanda (ARL) väli. Uskallan mainostaa kun itse en tuota tule käyttämään, mutta yhden suunnan lento tuolla välillä maksaa halvimmillaan 215 euroa ja useimmille viikoille saa edestakaisin lennot reilusti alle 600e. Amerikkaan aikoville todella ainutlaatuinen mahdollisuus lentää suoraan Länsirannikolle asti halvalla!

Viikko kului taas illat salilla tai kaupungilla viettäen ja totesin etten edes tee hostellilla muuta kuin käy nukkumassa ja suihkussa. Merthyr roadin asunnon vuokra-aika on loppumassa ja näyttää siltä että porukka siirtyy Brisbane Backpackers nimiseen hostelliin, johon ehkä itsekkin siirryn parempien tilojen ja lyhyemmän työmatkan perässä. Mikäs Suomi porukassa on aikaa viettäessä kun on oikeasti mukavaa porukkaa. Suomimafia kasvoi taas yhdellä kun Lagolle tuli töihin 3. Matias, jonka John ohjasi ottamana yhteyttä Lagon Steveen. Matias asuu kanssani The Bunkissa ja on ilm. myös muuttamassa tuonne Brisbane Backpackersiin porukan mukana.

Paineltiin lauantaina taas Surfers Paradiseen aaltoja metsästämään ja sain tällä kertaa käyttää Jounin lautaa, joka on tuota ensimmäisen kerran hammastikkua huomattavasti leveämpi ja pidempi. Aallot olivat ilmeisesti ihan hyviä, mutta edelleenkään en ollut edes lähellä päästä laudan päälle. Toki nyt osasin jo valita niitä oikeita aaltoja ja lähteä uimaan suunnilleen oikealla hetkellä, mutta aallon harjan napatessa mukaan olin yleensä sen verran hämmentynyt että tyydyin vain roikkumaan laudassa (eli hienommin sanottuna ”bodyboardaamaan”), mikä yleensä johti lyhyeen riemuun ja lopulta aallon mukana mukkelismakkelis pyörimiseen. Ei tuota edelleenkään voi surffaamiseksi sanoa, mutta hauskaa hommaa silti!

Jouni ja Juuso tähystämässä aaltoja.

Rannalta lähdettiin bussilla keskustaan, missä tapasimme taas Starbuckisssa Johnin. Kaupungin keskusta oli täysin sekaisin johtuen ”Schoolieseista”, eli lukion (?) päättävistä nuorista. Valmistumista juhlitaan vanhempien kustantamalla reissulla Surfers Paradiseen ja kolmen viikon aikana kaupungissa käy yli 30 000 17-19 vuotiasta nuorta viettämässä riehakkaan bileloman. Istuimme pöydässä katselemassa ”schoolieseja” ja John totesi meidän olevan ”toolieseja” (eli vanhempia jätkiä jotka saapuvat kaupunkiin nuorten koulutyttöjen perässä), mutta lievensi heti lausuntoaan toteamalla olevansa itse ”droolie” (eli niin vanha mies että tyytyy vain kuolaamaan). Meininki oli kyllä riehakas porukan kulkiessa ympäriinsä. Ilmeisesti juhlimiseen kuuluu paljon huutoa ja pilleihin puhaltamista, mutta yllätys kyllä suurin osa näytti olevan täysin tai lähes selvinpäin. Suomessa vastaava tapahtuma menisi varmasti useimmilta umpihumalassa. Meno katkesi yllättäen sään muuttuessa kauniin aurinkoisesta sateiseksi ja edelleen kovaksi myrskyksi. Olen nähnyt vastaavan säänmuutoksen ainoastaan Kansas Cityssä, joka sijaitsee midwestin ”tornado zonella”. Pieni tuulenvire muuttui kymmenssä minuutissa puhuriksi joka heitteli ympäriinsä irtaimiston ja yritti napata mukaansa jopa maassa olleet surffilautamme. Sade muuttui hetkessä kovaksi raekuuroksi (siis 30 asteen helteessä!!!) ja viemärit tulvivat yli. Ilmeisesti rakennustekniikassakin olisi hieman parantamisen varaa, sillä vettä alkoi vuotaa litratolkulla myös eri saumoista ympäri kahvilaa ja henkilökunta riensi kiireellä moppaamaan nopeasti laajentuvia lammikoita.

