Roadtrip Australia

This is my life and I love it: 

Noudin aamulla Australian tilini pankkikortin postista ja totesin ettei minulla oikeastaan ollut enää mitään syytä roikkua Darwinissa. Bongasin gumtreestä (keltaiset sivut) lyhyen ilmoituksen ”Etsitään yhtä lisäkuskia Brisbaneen. Lähtö tänään.” soitin ilmoituksen numeroon ja puhelimeen vastannut Wayne kertoi heidänkin asuvan Melaleucassa, joten tapasimme hostellin baarissa. Tulevat matkakumppanini Wayne, Rob ja James työskentelevät yritykselle, joka ylläpitää myyntitiskejä erilaisissa suurissa tapahtumissa ympäri Australiaa ja tapahtumien välissä ajavat yrityksen pakettiautoa paikasta toiseen. Miesten seuraava kohde oli itärannikon Brisbane ja nämä olivat valmiita ottamaan minut mukaan kunhan suostuisin ajamaan osan matkasta. Koska yritys maksaa bensat ei minun tarvitsisi maksaa matkasta mitään! Huippu diili!

Keräsin pikaisesti matkatavarani ja chekkasin itseni ulos hostellista vaikka olin maksanut jo seuravaankin yön. Edessä siis 3500km asfalttia ja aikaa roadtripille varattu reilu viikko. James ja Rob ajoivat firman pakettiautoa ”Vania” ja minä ja Wayne miesten omaa autoa, sinistä Ford Laserin romua nimeltä ”Skip”. Haimme marketista ruokaa parin päivän telttailua varten ja varustauduimme parhaamme mukaan erämaan haasteisiin ostamalla neljä koria olutta.

James on Englannista ja Wayne ja Rob puolestaan Hollannista. Porukka on ollut Australiassa jo yli puoli vuotta ja tehnyt erilaisia hommia kunnes listautuneet tuolle tapahtumayritykselle töihin. Melko unelma duuni: hyväpalkkaista keikkatyötä ja välissä maksettua matkailua ympäri Ausseja! 

Ajoimme ulos Darwinista ja läheiseen Kakadun kansallispuistoon, jossa illan pimentyessä leiriydyimme eräälle parkkipaikalle. 

Yksi monista pienistä metsäpaloista

Moottoritie on kuuma

Teimme kielloista huolimatta nuotion ja pystytimme teltat. Puistoon on ilmeisesti jonkinlainen lupamaksukin, mutta tämä porukka ei paljoa moisista muodollisuuksista piitanut. Aito roadtrip meininki; pari autonromua, neljä seikkailijaa ja moottoritietä! Tulin heti toimeen koko porukan kanssa ja kalja kädessä pihvejä paistaessa olin varma että edessä olisi ikimuistoinen reissu! Tuhosimme illan aikana pari koria olutta ja istuimme nuotiolla pitkälle yöhön. Jossain vaiheessa joku sai idean kiivetä pakettiauton katolle katselemaan tähtiä ja kohta olimmekin kaikki istumassa auton päällä tuijottelemassa tähtitaivasta. Outbackilla ei ole mitään taustavaloa, joten tähtitaivas on todella upea ja tällä puolella palloa taivaan halki kulkee upea nebula. Siinä olutpullo kädessä makoillessa, tähtitaivasta tuijotellessa ja Johnny Cashia kuunnellessa olo oli jotenkin epätodellinen. Hetki oli kuin suoraan jostain leffasta. Joskus elämä vaan vie mennessään kun lopettaa stressailun ja antaa mennä!

Nuotiopuusta kömpi esiin reilun kokoinen hämyhäkki

Hämärää meininkiä

Nuotiopiiri keskellä ei mitään

Päätimme häipyä aamulla hyvissä ajoin ennenkuin paikalle tulisi puistonvartijoita tai muita jotka mahdollisesti kyselisivät majoittumislupiamme. Pakettiauton katto oli illan aikana ottanut muutaman miehekkään lommon, mutta tämä ei tuntunut jätkiä haittavaan. No, eipä ole minun työautoni! Minut tuntevat tietävät etten tapaa turhaan stressailla asioista, mutta nämä tyypit kyllä osaavat ottaa ”hällä väliä” asenteen ihan toiselle tasolle (eikä aina hyvällä tavalla). Villiä porukkaa!Päätin että en itsekkään murehdi turhia vaan annan virran viedä!

Olisin halunnut käydä itse kansallispuistossa, mutta koska ryhmä rämä oli ostanut Darwinista kalastusvehkeet päätimme suunnata takaisin kohti päätietä ja siellä näkemäämme jokea. Itse asetuin lueskelemaan kirjaa iltapäiväksi ja yllätyin suuresti Waynen tullessa takaisin keskikokoisen Barramundin kanssa. Grillasimme kalan läheisellä nuotiopaikalla ja söimme maittavan päivällisen. Roadtrip elämää! Otin ajovuoron pitkälle yöhön ja totesin sanonnan ”In Australia everything tries to kill you” todella pitävän paikkansa; tien reunassa istuvat kengurut tuijottavat autoa sen lähestyessä ja yrittävät hypätä viime hetkellä alle. Tienreunat ovat kirjaimellisesti täynnä näitä roadkill raatoja ja ajaminen oli välillä melkoista esterataa. Kiva tietysti nähdä kenguruja, mutta kuskin näkökulmasta ne ovat kyllä pahimpia pirulaisia ikinä.

Van, Skip ja pari kalamiestä

Hostellielämää

Nukuin todella hyvin, mutta muut seurueestamme olivat aamulla näreissään majoituksesta. Jamesin selkä oli täynnä bed bug puremia ja Waynen sänky oli ollut rikki. Valitimme hotellin omistajalle asiasta ja tämä suostui maksamaan puolet hinnasta takaisin. Kävimme syömässä aamupalat hyvitysrahoilla ja suuntasimme kohti Katherinessa olevia ”kuumia lähteitä”. Vesi ei oikeastaan ollut erityisen kuumaa ilmaan verrattuna, mutta paikka oli todella upea luonnon lähde, jossa kelluimme aikamme ennen tien päälle siirtymistä.

Varokaapi krokodiilejä

Hot Springs

 Jatkaessamme matkaa uskollisesti palvellut Ford Laser ”Skip” alkoi  heti savuttamaan ylikuumentuneen moottorin vuoksi. Jäähdytysnesteet olivat vuotaneet ulos putkessa olevasta reiästä. Onneksi olimme vielä kaupungin alueella, joten pääsimme hakemaan epoximassaa, jolla virittelimme auton jonkunmoiseen ajokuntoon. Lopulta pääsimme uudestaan liikkeelle, mutta uiskentelu ja autonkorjaus olivat jo syöneet leijonanosan päivästä, joten emme päässeet kuin Three wayn risteyskaupunkiin asti.

Mekaanikko työssään

Ja takaisin tien päällä

Tiesin kyllä Australian olevan valtava, mutta näitä etäisyyksiä ei voi ymmärtää ennenkuin kokeilee ajaa paikasta toiseen. Australia ei ole maa, vaan manner, ja loputtomat erämaat erottavat pieniä outback kyliä toisistaan. Bensa asemien väli on usein monta sataa kilometriä ja välissä ei välttämättä ole muuta kuin pusikkoa, auringonpaahdetta ja kuolleita kenguruja, joten täällä ei kyllä ole vaikea päästä todellisen ”road tripini” tunnelmaan. Tiet ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja maisemat upeita, joten mikäs siinä ajellessa niin kauan kuin musiikkia riittää autostereoissa.

Vanhaa lentokoneen raaioa tutkimassa

Road house ruokaa, vaihtoehdot vähissä

Australia.

Tiejuna

Three Wayssa majoituimme erään Road Housen leirintäalueelle ja grillasimme loput Darwinista ostamme lihat kaasugrillissä. Oluttakin oli vielä jäljellä, joten pian löysimme itsemme taas tökkimästä nuotiohiillosta kepeillä. En varmaan ikinä ole ollut elämässäni näin huoleton kuin Australian takamailla iltaa istuessa. Ei huolia tai murheita sen enempää kuin velvoitteita tai suunnitelmiakaan! Hieno fiilis, vaikka jotenkin samaan aikaan tuntee pientä syyllisyyttä siitä ettei ole tekemässä mitään mielekkäämpään.

Roadtrip muotia! Cambodiasta mukaan tarttunut baaripaita ja Waynelta saamani Angry Birds pipo

Seuraavana ajoimme pätkän verran ennen seuraavaan road houseen aamupalalle pysähtymistä. Road houset ovat majataloja joissa bensa aseman lisäksi on yleensä jonkinlainen ravintola/baari ja majoittumismahdollisuus. Söimme aamupalamme ja lähtiessämme jatkamaan matkaa törmäsimme pihalla uimapuvussa altaalta palaavaan kanadalaiseen Alisaan, joka sattumalta tunsi Waynen näiden tavattua aiemmin Fiji:llä. Alisa valitteli elämäänsä road housella, jossa hän oli ollut töissä vajaan kuukauden, joten Wayne heitti vitsillä että tämän tulisi lopettaa ja tulla meidän mukaamme Brisbaneen. Alisa mietti muutaman hetken ja käveli sisälle kertomaan pomolle irtisanoutuvansa ja lähtevänsä meidän mukaamme roadtripille! Täällä on kyllä jollain syntisellä tavalla mahtavaa porukkaa; harvoinpa on mitään noin spontaania tullut todistettua! Alisa kävi vaihtamassa vaatteet ja pakkaamassa laukkunsa sillä välin kun raivasimme tilaa autoon. Nyt meitä oli siis viisi neljän sijaan! ”Ja ottivat he mukaan yhden toverin....

Pallopelejä huoltsikan pihassa

Olimme laskeneet että joka päivä tulisi ajaa n. 6 tuntia pysyäksemme aikataulussa, mutta koska ensimmäiset päivät menivät turhankin nopeasti tiesimme joutuvamme ottamaan aikataulua kiinni. Ajoimme siis pitkälle yöhön ja majoituimme lopulta eräälle taukopaikalle, jossa oli runsaasti karavaanareita. Saavuimme sen verran myöhään, että nuotiopaikka oli jo tyhjentynyt, joten istuimme jo tavaksi muodostuneeseen tapaan iltanuotiolle grillaamaan ja olustelemaan. Itse lupasin kuitenkin ajaa taas heti aamusta, joten omat maisteluni jäivät varsin vähiin. 

Hiljalleen ajamisesta tulee kyllä melkoista rutiinia. Vaihtelimme autoja ja musiikkilistoja pysyäksemme jokseenkin valppaana, mutta outbackilla ajaminen on joka tapauksessa todella puuduttavaa. Muutaman tunnin jälkeen alkaa väistämättäkin pohtimaan omiaan ja alkaa ajamaan keskiviivan päällä, sillä vastaantulijoita ei ole nimeksikään ja nämä näkee yleensä useamman kilometrin päästä. Ainutta vaihtelua tuovat valtavat tiejunat, eli neljää tai jopa viittä perävaunua perässään vetävät rekat, jotka matelevat kohti määränpäitään. Päivisin ei kuolleiden kenguruiden ja niitä nokkivien korppikotkien lisäksi näy juuri mitään elämää, joten energiajuomat ovat välillä tarpeeseen.

