maanantai 16. syyskuuta 2013

Work hard, play hard - Royal Adelaide show

 Käveliin ilta ympäri Adelaiden keskustaa. Tällä on keskitalvi, joten sää oli sateinen ja kolea (n. 15 astetta), aivan kuin Suomen syksyssä! Kaupungin keskusta muistutti muutenkin paljon Helsinkiä, joten pitkästä aikaa syötiin taas pitkästä aikaa kunnon kotiruokaa. Mentiin aikaisin nukkumaan, sillä tiedettiin seuraavan viikon olevan raskas.

Royal Adelaide show


Aloitettiin työt heti aamusta ja opeteltiin tekemään noita hemmetin vahakäsiä. Homma tuossa wax hand kojulla on sinäänsä tosi helppoa: käsi dipataan muutaman kerran sulaan vahaan ja jäähdytetään sen jälkeen kylmässä vedessä. Tuosta muotista sitten tehdään ”patsas”, jonka ostaja saa mukaansa ja voipi vaikka laittaa pöydänkulmalle. Kyse on täydestä turhakkeesta, joka minun silmääni on vielä todella rumakin, mutta mikäpä siinä jos joku haluaa moisesta jotain maksaa. Koko tämä Show-perinne on hieman erikoinen: jengi saapuu pitkänkin matkan takaa tuhlaamaan rahansa ylihinnoiteltuihin huvipuistolaitteisiin ja turhakkeisiin. Luin aiheesta artikkelin paikallisesta sanomalehdestä ja siinä koitettiin löytää syitä miksi vuodesta toiseen ihmiset saapuvat paikalle tuhlaamaan siitäkin huolimatta että ajat ovat monelle taloudellisesti vaikeat. Ilmeisesti kyse on osittain perinteestä ja toisaalta status-ilmiöstä; koulussa tai työpaikalla on auttamatta hylkiö jos ei voi kertoa missä laitteissa kävi. Hommaan kuuluu myös ”showbagien” ostaminen: näitä alennuskoreja myyviä kojuja on Royal Adelaide Showssa toistasataa. Showbagiin on sitten sullottu erilaista tavaraa jonkun aihepiirin ympäriltä. Kyse voi olla esim. jonkun karkkitehtaan showbagista jolloin 50$ maksavaan säkkiin on sullottu satasen arvosta makeisia tai vastaavasti meikkilaukusta, jonka 400$ OVHn sijasta saa mukaansa vaikkapa 250$. Auttamatta ajautuu siis ostamaan liikaa ja sellaista mitä ei tarvi, mutta tämähän ei kuluttajaa haittaa jos alennus on riittävän suuri.

Alex tyonteon aarella


Kuka oikeasti ostaisi jotain tallaista? Energiajuomaa tuli sen sijaan ostettua sitakin enemman viikolla

Tunnelmia meidan kojumme vieresta

Showcases!


Ja takaisin itse työhön: en ole mikään suuri kuvaamataidon ystävä, joten eipä tuo käsitaiteilu itselleni ainakaan ollut mikään kutsumusduuni. Palkka on kuitenkin edelleen kohtuullinen ja shown mukana työskentely on kyllä hauskaa. Itselleni lienee suurin ongelma että en ikinä itse ostaisi mitään tälläistä (enkä olisi ostanut edes lapsena, enkä varmaan suostuisi ostamaan vanhempana), joten tuntui jotenkin siltä kuin huijaisi ihmisiä ostamaan jotain mitä he eivät tarvitse. Toisaalta tarvitseminen ja haluaminen eivät selvästikkään ole sama asia, joten kuka minä olen muiden kulutustottumuksia arvostelemaan. Eipä koko viikkoon montaa pettynyttä asiakasta mahtunut ja myimme keskimäärin joka päivä n. 2000$ edestä vahaleikkejä! Jokainen tässä vaiheessa kaksimielisyyksiä pohtiva voi olla huoletta, koska kuulin jo ne kaikki moneen kertaan menneellä viikolla! No worries, last festival I was selling ice instead of hot wax! ;)

Päivät kuluivat omalla painollaan ja aika töissäkin meni melko nopeasti aina silloin kun kojulla oli asiakkaita. Edelleen outoa olla myyntityössä englanniksi, mutta toisaalta show:ssa työskentelee todella paljon backpackereita, joten ihmiset osaavat kyllä suhtautua. Viereisellä kojulla lompakkoja myynyt albanialainen ei osannut juuri muuta sanoa kuin ”True wallet for magic people”, mutta näytti silti tekevän ihan hyvää duunia. Pomo-Rob lähti festivaalin puolivälissä valmistelemaan Melbournen Royal Showta, joten jäimme pyörittämään sirkusta omillamme. Pakettiautosta muodostui meille pelkkä rasite, sillä showhun kulkeminen osoittautui helpommaksi raitiovaunulla kuin autolla. Koska koko kaupungista ei tuntunut löytyvän ilmaista pitkäaikaispysäköintiä niin jouduimme jatkuvasti siirtelemään autoa. Samana aamuna kun ajoin Robin lentokentälle jouduin ajamaan auton suoraan festivaalialueelle, siirsin autoa muutaman tunnin välein, mutta sain silti parkkisakot. Ilmeisesti Australiassa ei auton siirtäminen riitä samalla kadulla...mitään parkkikiekkoja ei ole käytössä, vaan pysäköinninvalvoja vetää liidulla raidat auton renkaiden eteen määritelläkseen kauanko auto on ollut parkissa. Ilmeisesti sama tyyppi myös ottaa ylös rekkareita tai jotain, koska sain sakot vaikka auto oli liikkunut (samalla kadulla) eri ruutuun. Itse ehdotin auton ajamista ulos kaupungin keskustasta odottamaan shown loppumista, mutta English Rob halusi vielä pitää sen käytössä (tästä häntä rankaistiin muutamalla uudella parkkisakolla viikon aikana).