John tarjosi meille mahdollisuutta käyttää asuntonsa saunaa ja päätimme lähteä viettämään iltaa tämän kämpille. Johnin ”asunto” on itseasiassa hotellihuone yhdestä Surfers Paradisen hienommista hotelleista, jonka tämä on ostanut itselleen. Itselleni ei ihan selvinnyt miten hotellihuoneen voi ostaa, mutta mies on asunut kämpässä jo 7 vuotta. Hotellikin oli täynnä Schoolieseja ja hisseissä vastaan tuli jo niitä vähän humalaisempiakin nuoria, mutta meininki oli silti ihan suhteellisen asiallista olosuhteet huomioon ottaen. John, joka on ilmeisesti eräänlainen ääri vegetaristi ja terveysintoilija teki meille jonkinlaiset taateli-smoothiet, jotka nautimme parevekkeella maisemista nauttien. Minä, Juuso ja Jouni suuntasimme hotellin allasalueelle ja John antoi meille mukaan ämpärin veden heittämistä varten. Saunassa oli veden heittäminen kielletty, mutta eihän sitä nyt voi ilman löylyjäkään saunoa! Käytiin testaamassa eri porealtaat ja muutaman kerran saunomassa. Palatessamme ylös oli John loihtinut illallisen, joka koostui Avocado-Falafeleista ja nuudeleista. Söimme varsin herkullisen aterian Johnin saarnatessa kasvisruokailun ja terveellisen syömisen puolesta. Ironista oli se että meille selvisi vierailun aikana Johnin omaisuuden juontavan juurensa tämän Texasissa aikoinaan omistamista pihviravintoloista!

Johnin parvekkeella juomassa terveyskeitoksia

John heitti meidät vielä lopuksi juna-asemalle avoautollaan (jos tuommoista pientä buggyä voi autoksi kutsua) ja kieltämättä oli aika hieno fiilis kurvata läpi Surfers Paradisen Schooliesien tuijotellessa outoa seuruettamme. John on kyllä mukava mies, mutta jotain salaperäistä tässä on.

 Käytiin sunnuntaian vielä ostoksilla paikallisella ostarilla. Eipä oikeastaan ole itsellä tarvetta eikä halua ostella juuri mitään, mutta lähdin silti seuraksi katselemaan paikallista elämänmenoa. Uusia ja parempia vaatteita olisi mukava ostaa, mutta koska lähden täältä kuitenkin taas reissuun ja joudun postittamaan kaiken ylimääräisen Suomeen niin maltoin mieleni ja jätän vaatekaapin päivittämisen myöhemmäksi.

Joulun odotusta 32 asteen lämmössä.

Meillä ei edelleenkään ole mitään suunnitelmia jouluksi tai uudeksi vuodeksi, joten tuskin tullaan ihmeempiä tekemään. Täällä 24.12 on normaali työpäivä ja joulua vietetään vasta 25. ja 26., välipäivät ollaan töissä, joten tämän(kin) vuoden pyhät taitavat mennä lähinnä töiden merkeissä.

Olen harkitsemassa jopa Sydneyssä käynnin skippaamista mahduttaakseni enemmän muita paikkoja keväälle mutta olen ajatellut vielä tehdä seuraavat asiat täällä Australiassa:

-Tandem laskuvarjohyppy 

-Käynti Australia Zoossa

-Sukellus suurella valliriutalla

Näitä odotellessa takaisin Babylonin suolakaivoksille rahaa tienaamaan. Työ vapauttaa!