Great Ocean Road

Jatkettiin heti aamusta ajoa ja reilun tunnin jälkeen päästiin vihdoin Great Ocean Roadin alkuun. Rantatie B100 lienee yksi Australian parhaiten tunnettuja nähtävyyksiä. Ensimmäisen maailmansodan veteraanit rakensivat tämän 250km pitkän maisematien sodassa kaatuneiden muistoksi ja se seuraa rantaviivaa läpi mahtavien kalkkikivimuodostelmien. Sää oli aamupäivästä aurinkoinen ja ehdittiin pysähtyä muutamalle kalliomuodostelmalle ennen kuin päivä muuttui sateiseksi. Harmi että sää taas pilasi hieman suunnitelmia, mutta kai se on vähän ollut odotettavissakin kun täällä on nyt ”epävakaa talvi”.

Antaa kuvien puhua puolestaan:

Etapin alussa!

Maisemaa rantakallioilla

Tuulta ja tyrskyjä uhmaamassa

 Hienoja paikkoja koko rantaviiva täynnä! Pysähdyttiin parinkymmenen minuutin välein maisemapaikoille ja käveltiin aina rantaan asti muiden turistien jäädessä valokuvaamaan paikkoja turvallisilta parkkipaikoilta.

"Grotto", lieneekö näihin lahtiin muutama merirosvoaarre haudattuna, ainakin paikat ovat kuin elokuvista!

 Keskipäivällä sää kirkastui hetkellisesti ja päästiin nauttimaan aurinkoisista hiekkarannoista. Tosin lämpötila on tähän vuoden aikaan vaatimaton 18c joka rantatuulessa tuntui kylmältä jopa hupparissa ja farkuissa.

Beachilla!

"The Arch" valitettavasti ei löydetty reittiä kaaren päälle

THUNDER CAVE! Tänne tulen parkkeeraamaan merirosvolaivani!

Valitettavasti emme löytäneet yhtään luikeroita vaikka seikkailimme kyllä polkujen ulkopuolella

Rantatien tunnetuin nähtävyys "12 apostolia"...joita tosin enää on jäljellä 7

 Hämmentävää on että nämä limestonea olevat kallioseinämät ovat jatkuvasti säiden armoilla ja siten hiljalleen sortuvat mereen. Matkan varrella näimme useita paikkoja joissa seinämät olivat murtuneet muutaman viime vuoden aikana ja "London bridge" muodostelman sortuminen jätti turisteja jumiin erään meressä lepäävän kallion päälle. Pohdinkin siis jatkuvasti miten voi olla että nämä satoja miljoonia vuosia vanhat kivikerrostumat katoavat juuri nyt ja vastaavia ei oikeastaan ole juuri missään päin maailmaa. Vai onko niin että näitä mahd. muodostuu vastaavasti lisää osan kalliosta jäädessä meren saartamaksi. Tuntuu vain oudolta että tämä eroosio tapahtuu juuri nyt näin lyhyellä aikavälillä; vai onko ehkä kyse jostain ihmisen aikaansaamasta muutoksesta joka on antanut kuoliniskun näille ikiaikaisille "apostoleille"? Jos joku geologi (tai kivienkeräilijä...tällä tarkoitan Jalea) tietää vastauksen niin jakakaa ihmeessä kanssani!

Näkymiä tien puolella. Vanha rantatie on onneksi nykyään pääosin hyväkuntoinen highway

Great Ocean Road itsessään oli todella upea ja huonosta säästäkin huolimatta vähintäänkin näkemisen arvoinen! Kovasti tuli mieleen parin vuoden takainen roadtrippi Californiassa Pacific Highway 1 pitkin. Puikkelehtivaa serpenttiinitietä toisella puolella korkeat kalliot ja toisella puolella loputon aava meri. Tosin pakettiauton romulla sateisissa tiensilmukoissa kurvailu oli melko kuumottavaa hommaa!

Käytiin huonosta säästä huolimatta katsomassa useimmat pysähdyspaikat ja otin pitkästä aikaa myös runsaasti valokuvia. Isoin pettymys oli melkein tunnin kiertoajelu niemen kärjessä olleelle majakalle. Paikan päällä selvisi ettei majakaa pääse katsomaan edes ulkopuolelta maksamatta 20$/hkl pääsymaksua. Käännyttiin pettyneenä takaisin, mutta kiertoajelu muuttui pian iloksi kun huomasimme tienposkeen pysähdtyneiden turistien valokuvaavan innokkaasti puita. Villi Koaloja (koala? koaloita? Koalia?)! Tietä ympäröivissä eukalyptuspuissa istuis yhteensä 6 koalaa nuokkumassa ja vaikka niistä ei hurjan hyviä kuvia

vaaleaa taivasta vasten saanutkaan niin pelasti kyllä pitkälti päivän nähdä moisia elukoita luonnossa! Alex todisti olevansa aito Amerikkalainen ehdotettuaan että yrittäisimme kiivetä koskettamaan yhtä Koalaa. Nauroimme hetken ennenkuin tajusimme Robin kanssa hänen olevan tosissaan ja yrittävän kiivetä puuhun.  ”Häh? Kuinka monta kertaa elämässä on mahdollisuus päästä koskettamaan villi Koalaa?” – Öö? Toivottavasti ei yhtään, eikö se ole ideakin villieläimissä. Ilm. suhtautuminen luontoon on todellakin aika erilaista eri puolilla maailmaa.   Koalat saivat kuitenkin siis jatkaa rauhassa uniaan ja jatkettiin ajoa kohti Melbournea. 

Karhu se on koalakin....tai jotain!

Whaddup? It´s a roadtrip!

Great Ocean Road indeed

Tunti Melbournesta etelään pysähdyttiin Bells Beachilla, joka on yksi Australian kuuluisimpia surffirantoja. Alex kaivoi autosta märkäpukunsa ja surffilautansa ja kiirehti mahtavissa maisemissa pauhaaviin aaltoihin. Valitettavasti omasta kamerastani loppui akku, joten kuvat Bells Beachilta saavat odottaa siihen asti että saan ne Alexin kameralta. Kyllä tuo surffaus vaan näyttää todella hauskalta (jopa kylmässä ja haita kuhisevassa Etelä-Australiassa) ja toivonkin että meillä on aikaa käydä jossain helpommalla rannalla harjoittelemassa.

Pysähdyttiin yöksi Torquan surffikaupunkiin yöksi ja katseltiin ilta surffauksen MM-kisoja telkkarista. Eipä kai koskaan ole liian myöhäistä oppia...mutta kyllä surffaaminen taitaa olla yksi niitä juttuja joita ei ehkä ihan luonnostaan opi jos syntyy Suomeen. Saa nähdä vieläkö sitä joskus itsekkin pääsisi aallon harjalla matkaamaan!

Ajettiin tänään Melbourneen ja pystytettiin taas myyntikojut Showgroundille. Ei kiinnostaisi kyllä yhtään tuo työnteko kun tämä väliviikko tuntui menevän niin nopeasti! Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä ja lähdenkin tutkimaan Melbournen keskustaa, sillä muita vapaapäiviä täällä ei välttämättä siunaannu!