Festivaalitunnelmia:


Erilaisia kisoja oli niin taiteen, kokkauksen kuin bonsaipuidenkin kategorioissa

Voittokakku on kenka

Herkkuja ruokapuolella, vieressa myos live kokkishow

Tehtiin keijuille vahakadet ilmaiseksi kun olivat niin...mukavia


Jotain suklaasuihkulahteita


Ulkona Australian tapaan ratsastusta ja farmielaimia



Aussi-Saunassa ei vetta heitella

Työn teon lisäksi viikosta ei juuri jäänyt kerrottavaa; illat kuluivat lähinnä hostellilla läppäri sylissä. The Blue Gallah hostelli oli huomattavan siisti edellisiin halpahostelleihin verrattuna, mutta oli hieman erikoista kun yläkerran Balcony Drinkkibaari käytti samoja wc tiloja. Suihkusta pyyhkeessä tullessa oli useamman kerran vastassa lauma vanhempia herrasmiehiä puvut päällä. Joka aamu heräsimme Robin kännykän herätyskouluun joka huusi ”WORK HARD PLAY HARD, WORK HARD PLAY HARD”; nimenomaan, kyllä se aina piristää aamua kun muistaa minkä takia niitä töitä tehdään:

Pohdittiin viikolla mitä tehdä ennen Melbournea. Kaikki haluavat nähdä great ocean roadin, jonka ainakin käymme ajamassa. Festivaaleilla löysimme myös Calypso oy:n myyntitiskin, josta saimme neuvoteltua alennuksen cage shark divelle. Toisella puolella Adelaiden lahtea sijaitsevassa Port Lincolnissa järjestetään valkohai sukelluksia, joissa pääsee häkissä sukeltamaan näiden merten petojen keskelle. Saimme lopulta paketin hintaan 350$ (jäätävän kallista, mutta kaikki Australiassa on) ja lähdemme siis seuraavaksi ajamaan 7 tunnin päässä olevaan Port Lincolniin. Olisimme voineet ottaa myös autolautan lahden yli, mutta koska sekin oli älyttömän kallis niin ajamme mielummin koko kiertotien. Adventure to extreme! Enpä suunnitellut moista, mutta siistiä päästä näkemään valkohai meressä. Kyse ei tosin ole oikeasta sukelluksesta vaan märkäpuvuissa häkissä istumisesta. Regulaattoriletkut tulevat suoraan veneestä, joten sukellusvarusteita ei tarvitse pukea päälle. Tuohon hintaan luvattiin kaikille 45min aikaa häkissä haiden seassa. Tosin mikään varma keikka tuo ei ole, sillä joka kerta ei valkohaita paikalle ilmaannu. Katsoimme kuitenkin ko. yrityksen luvut netistä ja vain muutamana päivänä viime kuussa ei haita näkynyt. Kyse on villeistä valkohaista, jotka houkutellaan paikalle perkausjätteitä veteen kaatamalla. Häkkisukelluksia tehdään käytännössä vain kahdessa paikassa maailmassa (etelä-Afrikassa ja täällä) ja niiden eettisyydestä on kiistelty, sillä monet väittävät haiden totuttamisen ihmisiin lisäävän haihyökkäyksiä. Mitään varmaa näyttöä ei yhteydelle ole löytynyt, mutta vaikka näin olisikin olimme kaikki valmiita silti tekemään sukelluksen. Lisäksi kyse on eko-turismista, jolla suojellaan valkohaita. Turisteja ja siten tuloja tuovat valkohait myös saavat olla rauhassa paikallisten vainolta, joten on tuossa ainakin hyviäkin puolia.

Shown vihdoin päättyessä pakkasimme molemmat kojut autoon seuraavaa päivää odottamaan ja haimme läheisestä bottleshopista pullon paikallista viskiä. Ilmeisen monet showtyöntekijät elävät melko alkoholin huuruista elämää kärsien krapuloitaan aina aamupäivästä, me kuitenkin olimme kuivin suin läpi festivaalin ja jätimme juomiset viimeiseen iltaan. Viskipullo johti hostellimme balcony baariin, josta lähdimme uusien tuttavuuksien kanssa viettämään iltaa Adelaiden yössä. Ihan hyviä klubeja näytti olevan tarjolla ja ilta venyi aiottua pidemmäksi ja seuraava aamu oli sitä kuuluisaa keräilyä. Lähdetään kuitenkin tänään ajamaan kohti Port Lincolnia josta varattiin majapaikat hostellissa. Tänään siis pitkä ajomatka edessä ja huomenna aamulla haiden sekaan! Toivottavasti ei häkki petä tai voi blogi päättyä tähän! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti