4 states Roadtrip

Aamulla nostaessani rinkan (ja kokoajan painavammaksi muuttuvan”pikkurepun”) selkään tuli taas hyvä mieli. Harmittaa lähteä Brisbanesta ja jättää hyvästit Waynelle ja Robille, mutta hienoa taas tehdä jotain muuta kuin viettää laiskiaisen elämää. Käytin ensimmäistä kertaa Brissyn julkisia ja hyppäsin lähijunaan joka vei minut ulos kaupungista tunnin päässä olevalle Ipswichin asemalle. Sain puhelimitse kiinni tulevan matkakumppanini Alexin, jonka Pomo-Rob oli edellisenä päivänä pestannut ajamaan firman pakettiauton ”Vanin” Gold Coastilta eteläiseen Adelaineen.

Vieraassa paikassa tapaamisen koordinointi osoittautui hieman hankalaksi, mutta kun lopulta löysimme toisemme eräältä parkkipaikalta niin totesin heti Alexin olevan lupaavaa matkaseuraa. Tämä ikäiseni Californian kasvatti on surffarin ruumiillistuma; rento ja itsevarma ”cali guy”. Iltapäivä meni mukavasti kohti etelää huristellessa ja jutellessa. Alex on ollut Australiassa reilu puoli vuotta ja lähinnä opettanut surffausta eri kaupungeissa ja tehnyt myyntityötä matkailualalla, mutta toivoo tekevänsä enemmän rahaa nyt festivaaleilla. Nähtäväksi jää paljonko tässä tienataan tulevan kuukauden aikana, mutta ainakin diili on hyvä: Pomo-Rob maksaa bensat ja siirtymien aikana majoitukset, joten saadaan tehdä ihan komea road trip ”firman piikkiin”.  Alex:in oikea nimi on Alejandro, sillä tämän molemmat vanhemmat ovat Columbiasta; mies on myös puhuu sujuvaa Espanjaa ja on matkaillut reilusti etelä-amerikassa. Juteltavaa siis riittii, varsinkin kun Alex suunnittelee puolestaan matkaa Aasiaan.

Ajoimme ensimmäisenä päivänä noin 600km ja päädyimme Dubbo nimiseen maalaiskaupunkiin New South Walesin maakunnassa. Majoittauduimme paikalliseen majataloon, mutta Australian tyyliin kaikki mahdolliset paikat olivat jo menneet kiinni ilta kuudelta, joten jouduimme tyytyymään Mc Donalds illalliseen ja tv:n tuijottamiseen motelli-huoneessa.

Seuraavana päivänä nousimme aikaisin ylös sängystä, sillä halusimme yrittää tehdä jotain muutakin kuin pelkästään ajaa koko päivän. Valitettavasta aikataulu Adelaide showlle on todella tiukka, joten emme voi tehdä mitään kovin kummoisia kierroksia, mutta toivottavasti Adelaiden ja Melbournen väliin jäävällä viikolla pääsemme nauttimaan myös matkailusta. Otimme tavoitteeksi ajaa päivän aikana 1000km, eli noin kymmenen tuntia, mutta matka keskeytyi alkuunsa törmättyämme vanhaan kultalouhokseen. Paikka oli muutettu self-service nähtävyydeksi, mutta avolouhosta kiertävä aita esti paikan tutkimisen kunnolla. Ratkaisimme ongelman luonnollisesti kiipeämällä aidan yli ja kiertelemällä louhoksen reunaa siitäkin huolimatta että portilla ollut kyltti kertoi kaivosluvan edellisen haltijan heittäneen lopulta lusikan nurkkaan juurikin rakkaaseen kaivosmonttuunsa pudotessaan.

Maisemat olivat todella upeita ja pysähdys oli kyllä pienen viivästyksen arvoinen. Onhan moinen avolouhos tietysti melkoinen arpi luonnonmaisemassa, mutta on se tietyllä tavalla todella hienokin. 100 vuoden aikana ehdittiin sittemmin suljetusta louhoksesta kaivaa maata pienen vuoren verran.

Jatkoimme ajelua musiikkia kuunnellen ja niitä näitä jutellen. En todellakaan ole mikään musiikki ihminen, mutta kieltämättä viime aikoina on vihdoin tullut jonkinmoista musiikintuntemusta näidenkin korvien väliin. Pitkillä automatkoilla ei ole juuri muuta tehtävää kuin musiikin kuuntelu ja kun viimeisimmät matkakumppanit ovat olleet musa-tyypejä niin jonkinmoista innostusta on tarttunut itsellekkin.  

Ajoimme vuoroissa ja tankkasimme autoa aina mittarin painuessa punaiselle; yritimme kysellä huoltoasemilla paikallisista nähtävyyksistä, mutta ilmeisesti Brisbane-Adelaide välillä ei todellakaan ole juuri mitään nähtävää.  Lopulta eräs paikallinen kuitenkin hehkutti lähistöllä olevaa teleskooppia, joka kuulemma oli tärkeässä osassa ensimmäisen kuukävelyn aikana. Ajattelimme ohittaa koko paikan, mutta ohi ajaessamme näimme valtavan teleskoopin pellon toisella puolella, joten käännyimme takaisin tutkimaan paikkaa. Teleskooppi osoittautui oikeammin tiedemuseoksi,  jonka vieressä itse valtava lautasantenni sijaitsee. Iloksemme museo oli ilmainen ja sisällä selvisi että kyse ei ole mistään Apollo 11 aikaisesta reliikistä, vaan teleskooppi on edelleen maailman huippu luokkaa ja täältä on mm. havaittu enemmän pulsar-tähtiä kuin mistään muualta maailmassa. Lähiaikojen tiede-lukemiset realisoituivat museon infotekstejä lukiessa, mutta koska en halua vaivata lukijoita enempää niillä, niin todettakoon että teleskooppi on monista oleellisimmista havainnoista huolimatta parhaiten tunnettu siitä että kuukävelyn video- ja audioraidat vastaaotettiin täältä ja välitettiin muulle maailmalle ihmeteltäväksi.

Galleriaa tutkimassa

Jatkoimme pitkää vaellustamme ja ajettuamme läpi Victorian maakunnasta päädyimme myöhään illalla lopulta Milduran kaupunkiin, joka sijaitsee puolestaan Etelä-australian maakunnassa. Mildura on tunnettu paikka backpackereiden keskuudessa, sillä monet tulevat tänne farmitöitä tekemään, eikä ihme, sillä viinirypäle ja appelsiini viljelmät levittäytyvät monta sataa kilometriä joka suuntaan Mildurasta. Yövyimme hostellissa ja pitkän päivän päätteeksi iloitsimme siitä että matkaa Adelaideen olisi enää n. 400km. Vannoimme myös suunnittelevamme Adelaide-Melbourne välin kunnolla ja tekevämme mahdollisimman paljon kaikkea tuolla välillä.

Aamulla ajoimme suoraan Adelaiden keskustaan ja poimimme Pomo-Robin kyytiin lentokentältä. Purimme pakettiauton Adelaide show groundilla, missä tuleva ”Adelaide royal show” pidetään. Selvisi että tällä keraa Rob pitää vain ”Wax Hand” – ”Vahakäsi” kojuja ja olisimme molemmat Alexin kanssa töissä niillä. Toivoin tekeväni jotain muuta, mutta kaippa se siltä kuuluisalta mukavuusvyöhykkeeltä poistuminen on taas hyväksi. Kojujen pystyttäminen otti pitkälle iltaan ja kun lopulta pääsimme hostellille emme jaksaneet enää tehdä muuta kuin käydä kaupassa ja kokata illlalista. Valvoimme myöhään iltaan, sillä English-Rob (kyllä, 3.  Rob) saapui iltalennolla Adelaideen. English Rob on ollut Australiassa jo melkein 2. vuotta ja ollut koko ajan töissä Pomo-Robille. Hän on ”vahakäsien ammattilainen” ja suunnitelee vievänsä bisneksen palatessaan englantiin, aivan kuten Pomo-Rob on tehnyt amerikasta palattuaan.

Adelaide vaikutaa ihan mukavalta kaupungilta. Tällä on keski talvi, joten sää lienee jopa huonompi kuin Suomessa tällä hetkellä; illat ovat kylmiä ja koleita, joten hupparille on tarvetta.

Seuraavat 9 päivää tulevat siis olemaan raakaa työntekoa ja arviolta 12 tuntisia päiviä. Pomo-Robin odotukset myynnin suhteen ovat kovat, joten toivottavasti homma sujuu ja rahaa tulee sisään sen verran että hänellä on varaa pitää meidät kaikki kolme täyspäiväisesti töissä. Kirjoittelen festivaalin sujumisesta kunhan kerkeän, mutta odotettavasti lähipäivät tulevat olemaan lähinnä Töihin-nukkumaan-Töihin.

Ei voi valittaa, olen ensimmäisen kuukauden aikana vieraillut viidessä Australian kuudesta maakunnasta! 6000km Australian asfalttiteitä takana ja paljon lisää edessä!