Haisukellukset olivat sen verran tehokkaasti järjestettyjä,
että olimme takaisin hotellilla jo iltapäivästä. Keli oli hieman sateinen,
joten päädyimme istumaan resortin ravintolassa dormiin saapuneiden Michaelin ja
Hannan kanssa. Molemmat olivat paljon matkailleita, joten juttua riitti vaikka
kuinka paljon. Yleensä väsyn jossain vaiheessa matkakokemusten vaihtamiseen,
sillä keskustelu menee helposti siihen että kaikki yrittävät vain ylittää
toistensa suorituksia matkailun saralla. Tällä kertaa keskustelu oli ihan
oikeasti antoisaa kun kaikki olivat matkailleet paljon, mutta eri paikoissa.
Joimme halpoja Coronoita ja katselimme joelle päin pomppivia
sammakoita pitkälle iltaan. Suuri dormi tuntui edelleen isolta kolmelle
hengelle, mutta tuntui jo paljon kodikkaamalta kuin ensimmäisenä yönä yksinään.
Hanna lähti aamulla ja Michael (joka on divemaster) lähti
sukeltamaan, joten jäin yksin resortille. Kirjaimellisesti yksin, koska misään
ei näkynyt ainuttakaan muuta vierasta. Päädyin istumaan leijonan osan päivästä
hotellin baarissa, missä on onneksi todella hyvä wifi yhteys. Koska paikalla ei
ollut muitakaan asiakkaita niin baarin henkilökunta päätyi pitämään minulle
seuraa Fijiläiseen tapaan. Kun tuli puheeksi että en vielä ole maistanut Cavaa,
Fijiläistä perinnejuomaa, niin kävimme hakemassa viereisestä kaupasta pussin
Cava-jauhetta ja respassa työskentelevä Ash alkoi tehdä juomaa.
Cava jauhe tehdään kasvin juurista, jotka putsataan ja sen
jälkeen jauhetaan. Kun jauhetta sitten liotetaan veteen niin saadaan
Cava-juomaa, alkoholitonta, mutta lievästi päihdyttävää teen kaltaista juomaa.
Cava on täysin laillista ja täällä monet juovat sitä päivittäin. Ash kaatoi
Cava jauheen silkkiseen pussiin, jota sitten puristeltiin vesikulhossa, kunnes
vesi oli muuttunut likaisen ruskeaksi. Hän kertoi Cavan alkujaan olleen
seremoniajuoma Fijiläisten heimojen tapaamisissa, mutta sittemmin siitä on
tullut koko kansan hupia. Cava juodaan kookospähkinän kuoresta ja ennen hörppyä
pitää lyödä kädet yhteen huutaen Bula, mihin kaikki muut vastaavat Bula.
Juoma maistui kitkerältä mutavelliltä, ja katsoessani isoa
kulhoa Cavaa pohdin heti montako kuppia joutuisin juomaan. Ash huuteli aina
työntekijöitä nähdessään nämä pöydän ääreen juomaan Cavaa ja pian pöydän ympärillä
istui minun ja Ashin lisäksi baarimikko, kokki ja siivoja. Kierrätimme Cava
kuppia kädestä käteen kunnes kulhon pohja vihdoin tuli näkyviin ruskean nesteen
alta, mutta en voi kyllä sanoa tunteneeni minkäänlaista vaikutusta
lukuunottamatta puutunutta suuta. Kuulemma Cava rentouttaa ja tekee väsyneeksi,
mutta tässä kuumuudessa olo on aina väsynyt.
Juuri kun saimme kulhon tyhjäksi niin Michael palasi
sukellusreissulta ja Ash totesi että meidän täytyy tehdä toinen kulho, jotta
hänkin saa maistaa Cavaa. Itse olin juonut jo enemmän kuin riittävästi tuota
kuravettä, mutta pöydässä oli hauskaa jutella paikallisten kanssa (Fijin
virallinen kieli on Englanti ja kaikki osaavat sitä hyvin, vaikka heidän
äidinkielensä onkin fiji). Michael piti litkusta vielä vähemmän kuin minä,
mutta istuimme silti pitkälle iltaan Cava kulhon ääressä. Lopulta minä ja
Michael luovutimme ja vaihdoimme takaisin halpoihin Coronoihin, mutta
paikalliset jatkoivat Cavan juomista. Ash huuteli edelleen työntekijöitä ja
paikallisia pöytään näiden kulkiessa ohi ja ilmeisesti Cava kupista on
epäkohteliasta kieltäytyä, sillä kaikki tulivat istumaan pöytään ainakin kupin
tai kahden ajaksi. Illan mittaan pöydässä kävi niin puutarhuri, pari
taksikuskia, sukellusliikkeen työntekijöitä ja lopulta myös resortin yövartija.
