Seikkailu Australiassa on päättynyt, mitä jäi käteen?
Tulin Australiaan ilman valmista suunnitelmaa, joskin
toiveissa oli löytää töitä joko omalta alalta tai vielä mielummin korkean
luokan hospitality hommista. Turvallisuusalan työt suljin kuitenkin nopeasti
pois työnhaun piiristä, sillä lisenssointi ja siihen kuluva aika ja raha eivät
olisi olleet sen arvoisia (Joskin ystäväni Otto onnistui tälläkin saralla töitä
tekemään). Myöhemmin en katunut päätöstäni, sillä turvallisuusala on
Australiassa aivan erilainen kuin Suomessa, ja lähinnä huonolla tavalla.
Elättelin toiveita työstä Hyattissa, Mariottissa tai vastaavassa korkean luokan
hotellissa, mutta nopeasti kävi selväksi, että Working Holiday viisumilla
maahan saapuvien on turha odottaa liikoja johtuen 6kk säännöstä. Työnantajat
kun eivät halua palkata ja kouluttaa työntekijöitä, jotka voivat enimmillään
olla töissä vain puoli vuotta.
Olin hetkellisesti melko pettynyt ja jopa hieman vihainen
siitä, miten paljon Australista levitetään väärää infoa. Jokaisen foorumin jne.
mukaan töitä on kaikkialla ja palkka maksetaan suunnilleen kullassa. Kaikki
muka tuntevat jonkun joka on ollut kaivoksilla töissä ja vähintäänkin kaikki
kuulemma saavat töitä perusduuneissa, joista kuitenkin tienaa korkean
minimipalkan ansiosta. Silti Australiassa vastassa oli vain tuhatmäärin
epätoivoisia saksalaisia ja muita packereita, jotka eivät kielitaidosta ja
referenssejä huolimatta tunnu pääsevän keräämään edes vihanneksia pelloilta.
Ajat ovat varmasti muuttuneet viimevuosina kun taloudellinen tilanne on
heikentynyt ja australian dollari sukeltanut, kun samaan aikaan working holiday
viisumilla maahan saapuvia on enemmän ja enemmän niin on ymmärrettävää että
hyvät työpaikat alkavat olla kiven alla. Älkää kuitenkaan vaipuko epätoivoon;
yrittävä onnistuu ja positiivisuus palkitaan, kyllä täältä varmasti aina JOTAIN
löytää ja itsensä elättää, kyse on vain siitä että turhat lupaukset kannattaa
erottaa todellisista mahdollisuuksista.
Tajusin nopeasti että CV:iden lähettelyllä ei Australiassa
saa aikaan mitään, vaan on etsittävä muita keinoja löytää töitä. Sosiaalinen
asenne ja onnekas sattuma kantoivatkin nopeasti hedelmää kun tapasin Waynen,
Robin ja Jamesin, joiden mukana pääsin tekemään ehkä yhdeksi parhaista
muistoista jääneen roadtripin Darwinista Brisbaneen. Samalla löytyi tuota
keikkatyötä, jonka myötä pääsin matkustamaan ympäri Australiaa ja tienaamaan
riittävästi elämiseen. Homma ei siis mennyt kuten olin odottanut, mutta nyt
jälkikäteen mietittynä jopa ehkä paremmin. Kun vielä tutustuin Lagon porukkaan
(taas kerran sosiaalisen asenteen) kautta ja sain lopulta paikan varastolta,
niin Australiassa työskentely kääntyi lopulta todella kannattavaksi vaiheeksi
elämää ja tätä reissua. Ei tästä varmasti jää valtavasti CV:hen lisättäväksi, mutta
kokemuksena ja taloudellisesti Australiassa oleskelu ja työskentely oli
korvaamatonta aikaa. Harmmillista kyllä Australian dollarin kurssi on jatkanut vajoamistaan, joten pankkitilin luvut eivät euroina näytä lähellekkään niin hyviltä.
No entäs se Australia? Maa ilman huolia; ”No worries” toteaa
niin kaupan kassa, bussikuski kuin kadunmieskin. Australia on se todellinen
kulttuurien sulatusuuni; maa ilman historiaa. Täällä on sukujuuret ja
menneisyys painettu taka-alalle yhteisen australialaisen identiteetin tieltä.
”Australia on paras maa”, kertoo kuka tahansa aussi. Tähän ei ilmeisesti
tarvita perusteluja tai kokemusta muista maista. Onni on omassa päässä ja
tärkeintähän on se mihin itse uskoo; ”Of course it is, no worries!” totesi
eräskin aussi keskustelun päätteeksi.
Ja onhan se hieno maa! Ilmastollisesti Australia on
paratiisi, ei suinkaan se paahtavan kuuma pätsi, joksi sitä luulemme. Australiassa
on vakaat olot, menee taloudellisesti verrattaen hyvin ja ihmiset ovat
kauniimpia, mitäpä sitä kiistämään. Vaikka luonto yrittääkin armottomasti
tappaa varomattoman kulkijan on Australiasta löytää huonoja puolia.
Paitsi ehkä se asenne. Se, että tärkeintä on olla paras,
kaunein ja huolettomin. Australiassa tärkeää tuntuu olevan hyvä palkka,
rusketus ja lihakset. Tytöt kulkevat minihameissa näyttääkseen suuret
reisitatuoinnit ja jätkät hihattomissa, sillä eihän siitä steroidimyllystä oisi
mitään iloa jos ei lihaksia pääsisi näyttämään baarissa. Aussejakin on varmasti
moneksi, ja tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni, mutta tuntuu että
pintaliidon alta on joskus vaikea löytää paljon muuta. En ystävystynyt kovinkaan monen
aussin kanssa yöelämän tai töiden ulkopuolella, joten kuvani on varmasti aika
yksipuolinen, mutta tuntuu että Jersey Shoren katsomisen jälkeen on tärkeintä
päästä kirjoittamaan facebookkiin ”Yolo, live for the weekends”, pistää
ekstaasit poskeen ja painua kadulle etsimään vaikeuksia. Ehkä tämä asenne korostui sen takia, että moni aussi suhtautuu yllättävän negatiivisesti W&H visalla maassa oleviin packereihin; täällä nuoria työnetsijöitä riittää varmaan paikallisten silmissä riesaksi asti, mikä heijastuu nyrpeänä asenteena "ulkopuolisiin".
Asenne tarttuu ja moni
nuori packeri tuntuu menevän hommaan mukaan palatakseen sitten maitojunalla
kotiin. Rahat juodaan ja tärkeintä matkassa on bilettää mahdollisimman monella
biitsillä. Tämä siis karu yleistys, ne fiksummat packerit (joihin useimmat suomalaiset
tuntuvat kuuluvan) varmasti eivät pidä itsestään yhtä isoa meteliä, vaan
hukkuvat massaan. Onneksi kaikkeen tähän mukaan meneminen on oma valinta, joten turha kai valittaa. Esim. matkaillessani olen tavannut huomattavasti mielenkiintoisempia Australiaisia kuin mitä maassa asuessani. Lisäksi monelle muulle tuntui jäävän paljon parempi kuva itse australialaisista kuin minulle, joten ehkä tosiaankin vain tapasin niitä vääriä ausseja.
Hähhää! Lankaan menitte kaikki, ei nää oo kenguruja vaan Vallabeja! |
Kannattaa myös muistaa, että Australia ei ole pelkkä maa vaan se on manner, ja huolimatta
7000km:stä auton ratissa en nähnyt siitä kuin murto-osan. Luonto on lumoavan
kaunis ja maalla on tarjottavana jokaiselle jotakin. Kun hommaan yhdistetään
mahdollisuus tulla tänne halvalla ja helpolla työviisumilla en keksi syitä olla
suosittelematta kokemusta kenellekkään, jolla on mahdollisuus lähteä. Muistutan
vain pitämään jäitä hatussa ja tiedostamaan työnhankinnan haasteet. Paras ohje
(jota en itse uskonut kaiken hypetyksen keskeltä) oli tuntemattoman
foorumikirjoittajan toteamus: ”säästä rahat Suomessa, se on paljon helpompaa
kuin Australiassa”.
Mitä sitten jäi kokematta? Australian outbackia olisi ollut hienoa päästä näkemään enemmänkin ja hieman jäi surettamaan että vietin suurimman osan ajasta suurkaupungeissa, kun maaseudun Australia olisi varmasti ollut omalla tavallaan mielenkiintoinen. En valitettavasti oppinut lopultakaan surffaamaan ja Great Barrier Reefkin jäi näkemättä. Rahaa ja aikaa on kuitenkin rajallisesti, joten nyt välistä jääneet paikat lienee jätettävä seuraavalle maailmanympärysmatkalle! ;)
Niin tai näin Workin Holiday viisumilla Australiassa
käyminen on joka tapauksessa ikimuistoinen kokemus ja en ole kuullut kenenkään
tänne tuloaan katuvan. Hyppää siis sinäkin kengurun kyytiin ja lähde tutkimaan
mitä down underilla on tarjottavana. Huonoimmassakin tapauksessa saat hyvän
rusketuksen ja paljon uusia ystäviä! J
Kiitos Rob, Wayne, James! Kaikki karnevaaliväki, Alex ja
Robit! Lago Crew, erityisesti Juuso ja Jouni! Koko Suomimafian porukka ja kaikk muut mahtavat suomalaiset. Kiitos lestoille maailmankuvani laajentamisesta ja Aussieway
porukalle, erityisesti Pertulle mukavista illoista takapihalla. Ja eipä
unohdeta Jarmoa, joka muistutti että elämä on hienoa siitäkin huolimatta että
joskus saa kusta niskaan!
End of Chapter 2. Kotimatka alkaa, maailmankirja is back.
Mahtavaa, että matkasi jatkuu ja blogisikin päivittyy varmasti taas useammin. Pidän kovasti tyylistäsi kirjoittaa paikoista ja asioista mielenkiintoisesti mutta rehellisesti :) Huikean pitkään olet matkaasi jo tehnyt ja sitä on ollut mukava seurata. Palasin itse juuri parin kuukauden Aasia tripiltä, joten ihan mukava olla taas Suomessa, mutta eiköhän sun reissutarinoita lukiessa matkakuume ala taas kummasti nousta :D Mukavaa maailmanvalloituksen jatkoa!
VastaaPoistaKiitos! Matkailu on addiktio, siihen kun pääsee kerran makuun niin on vaikea päästä eroon! :)
PoistaToivottavasti mahdollisuus seuraavaan reissuun on jo kiikarissa!