Maailmankirja: Australia Zoo

Tzädäm. Monet ovat jo ehtineet huolestua olenko menehtynyt Australian villin luonnon armoilla, mutta ei hätää! Elossa ollaan ja hyvissä voimissa!

Kuvasta on unohtunut Opossumi. Eräskin ketku yritti virtsata eilen niskaani, mutta välissä ollut aurinkovarjo onneksi pelasti tältä odottamattomalta hyökkäykseltä.

Arki on arkea vaikka Australiassa olisikin ja blogi on edelleen vähän jäissä. Osittain koska olen viettänyt paljon aikaa Suomalaisten kanssa ja en suuremmin halua kommentoida tai kertoa muiden menemisiä, varsinkin kun osan vahnemmat/ystävät lukevat tätä blogia. Jokainen pitäköön omaa blogiaan ja minun blogini on omista matkoistani! Suurempi syy lienee kuitenkin se että kirjoitin jo useampi viikko sitten pitkän bloggauksen jonka bittiavaruus sitten söi (toista kertaa tämän blogin historiassa kävi näin) Ei siis auta muuta kuin muistella vähän kaukaisempia tapahtumia ja yrittää uudelleen! :)

Lähdettiin Jounin kanssa avaamaan uusi vuosi vierailulla Australia Zoohon; Krokotiilimies Steve Irwingin eläintarhaan. Muu porukka ei päässyt aikaisin ylös sängystä, joten suuntasimme kahdestaan aamujunalla Beerwah:iin, mistä eläintarhan minibussi poimi meidät kyytiinsä.

Australia Zoon perustivat 70-luvulla Irwingin vanhemmat ja poika varttuikin siis matelijoiden keskellä. Aluksi Steve Irwin tuli tunnetuksi Krokotiilinpyydystäjänä, mutta oman tv-sarjan saatuaan khaki-shortseihin ja paitaan sonnustautuneen hurjapään seikkailut tulivat tunnetuksi koko maailmassa. Steve Irwingin "Crocodile Hunter" tv-sarjaa on näytetty 130 maassa ja hän onkin ehkä koko Australian tunnetuin tv-kasvo. On hiean ironista sinäänsä että mies sai surmansa yleensä harmittoman rauskun pistosta kun piikki lävisti sukeltamassa olleen Irwingin sydämmen vuonna 2006, sillä miehen tapoihin kuului nostella toinen toistaan vaarallisempia luontokappaleita esiin pusikoista ja kivien alta ylistäen samaan aikaan luonnon monimuotoisuutta. Kaikki kunnia Steve Irwingille, tuskin olisi itsekkään tullut ihan näin monessa eläintarhassa tullut vierailtua ilman herran mukaansa tempaavia luontosarjoja.

Aloitimme eläintarhan kiertämisen "Africa"-osiosta joka osoittautui vain yhdeksi aitaukseksi, jossa oli kirahveja, seeproja ja sarvikuonoja. Olin hieman pettynyt, sillä 60$ pääsymaksulla oletin tulevani suuren suureen eläintarhaan. Pettymykseni paisui jatkaessamme tutkimusmatkaamme läpi aasia osion, missä yksinäinen tiikeri vaelteli häkissään kamelien ja punapandojen välissä. Ilmeisesti Australia Zoossa on päätetty kuitata muut maanosat kolmella eläimellä...

Ainakin aitaus itsessään oli ihan komea

Päästessämme Austalia osioon alkoi eläintarha lunastaa lupauksiaan; olihan toisaalta kyse nimenomaan AUSTRALIA zoosta. Australian eläimiä oli näytillä laidasta laitaan ja erityisen hauskoja olivat kenguru ja koala aitaukset, joihin pääsi kävelemään ja koskettamaan kesyjä eläimiä.¨

Jouni ja Kenguru

Jos sul on huomenna vapaapäivä, chillaa meidän kanssa...

Otettuamme omat turistikuvamme noiden maailman valokuvatuimpien kenguruiden kanssa jatkoimme matkaamme eläintarhan alkupäässä olleelle stadionille, missä oli juuri alkamassa keskipäivän show.

Näytöstä veti edesmenneen Irwingin perhe, joka nykyään omistaa ja ylläpitää eläintarhan. Irwingiltä jääneet pienet lapset Bindi ja Robert ovat nykyään teini-iässä ja jatkaneet isänsä työtä tullen paikallisiksi julkimoiksi. Bindi-tytöllä on oma tv-show ja tämä tekee myös uraa laulajana. Lasten esiintymistä seuratessa tuli kyllä selväksi että he ovat syntyneet show perheeseen ja esiintyminen on heille todella luonnollista.

Showssa väkeä riitti!

Show koostui lähinnä erillaisten australian lintujen ja muiden eläinten esittelystä. Vaikka lavalla ei mitään äärimmäisen ihmeellistä tapahtunutkaan niin oli hauskaa kuinka linnut oli koulutettu lentämään stadionille suoraan omista aitauksistaan ja poistumaan sitten paikalta oman osionsa esitettyään.

Lopulta show huipentui ison suolaisen veden krokotiilin päästämiseen areenalle. Kävi selväksi että krokotiileille ei voi opettaa temppuja, sillä suurin osa showsta koostui siitä kun kouluttajat juoksivat karkuun krokotiilia, jolla ilmeisesti oli huono päivä. Loppujen lopuksi krokotiilia ei saatu tekemään yhtään mitään, mutta oli oikeastaan melko hauska seurata hieman pieleen mennyttä esitystä. Ainakaan krokotiili-osio ei ollut lavastettu!

Eläintarha oli loppujen lopuksi kierretty noin kolmessa tunnissa, joten 60$ hinta jäi hieman kaivelemaan, mutta olihan tuo varsin hauska päivä ja saimme kuvamme kenguruiden ja koalien kanssa! Muu porukka saapui krapulaisina paikalle kun minä ja Jouni jo teimme lähtöä takaisin, kun he vielä missasivat tuon keskipäivän antoisan shown niin täytyi todeta aikaisen heräämisen kannattaneen!

Suurista suunnitelmista huolimatta on tullut tehtyä oikeastaan aika vähän viime viikkoina. Ollaan välillä istuskeltu Elysiumissa Jounin ja Pertun kanssa, mutta lähinnä blogin kirjoittamiselta säästynyt aika on tullut käytettyä salilla repiessä.

Reissussa kadonnut liha on palannut yllättävänkin nopeasti, mutta onhan tässä toisaalta tullut nostettua rautaa vähintään neljästi viikossa. Juuson puhuessa lähes vain ja ainoastaan salilla käymisestä on ruokavaliokin pysynyt kunnossa ja keskinäinen kilpailu tavoitteet mielessä. Jatkaessani matkaa tulee varmaan taas pieni pudotus kuntokäyrässä, mutta enköhän ainakin voi vetää viivan yli tuolla tavoitteissa listaamaani "ylläpitää kuntoa" kohtaan.

Oh Snap! 110kg penkistä ja hymy päälle!

Kyllästyin lopulta The Bunk hostelliin ja muutin Pertun perässä toiselle puolen kaupunkia "Aussie Way"-hostelliin, joka on huomattavasti edellisiä hostelleja kotoisampi paikka. Hieman kalliimmassa hostellissa ei ole baaria eikä paljoa väkeä, mutta illat menevät mukavasti omassa porukassa pihalla istuskellessa.

Noin puolet hostellin asujista on "long-term" asujia, joten nyt voi oikeasti taas tutustua uusiin ihmisiin. Perun ja minun lisäksi hostellissa asuu neljä muutakin suomalaista; hostellissa töissä oleva Jessica, Brisbanessa töitä tekevä Mirka ja maailmanympärysmatkalla olevat Jessican ystävät Hessu ja Minttu. Jälkimmäisten kanssa on ollut hauska jutella, nämä kun ovat kiertämässä palloa toiseen suuntaan kuin minä ja olemme nyt siis kaikki puolivälissä matkaa!

Yöllinen Bribane kuvattuna pitsanhakumatkalla. Kelpaahan se täällä.

Täällä läheisimmiksi muodostuneet suomikaverit Juuso ja Jouni lopettivat Lagolla menneellä viikolla ja jättivät minut yksin kuutos varastolle. Miehet ovat matkalla Thaimaahan ennen muita reissuja ja saa nähdä milloin näemme uudemman kerran, omat suunnitelmat kun eivät ole vielä ihan varmistuneet. Tilalle tulivat Miika ja Niila eli Suomen edustus on edelleen vahva, mutta homma ei enää tunnu samalta vaikka hyviä tyyppejä ovatkin. Murehtimiseen ei kuitenkaan ole aihetta, sillä ilmoitin eilen pomollemme Stevelle ottavani lopputilin Helmikuun lopussa. Työn tekoa on edessä enää 3 viikkoa, minkä jälkeen odottelen muutaman päivän työtodistusta ja jatkan matkaani....minne on vielä auki, sillä sattuneista syistä suunnitelmat ovat ehtineet vaihtua monen monta kertaa lyhyellä aikavälillä. Edessä on kuitenkin siis taas sitä oikeaa matkustusta ja bloggailua, eli pysykäähän kuulolla!

Viimeiset viikot yritän nauttia arjen iloista täällä Australiassa. Meno Aussiewayssä on leppoisaa ja pitää vain koittaa muistaa minkälaiset kelit siellä Suomessa on tällä hetkellä.

Loppuun vielä muutama kuva työmatkan varrelta;