Sosiaalista porukkaa nämä Fijiläiset. Bula Bula!
Maanantaina lähdimme Michaelin kanssa käymään läheisessä Art
Villagessa, joka on jonkinlainen Pacific Harbourin keskusta. Turistikaudella
paikassa järjestetään kulttuuritapahtumia kuten hiilillä kävelyä ja
perinnetansseja turistien iloksi, mutta näin off seasonilla paikka oli yhtä
kuollut kuin resorttimme. Kiertelimme auki olevia matkamuistomyymälöitä, mutta
ne myivät lähinnä samaa geneeristä krääsää kuin kaikki muutkin paikat. Naurahdin
kyllä ”ihmissyöjähaarukoille”, puutikuille, joita käytettiin aikoinaan
seremoniamenoissa kun tarjolla oli ihmislihaa. Ilmeisesti Fijiläiset ovat sinut
menneisyytensä kanssa eikä asiasta puhuminen ole täällä tabu. Kuulemma
fijiläinen tervehdyskin kuuluu suoraan käännettynä ”syö minut”, sillä aikoinaan
alamaisten oletettiin tervehtivän tällä tavalla heimon päällikköä tai
kuningasta. Aikamme kierreltyä totesimme että Art Village ei ole juuri
mielenkiintoisempi paikka kuin resorttimme terassi, joten palasimme takaisin
asumuksellemme.
Paikallinen heimokylä art villagessa |
Ilta kului sadetta tuijottaessa ja kindleä lukiessa. Sen
jälkeen kun sain kindleen ladattua kirjoja olen lukenut melkein kirjan
päivässä. Fijiä ei kyllä voi oikein suositella näin sadekaudella. Ei sillä että
sää olisi mitenkään äärimmäisen huono, aamupäivät ovat aina aurinkoisia, mutta
missään vain ei ole ketään ja kaikki paikat ovat kiinni. Ilm. tähän vuoden
aikaan on saarella sukeltajien lisäksi vain omissa oloissaan viihtyviä
kuherruskuukauden viettäjiä.
Hyvästelin seuraavana aamuna Michaelin ja hotellin
työntekijät, nostin rinkan selkään ja hyppäsin kohti Nadia menevään bussiin.
Tällä kertaa bussi ei ollut aivan täyteen ahdettu ja matka meni vaivatta
Kindleä lukiessani. Lentokentällä iski pieni paniikki kun en löytänyt sähköpostistani
mitään virallista lentolippua, ainoastaan varausvahvistuksen. Aloin miettiä
olinko lopulta ostanut lentoa ollenkaan vai olinko vain varannut sen.
Lähtötiskillä kuitenkin selvisi minun todella olevan lennolla, joskus tämä
huoleton asenteeni kyllä vielä kostautuu ja joku menee vikaan. Jatkossa voisi
ainakin katsoa lentoliput valmiiksi ennen lentokentälle saapumista.
Kun kone kohti Tongan kuningaskuntaa nousi ilmaan jäin
pohtimaan lyhyttä pysähdystäni Fijillä. Saarivaltakunta ei ollut lainkaan
sellainen kuin oletin; pääsaari oli suorastaan melko karu ja tylsä verrattuna
esim. moneen muuhun tällä matkalla vastaan tulleeseen paikkaan.
Paratiisisaaresta ei siis voida puhua, mutta reissu oli silti todella antoisa
kiitos fijiläisten itsensä. Vaikka saari on ainakin näin sadekaudella kaukana
paratiisista, niin Fijiä voi kyllä lomakohteena suositella. Jos minulla olisi
ollut enemmän aikaa niin olisin varmasti suunnannut saarille, missä ne
esitteiden lupailemat palmupuut ja hiekkarannat sijaitsevat. Kiitos mainion
sukelluksen ja fijiläisten vieraanvaraisuuden niin liitän Fijin kyllä niiden
maiden listalle joihin pitää vielä joskus päästä takaisin paremmalla ajalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti