Port Lincoln - You lose some, You win some

Päästiin vihdoin iltapäivästä liikkeelle ja ajettiin yhtä soittoa koko matka Port Lincolniin. Tuo 500km matka kesti lähes 7 tuntia rantateitä pitkin. Komeita maisemia oli kyllä tarjolla, mutta jokseenkin kuivaa ajamista kun tiedettiin joutuvamme ajamaan koko matka takaisin parin päivän päästä. Melbourne show alkaa jo perjantaina, joten jos halutaan tsekata myös Great Ocean Road niin joudutaan vähän kiirehtimään. Saatiin illalla kiinni matkajärjestäjän edustaja joka kertoi varmistaneensa meille kuljetuksen hostellilta seuraavana aamuna 6:20.  Kun vihdoin saavuimme hostellille ilta yhdeksän aikaan niin mielessä ei ollut juuri muuta kuin nukkumaanmeno.

Uskollinen Vani taas uudella matkalla. Puskurissa Adelaide showsta mukaan napattu maskotti

Jylhiä maisemia matkalla Port Lincolniin

Hostellilla meitä oli vastassa mitä mukavin täti, joka ilmeisesti pyörittää hostellia. Port Lincoln YHA hostel on kiistatta paras hostelli jossa olen KOSKAAN ollut. Paikka on uuden karhea ja todella siisti. Kaikki on todella hyvin järjestettyä ja jos paikka ei selvästi olisi rakennettu hostelliksi niin mieleen tulisi lähinnä homestay. Täti ilmeisesti asuukin paikassa puolisoineen, sillä pariskunnan koirat pyörivät nurkissa lisäten kotoisaa tunnelmaa. Periskunta oli huolissaan olimmeko saaneet syödäksemme (siis hostellissa? Täh? Yleesä vastassa on joku elämäänsä kyllästynyt haahka joka kireästi ilmoittaa huumeiden ja alkoholin olevan kiellettyä ja muistuttaa sanktioista). Kertoessamme että emme vielä olleet ehtineet syödä illallista niin täti kaivoi jääkaapista aterian rippeitä ja kertoi ”usein kokkaavansa iltaisin hostellivieraille”. 30$ hintaan suhteutettuna paikka on todellista luksusta, oikeastaan paljon parempi kuin moni hotelli jossa olen vieraillut.

Sisustusta hostellin keittiössä

Joskus tulevaisuudessa kotini seinältä löytyy jotain vastaavaa. Magneettitaulu-maailmankartta!

Menimme nukkumaan aikaisin illalla ja laitoimme herätyksen puoli kuudeksi. Heräsimme kuitenkin jo viideltä puhelinsoittoon; matkajärjestäjä ilmoitti että kaikki sukellukset on peruttu huonon sään takia. Todentotta ulkona olikin melkoisen tuulinen ja sateinen sää, mutta emme silti olleet uskoa tuuriamme. Parin tunnin sadattelun jälkeen soitimme vielä takaisin firmaan ja kyselimme mahdollisuuksista tehdä tuo sukellus lähipäivinä, mutta seuraavat kolme päivää olivat No Shark Cruise-päiviä, jolloin ympäristöasetus kieltää häkkisukellukset (haiden suojelemiseksi sukelluksia ei tehdä joka päivä). Port Lincoln ja 14 tunnin ajomatka olivat siis pelkkä tyhjä arpa. Yritimme selvittää mitä muuta Port Lincolnissa voisi tehdä, mutta kaikki nähtävä oli merellä, jonne ei siis lähipäivinä olisi asiaa. NO SHARK FOR YOU!

Mies kyynelissä hostellin aulassa. PS. HAI EI OLE OIKEA!

Matkajärjestäjä oli toimittanut sukellusreissua varten varatut ruuat hostellille, joten saimme ainakin syödäksemme kunnon sapuskat ilmaiseksi, mutta kyllä silti laittoi masentamaan aikalailla. Muistutin itselleni että tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta kun koko reissulla on käynyt jotain vastaavaa. Olisi kyllä ollut todella mahtavaa tehdä tuo valkohaisukellus, mutta jääpähän jotain koettavaa vielä tulevillekkin reissuille. Säästyi nyt sitten tuo 350$ eikä meille oikeastaan aiheutunut tästä muita kuluja kuin reilu 100$ bensoja jokaiselle, mutta aikaa tuhlautui pari päivää. Hostelli oli täynnä muitakin jotka olivat tulleet Port Lincolniin vain sukelluksen takia. Osa onnistui uudelleen järjestelemään aikataulunsa siten että tekevät sukelluksen ensi viikonloppuna, mutta moni joutui toteamaan lentäneensä turhaan paikanpäälle. 

Koitimme pelastaa mitä pelastettavissa oli ja ajoimme Port Lincolnin eteläkärkeen katselemaan merelle. Paikka oli jylhän kaunis ja siitä tuli kovasti mieleen Irlannin länsirannikko. South Australia muistuttaa muutenkin kovasti Irlantia (tai ehkä Uutta-Seelantia sellaisena kuin sen kuvittelen: vihreitä peltoja ja kukkuloita meren ympäröimänä). Päätimme makoilla illan hostellilla: viimeiset pari viikkoa ovat taas olleet aika hektisiä. Koko hostellin väki kerääntyi tv-huoneeseen ja katsottiin ironisesti Tappajahai 1 ja 2 (1. on kuvattu osittain täällä Port Lincolnissa).

Tuulisella kallionkielekkeellä

Mestarillinen kärrynpyörä!

Matkailu on addiktio. Olen jutellut tästä monen paljon matkustavan kanssa ja kuvittelisi että mitä useammassa paikassa käy niin sitä vähemmän paikkoja olisi ”to do”-listalla, mutta maapallo on sen verran suuri paikka että kun matkustaa ja kuulee uusista paikoista niin lista vain kasvaa kasvamistaan. Yksi kohde josta olen kuullut pelkkää hyvää on Etelä-Afrikka ja nyt kun haisukellus jäi täällä tekemättä niin tuo kohde hyppäsi monta pykälää listalla ylöspäin, kyllä ainakin yksi ”great white” täytyy nähdä livenä! Yksi sairas piirre matkailussa on myös se että aina suunnittelee tulevia reissuja: vaikka olisi maailman upeimmassa paikassa niin silti aina miettii ”mitä seuraavaksi”. Nytkin Australiaa kiertämässä (ja vielä melko onnekkaasti töiden puolesta) mietin ihan liian paljon minne haluan täältä mennä. Jääköön se kuitenkin vielä nähtäväksi, ainot rajoitinhan on raha ja sitä täytyy jostain hankkia ennen tämän suurempia seikkailuja :)

Tyydyttiin kohtaloomme ja käännettiin auton nokka takaisin kohti Adelaidea. Lähdettiin hostellilta aamu kymmeneltä ja ajettiin vuoroissa pitkälle yöhön. Koko päivän aikana ei taidettu pitää kuin muutama huoltsikka pysähdys ja yksi pitsa take-awayssä käynti. Ajettiin yhteensä 15 tuntia ja 1300km läpi Etelä-Australian. Loppuillasta tuli jo vähän riitaakin kun kaikilla alkoi olla hermot kireällä ja ei löydetty yöpaikkaa. Kritisoimme Alexia ylinopeuden ajamisesta pimeässä sumussa ja tämä taisi ottaa asiasta hieman itseensä, fakta on kuitenkin että on pieni ihme ettei näillä roadtripeillä ole sattunut minkäänmoista kolarointia tai muuta. Takana alkaa olla sen verran paljon kilometrejä pakettiauton romussa että enää ei tee mieli koetella todennäköisyyksiä. En henk. koht ole mikään suuri ajamisen ystävä (varsinkaan kun se tapahtuu vasemmalla kaistalla isolla pakettiautolla jonka vaihdelaatikko on rikki), joten luulen tämän olevan viimeinen roadtrip tällä autolla. Sydneytä lukuunottamatta maa on tullut koluttua jo aika hyvin, joten tämä työsuhde-etu alkaa olla melko hyvin käytetty.

"Yellow car!" hulluilla on halvat huvit, ensimmäisenä keltaisen auton bongannut sai mujauttaa muita käsivarteen. Piti ainakin meidät hereillä!

Kuten aiemminkin olen kertonut niin Australiassa kaikki menee aikaisin kiinni; yritettiin etsiä auki olevaa motellia tai hostellia viimeiset 3 tuntia, mutta lopulta todettiin että ei saada mistään yöpaikkaa ja tyydyttiin nukkumaan epämukavasti pakettiautossa. Selasin illalla facebookkia ja näemmä ilmeisen moni ystäväni vietti samaisen päivän GTA5 parissa konsoliohjain kädessä...tuli taas pohdittua että miten erilaiseksi elämäni on kotosuomeen verrattuna muuttunut; eikä huonompaan siitäkään huolimatta että yöunet jäivät lyhyiksi.

------------------------------------------

Ollaan nyt Bells Beachilla, yhdessä maailman parhaista surffirannoista ja hostelli on täynnä lautailijoita. Telkkarista tulee surffauksen MM-kisoja ja koen suurta alemmuudentunnetta että en vieläkään ole kokeillut surffausta! Kello alkaa kuitenkin olla paljon joten tämän päivän mahtavasta etapista kertominen saa jäädä tuleville päiville! :)