Ajoimme koko päivän ja aloimme etsiä vasta myöhään yöllä majoittumispaikkaa. Olin etummaisena olevan Fordin ratissa kun yht äkkiä keskellä tietä oli lauma lehmiä. 110km/h nopeudesta äkkijarrutuskaan ei enää olisi riittänyt, joten tein nopean väistöliikkeen penkan kautta takaisin tielle. Yllätyin itsekkin omasta reaktiostani, mutta tällä kertaa se säästi meidät lehmäkolarilta. Pysähdyimme vetämään henkeä ja vaihdoimme kuskia tien poskessa ja Rob siirtyi ajamaan Skippiä. Vain 30 min myöhemmin hän törmäsi kenguruun, mutta vauhti oli onneksi sen verran hitaampi että otus loikki jonnekkin omin voimin eikä meidän tarvinnut lopettaa sitä. Auton keulaan ilmestyneistä lommoista päätellen kengurulla tosin tuskin oli enää kovin kauaa elinaikaa jäljellä. Australia tosiaan on vaarallinen paikka!

Roadkill!

 James halusi ajaa läheiseen kaupunkiin etsimään täydennystä huvenneisiin olutvaroihimme ja vaikka kukaan muu ei oikeastaan enää jaksanut innostua kaljan litkimisestä, niin päätimme käydä tutkimassa kylän keskustaa. Päätös osoittautui hyväksi, sillä viinakaupan pitäjä päästi meidät käyttämään suihkuaan kuultuaan ajaneemme koko matkan aavikon halki saman päivän aikana. Yritimme majoittua saman kylän leirintäalueelle, mutta siellä oli menossa jonkinlainen karavaanarifestivaali, joten päädyimme ajamaan kolmekymmentä kilometriä takaisinpäin taukopaikalle. 30km ei todellakaan enää merkitse yhtään mitään jos ajaa yli 1000km päivässä. Sytytimme taas nuotion ja muut vitsailivat minun saavan aivan väärän kuvan Austraaliasta, kun istumme vain joka päivä iltanuotiolla musiikkia kuuntelemassa. Muut sanoivat nähneensä viikon aikana enemmän nuotioita ja retkeilyelämää kuin koko menneenä vuotena. Australian outback indeed!

Ja taas yksi iltanuotio

Kyrsät paistumassa

Rekkamiehen aavikkoaamupala

Jatkoimme pitkää matkaamme kohti itärannikkoa, mutta päätimme vielä tiukentuvasta aikataulusta huolimatta pysähtyä matkan varrelle osuneeseen maauimalaan. 

Jäätelöä porealtaassa

Ajoimme yhtä soittoa pitkälle yöhön ja pääsimme jo 500km päähän Brisbanesta. Istuimme Waynen kanssa vaihteeksi pakettiauton puikoissa ja juttua riitti niin paljon, että olisimme vain halunneet ajaa koko matkan loppuun asti energiajuomien voimalla. Muut olivat kuitenkin niin väsyneitä että päätimme vielä pysähtyä kertaalleen yöunille. Nukuin viimeisen yön Skipin etupenkillä ja yllätyin itsekkin miten hyvin autossa sai nukuttua. Leiri elämä tekee tehtävänsä ja viikon jälkeen eivät pikkuasiat enää paina. 

Nousimme ensimmäistä kertaa koko matkan aikana todella aikaisin, koska kaikki halusivat päästä määränpäähämme Brisbaneen. Viimeinen 500km ei kuitenkaan enää ollut autiota ja suoraa maantietä, joten saavuimme kaupungin reunalle vasta illan jo pimentyessä. Korkeat tornitalot ja liikenneruuhka tuntuivat oudoilta viikon takamaiden jälkeen, mutta yli 4000 kilometrin ajon ja viikon leirielämän jälkeen kaikki taisivat olla iloisia päästessään nukkumaan oikeaan sänkyyn.

Väsyneenä kirjoittamani blogiteksti ei varmasti tee kunnia menneen viikon seikkailulle, eikä tähän yksinkertaisesti pysty sisällyttämään sitä vapauden tuntua, joka loputtomien erämaiden läpi ajaessa syntyy. Mennyt viikko kuitenkin jää varmasti mieleen yhtena reissun kohokohdista.

Nyt olen Brisbanessa ja sain jonkunmoisia toita, mutta se onkin toinen tarina...